Maailmanmestari Kalle Palander kävi turkulaisten vieraana

Näin lehdet kirjoittivat talvella 2003, kun Kalle Palander oli voittanut pujottelun maailmancupin. Sanat eivät ehkä tulleet suoraan Palanderin suusta, mutta mahdollisesti hän itsekin ajatteli näin.

– Olin ollut monta kertaa ennen tätä kilpailua nelonen. Monesti kirjoitettiin, että ei Palander pysty voittamaan maailmancupia. Kun menin voiton jälkeen haastatteluun, olin todella lähellä sanoa, että repikää siitä epäilijät, vähän niin kuin Valtteri Bottas sanoi viime haastattelussaan. Mutta en kuitenkaan sanonut. Ehkä myöhemmin on tullut kommentoitua sillä tavoin, kertoo Palander.

Suomen menestynein alppihiihtäjä Palander oli saavuttanut ennen pujottelun maailmancupin voittoa maailmanmestaruuden vuonna 1999. Moni piti saavutusta vain hyvänä tuurina, sillä Yhdysvaltain Kalliovuorten jäisellä radalla Kalle oli ensimmäisen kierroksen jälkeen vasta seitsemäntenä. Toisella kierroksella Palander teki nappisuorituksen, kun vastaavasti moni nimimies ajoi ulos radalta. Ennakkosuosikki Norjan Lasse Kjus varmisteli vuorostaan liikaa toisessa laskussaan.

– Voitto oli itsellenikin iso yllätys. Tosin ensimmäisen laskun jälkeen olin varma, että yllän kolmen parhaan joukkoon. Mutta en kuitenkaan edes ajatellut, että voisin oikeasti voittaa.

Maailmancupin voittoa vuonna 2003 Palander pitää kovempana suorituksena kuin yksittäisen maailmanmestaruuden voittamista. Niinpä Kalle pääsi näpäyttämään niitä, jotka olivat nimittäneet hänet tuurimaailmanmestariksi.

Kun Palander 1990-luvun lopussa voitti pujottelun maailmanmestaruuden, sen arvoa eivät kaikki Suomessa edes ymmärtäneet. Alppilajit saivat vielä silloin Suomessa vähän näkyvyyttä.

– Siihen aikaan kotimaiset urheilutoimittajat eivät välttämättä edes tienneet, mikä oli suurpujottelun ja pujottelun ero. Monelle suomalaiselle laji oli silloin aivan uusi.

Nuoremmalle sukupolvelle ja vähemmän laskettelua seuraaville maailmanmestari Palander on lähinnä se suulas kaveri, joka esiintyy ”joka toisessa” televisio-ohjelmassa. Vaikka vuodet ovat vierineet Palanderin huippusaavutuksista, ainakin Hirvensalon laskettelukeskuksessa kaverin ympärillä riitti kuhinaan. Nuorimmat nimikirjoitusten pyydystäjät olivat 3-vuotiaita. Laskettelun harrastajille Kalle on yhä idoli, ikään katsomatta.

Kalle oli saapunut Hirvensaloon Turun Slalomseuran vieraaksi. Seura järjesti Brio Naperopujottelutapahtuman jo kahdenkymmenen kerran.

– 1980-luvulla saimme lahjoituksena Hirvensalossa nykyisin käytössä olevan naruhissin. Lastenrinteeseen asennetun hissin avulla kehitimme naperoille tarkoitetun tapahtuman. Halusimme tehdä siitä koko perheen ulkoilutapahtuman. Leluvalmistaja on ollut pujottelukisan yhteistyökumppani alusta asti, kertoo Turun Slalomseuran puheenjohtaja Jari Lehtinen.

Palander on nähnyt kaikki Suomen ja Euroopan hienoimmat laskettelukeskukset, mutta osaa arvostaa Hirvensalon pientä laskettelukeskusta.

– Harrastajamäärien kasvattamisessa Etelä-Suomen laskettelukeskukset ovat erittäin tärkeitä. Isot pohjoisen keskukset tietävät, että heitä ei olisi ilman etelän pikkukeskuksia, tietää Palander.

Suomessa alppilajien ongelma on tuttu: harrastajamäärä on yhä pieni.

– Se miten saadaan lapset innostumaan itse lajista, on ongelma. Lajien välinen kilpailu on kovaa. Suomessa on toivottavasti nyt vain väliaikainen suvantovaihe, joka on normaalia muissakin maissa. Jos esimerkiksi loukkaantumisista kärsinyt Andreas Romar olisi jatkanut nousevaa kehityskäyräänsä, kukaan ei olisi ihmetellyt nykytilannetta, otaksuu Palander.

Nyt kolmenkymmenen parhaan joukkoon selviytymistä ja toiselle kierrokselle pääsyä pidetään hyvänä saavutuksena. Esikuvat puuttuvat. Lajin huipulle pääsy ei aina ole kiinni edes olosuhteista.

– Itse aloitin kepin kiertämisen Tornion 24 metrin korkeasta pikkunyppylästä. Syöksylaskija Romar on kotoisin Pohjanmaalta, muistuttaa Palander.

Kallen kehityksen taustalla on oman isän into valmentaa poikaansa. Mäkeen mentiin, vaikka poika ei olisi aina halunnutkaan.

– Isä-poika-systeemi ei ole ainoa vaihtoehto. Esimerkiksi Tanja Poutiainen kävi läpi seuravalmennuksen. Vanhemmat ovat olleet toki tukena. Meillä molemmilla on ollut aivan erilainen reitti huipulle. Tosin Tanja oli jo nuorena niin suuri lahjakkuus, että olisi pitänyt olla huono valmentaja, jos hänestä ei olisi tullut suurta tähteä.

Lajin harrastajamäärien kasvattamisessa Naperopujottelun tapaiset tapahtumat ovat tärkeitä.

– Seuran kaikki nykyiset laskettelijat ovat aloittaneet Naperopujottelusta. Tämä on myös turkulainen tapa innostaa ihmisiä talviliikuntaan ja sitä kautta voimme saada myös uusia harrastajia, arvelee Lehtinen.

Palanderin ura alkoi paljon pienemmästä mäestä kuin mitä on tarjolla Hirvensalossa. Ei tiedä, vaikka joku näistä turkulaisista naperoista olisi tulevaisuudessa maailmanmestari.

ETUSIVU