Se oli viimekeväinen Suomen Cupin ottelu FC Interin ja SJK:n välillä. Kupittaan Vitoskentällä kumirouheet sinkoilivat ilmassa, kun pelaajat ottivat perin fyysisesti mittaa toisistaan. Tunteet kävivät ajoittain kierroksilla.
Osansa sai myös silloisen vierasjoukkueen maalivahti Walter Viitala. Ottelu jäi häneltä kesken loukkaantumisen takia. Sen verran pahasta loukkaantumisesta olikin kyse, että kausi meni Viitalan osalta pahasti pieleen.
– Se on ollut urani pelottavin tilanne. Aluksi se diagnosoitiin tavalliseksi puujalaksi, mutta myöhemmin kotona tilanne paheni. Reidestä oli valtimo revennyt, muistelee Viitala.
Onko paha loukkaantuminen urasi kovin pettymys?
– Vielä kovempi oli se, kun putosimme Viborgin kanssa Tanskan pääsarjasta. En vieläkään ole katsonut ottelutallennetta. Tanskassa on iso ero pelata pääsarjassa verrattuna sarjaporrasta alempana.
Myöhemmin Viitalalle tuli puhelinsoitto Turun suunnalta. ”Langan” toisessa päässä oli tutun vastustajan FC Interin urheilutoimenjohtaja Jani Meriläinen. Turussa oltiin tilanteessa, missä joukkueen kokoonpano oli menossa maalivahtienkin osalta uusiksi.
Joukkueen pitkäaikainen ykkösveska Henrik Moisander päätti uransa ja nuoremman Aati Marttisen sopimusta ei jatkettu. FC Interillä oli tarve saada maalinsuulle kokenut veräjänvartija. Meriläisellä, entisellä pääsarjatason maalivahdilla, on itsellään hyvä tieto suomalaisista maalivahdeista.
– Piti ensimmäiseksi miettiä, miten joukkueemme pelaa ja mitä ominaisuuksia haluamme maalivahdilta liittyen juuri meidän pelaamiseen. Se on ykkösasia, kun harkitaan uusia vaihtoehtoja. Tavoite oli saada suomalaiset maalivahdit, vaikka tiedossa ei ollut useita vaihtoehtoja, toteaa Meriläinen prosessin alkuvaiheista.
Meriläinen oli seurannut Viitalan otteita jo pidempään.
– Halusimme kokeneen maalivahdin. ”Wade” on saanut jo kaiken mitä Suomessa voi saada ja on pelannut maajoukkueessakin. Hänellä on myös kansainvälistä kokemusta. Viitala haluaa Interin avulla uuden nosteen uralleen.
Oliko Walter yllätys, kun Turusta otettiin yhteyttä?
– Ei yllätys, mutta soitto oli mieluisa. Moni Veikkausliigaseura otti yhteyttä, mutta Inter oli valintana selviö. Päätöksen lähteä Seinäjoelta olin tehnyt jo aikaisemmin.
Viitala on aito Etu-Töölössä kasvanut stadin kundi. Jalkapalloura alkoi pikkunassikkana kaupunginosajoukkueessa (Pallo-Pojat Juniorit, PPJ).
– Aluksi en oikein uskaltanut mennä edes harjoituksiin. Vasta kolmannella kerralla jäin paikalle muiden poikien kanssa. Ensimmäiset vuodet pelasin kentällä. Myöhemmin, kun minulle tuli kasvupyrähdys, minut laitettiin maaliin, ja sillä tiellä ollaan. Vastuunalainen tontti kiehtoi jo silloin, muistelee Viitala.
Viitala aloitti aikuisuransa FC Hongassa. Sitä ennen Walterista tuli stadin kundin lisäksi myös stadin kingi.
– Pelasin muutaman vuoden HIFK:n juniorijoukkueissa, mutta pääsin jo siellä haistelemaan menoa miesten harjoituksissa. HIFK:sta siirryin Honkaan.
Toistaiseksi kokenut Viitala muistetaan Suomessa parhaiten kaudelta 2016. Helsinkiläislähtöisestä nuoresta maalivahdista tuli Veikkausliigan mestari IFK Mariehamnin paidassa. Viitala valittiin kauden päätteeksi sarjan parhaaksi maalivahdiksi, olihan hän pelannut kauden aikana hämmästyttävät kahdeksantoista nollapeliä. Se on kova saavutus.
– Siirto saarelle oli erittäin onnistunut, vaikka se oli hyppy tuntemattomaan. Hienoa, kun uskalsin lähteä. Karistin kaupungin hälinät ja siirryin luonnonrauhaan. Ainoa murhe oli, toimiiko veneen moottori, kun lähdin kalaan. Siellä sain leimattua otsaani voittajan mentaliteetin, mistä oli paljon hyötyä jatkossa.
Espoolaisseuran, IFK Mariehamnin ja SJK:n lisäksi 190-senttinen maalivahti on saanut kansainvälistä kokemusta Tanskassa (Viborg), Ruotsissa (Malmö) ja Norjassa (Sandefjord).
– Siirto Tanskaan tarkoitti siirtoa kovempaan ympäristöön. Siellä sai hyvän käsityksen, mitä ammattilaisuus vaatii. Pelasimme pääsarjaa ja paineet kasvoivat, kun kaupunkilaiset odottivat menestystä. Kun sitä ei tullut, sen myös aisti. Malmö oli vastaavasti suurseura, Skandinavian lippulaiva. Pääsin siellä pelaamaan Eurooppa-liigaakin. Norjassa pelit jäivät lopulta vähiin ja tuli aika siirtyä takaisin Suomeen.
Kausi kevättalvella Interissä ei alkanut suunnitelmien mukaisesti. FC Interille ja Viitalalle itselleen ilmestyi kevättalvella synkkiä pilviä Liigacupin välieräottelussa Hakaa vastaan. Viitala loukkaantui jälleen ottelussa. Tällä kertaa kyse oli sormivammasta.
– Toivuin siitä nopeammin kuin aluksi arvioitiin. Onneksi sormea ei tarvinnut leikata.
Olet nyt Interin ykkösmaalivahti. Painaako iso vastuu?
– Sitä olen yrittänyt saada pari viimeistä vuotta. Nyt, kun sitä on tullut, olen nauttinut pelaamisesta.
Mitkä ovat vahvuutesi ja mitä pitäisi vielä kolmekymppisenä kehittää?
– Pelin johtaminen ja lähitorjunnat yksi vastaan yksi tilanteissa ovat vahvuuteni. Jos ei olisi intoa vielä kehittää itseäänI, lopettaisin heti pelaamisen.
Onko sinulla ollut jalkapallossa esikuva?
– Kyllä, Gianluigi Buffon. Saan pian hänen käyttämän pelipaidan. Italiassa pelannut Perparim Hetemaj auttoi sen saamisessa. Buffonin pelipaita on minulle iso asia.
Mikä on tavoitteesi jalkapallossa?
– Haluan ehdottomasti vielä pelata ulkomailla.
Mitä harva ihminen tietää sinusta?
– Olen herkkä ihminen, liikutun helposti. Myös ilosta, esimerkiksi, kun joku urheilija tekee hienon suorituksen ja on siitä itsekin silminnähden onnellinen.
