Ilmoitettu virallinen yleisömäärä 460… Laji kuin laji, joukkue kuin joukkue, jokainen huijaa nykyään yleisömäärissä.
Ainoa oikeudenmukainen tapa ilmoittaa yleisömääriä on laskea, kuinka moni katsoja kulkee stadionin portista sisälle tai astuu ulko-ovesta halliin katsomon puolelle.
Kaikki muut laskentatavat ovat keinotekoisia tapoja saada yleisömäärät näyttämään todellisuutta suuremmilta.
Vedetään väkisin pelejä tiistai-iltaisin tyhjille katsomoille ja keksitään sinne yleisömäärät. En tiedä, onko siinäkään mitään järkeä. (Antti Vääri, 30 vuotta aktiivisesti lajissa mukana)
Pitäisikö oikeastaan kysyä, kuinka paljon otteluiden yleisömääriä ilmoitetaan säännöllisesti yläkanttiin?
On noloa, kun paikan päällä ja jopa TV-ruudusta voi laskea todelliset katsojat. Haamukatsojia on runsaasti.
Esimerkiksi yleisömääräksi on ilmoitettu lukema, jonka pitäisi tarkoittaa täyttä hallia, mutta vapaita paikkoja onkin runsaasti. Turkuhallin tai Kupittaan jääkiekko-otteluissakin on aina iso määrä haamukatsojia. Ilmoitettu yleisömäärä ja tyhjäksi jääneet punaiset penkit poikkeavat paikalle tulleiden määrästä.
Se ei vie suomalaista salibandyä yhtään eteenpäin, että yleisömääräksi kuulutetaan 600 kun se on oikeasti 200. Siinä kustaan vain omille nilkoille. Tietyissä halleissa niitä kusetetaan koko ajan. (Antti Vääri)
Laskentatapoja on useita.
Seuran ilmoittama luku voi perustua lipunmyynnin lukuihin, joskus vain ovimiehen laskutaitoon, tukkimiehen kirjanpitoon. Osa laskee mukaan virallisiin lukemiin kaikki kausikorttilaiset, ilmaisliput, yhteistyökumppanit, pallopojat, lehdistön edustajat, jopa seurojen jäsenetkin, olivat he paikalla tai eivät. Rehellisimmät tyytyvät yhä ilmoittamaan vain todelliset paikalle tulleet katsojat.
Todennäköisesti yleisömääräksi ilmoitetaan nelinumeroinen luku, vaikka yleisöä on harvakseltaan paikalla (Ruudun selostaja kommentoidessaan erästä liigaottelua)
F-liiga ilmoitti aikoinaan, että yleisömäärien ilmoitustapaa yhtenäistetään muiden palloilusarjojen kanssa. Käytäntö eri lajeissa ja eri seurojen sekä joukkueiden välillä on kuitenkin yhä kirjavaa. Eli todellisuudessa kaikki seurat eivät edelleenkään tee samoin kuin kaikki muut seurat.
F-liiga innostui uuden laskentatavan myötä uutisoimaan heti muutaman kierroksen jälkeen, miten F-liigan yleisömäärät ovat kasvussa. Mukaan saatiin sopivasti paikallisotteluitakin nostamaan lukemia.
Media suhtautuu usein seuran itsensä ilmoittamiin yleisömääriin kritiikittömästi. ”Ennätysyleisö” muuttuu virallisiksi tilastolliseksi lukemaksi, joka kirjautuu pysyvästi historiankirjoihin.
Ne vievät esimerkiksi Oulun hyvältä onnistumiselta pohjaa pois. He myyvät aidosti täyttä tupaa. (Antti Vääri)
Joka tapauksessa lukujen avulla vertaillaan mielellään eri lajien suosiota. Ilmoitetut korkeat yleisömäärät ovat seuroille edullisia. Ne ovat tärkeä osa lajin imagoa ja niiden avulla on helppo korostaa verovaroin tehtyjen uusien hallien rakentamisen tärkeyttä.
Yläkanttiin lasketut yleisömäärät lisäävät seuran uskottavuutta myös sponsorineuvotteluissa. On houkuttelevaa käyttää ilmaisua ”häkki täynnä”, vaikka katsomoon todellisuudessa mahtuisi vain satakunta katsojaa.
Seurojen ohella myös lajiliitoille yleisömäärät ovat tärkeitä. Ilmavat yläkanttiin arvioidut yleisömäärät ovat tärkeä osa oman lajin markkinointia. Kun sopivasti pyöristää ylöspäin, saadaan kausi näyttämään paremmalta.
Riittää, kun kauden yleisökeskiarvo saadaan nousemaan edes hieman, niin voidaan kertoa tyytyväisenä, miten lajin suosio on kasvussa.
Mahdollisesti eri lajien yleisömäärien vertailu onkin oikeudenmukaista, koska jokainen huijannee lukemia ylöspäin, toiset enemmän, toiset vähemmän. Ehkä kiusallisesta ongelmasta päästäisiin, jos lasketaan rehellisesti vain paikalle tulleet katsojat. Se onkin ainoa oikea tapa laskea yleisömääriä.
Tiedän, että jääkiekossa ja jalkapallossa se on sama, mutta me voisimme olla salibandyssä rehellisiä ja kertoa oikeat luvut. (Antti Vääri)
Pääkallo: Yleisömäärän voi laskea vain yhdellä tavalla – muut tavat ovat tilastojen kaunistelua
Pääkallo: Antti Väärin haastattelu
