TUTO Hockeyn konkari Roope Ranta on kiertänyt useita Euroopan kiekkokaukaloita

TUTO Hockeyn ja KeuPan välinen alkukauden ottelu etenee voittolaukauskisaan. Ottelun ratkaisu venyy niin, että tarvitaan jo ylimääräisiä yrittäjiä. Tuskin TUTO Hockeyn päävalmentaja Hermanni Vidman ehtii edes kysyä, kuka olisi vapaaehtoinen, kun numero 11, Roope Ranta, hyppää kaukaloon.

Joukkueen kokenein ratkaisee ottelun turkulaisille. Ilmiselvästi 34-vuotias Ranta haluaa olla silloin kentällä, kun otteluita ratkaistaan.

– Noita on tullut laukaistua useissa eri joukkueissa ja ihan isolla prosentillakin. Hyvällä itseluottamuksella lähdin vetämään, muistelee Ranta.

Eri Euroopan kiekkokaukaloita kiertänyt Ranta ilmestyi Aurajoen maisemiin kesken viime kauden. TUTO Hockey tarvitsi kipeästi nuoreen kokoonpanoonsa lisää johtajuutta ja ennen kaikkea maalintekotaitoa.

− Roope on kokenut ammattilainen, joka on pystynyt pelaamaan tuottavaa jääkiekkoa sarjassa kuin sarjassa. Etsittiin kokenutta maalintekijää ja hienoa, että Roopen ja meidän intressit kohtasivat ja saatiin mies Turkuun, näin kommentoi viime kaudella urheilukoordinaattori Jouni Virpiö seuran tiedotteessa Rannan siirtoa.

Selvää oli, että TUTO Hockeyn valmennusjohdon papereissa Rannan nimi oli vahvasti alleviivattu myös seuraavaa kautta varten. Virpiölle Ranta oli entuudestaan tuttu pelaaja.

– Roopen tunnen pitkältä ajalta, kun olen ehtinyt häntä vastaan pelata monenakin kautena. Ranta on tällä hetkellä selvästi joukkueen kokenein pelaaja, ammattilainen, joka on nähnyt paljon maailmaa ja pelannut kovissa sarjoissa. Roope on varsin rutinoitunut pelaaja Mestikseen. Hän tuo kokemusta pukukoppiimme.

Kokeneella pelimiehellä lienee ollut muitakin vaihtoehtoja. Perheellinen joutuu aina myös miettimään asioita, jotka nuoremmalle pelaajalle eivät ole vielä ajankohtaisia.

– Viime kauden jälkeen kävimme pitkään Rannan kanssa keskusteluja jatkosta. Roope halusi kartoittaa vaihtoehtojaan. Kun tuli tilanne, missä Roope oli valmis sopimusta väsäämään, aika nopeasti saimme sen jälkeen asiat sovittua, toteaa Virpiö.

Otteluissa Rannasta huokuu pelaamisen ilo. Roopella on useimmin hymy huulilla kuin otsa kurtussa.

– Vaikka tätä tehdään tosissaan, homman pitää olla nautintoa. Aina pelit eivät kuitenkaan ole sujuneet. Esimerkiksi viime kaudella oli vaihe, kun joukkueen ja oma pelini eivät kulkeneet. Mutta siitä kun se lähti, niin kiekon pelaaminen on ollut taas kivaa.

Ranta on pelannut ammatikseen useissa eri Suomen seuroissa, mutta myös Venäjällä, Italiassa, Saksassa ja Ruotsissa. Hän on pääkaupunkiseudun kasvatti. Kiekkoura alkoi Vuosaaren Viikinkien luistelukoulussa ja jatkui jo ennen kouluikää Helsingin IFK:ssa. Syksyllä 2006 Roope siirtyi Espoon Bluesiin ja voitti seuraavan vuoden keväällä A-nuorten SM-hopeaa. Ranta debytoi samaisen kauden aikana myös SM-liigassa, jossa hän pelasi kaksi ensimmäistä liigaotteluaan.

Juniorisarjoissa pisteitä takoneen Rannan läpimurto liigatasolla siirtyi myöhemmäksi. Mestis tuli tutummaksi Roopen pelatessa lainasopimuksen turvin Kiekko-Vantaassa ja Joensuun Jokipojissa.

Kaudella 2009-2010 Ranta pelasi jo 25 liigaottelua runkosarjassa. Seuraavallakin kaudella niitä kertyi Espoon Bluesissa vielä lisää. Keväällä 2011 espoolaiset voittivat SM-hopean, mutta Rannalta pudotuspelit jäivät väliin käsivamman takia.

Jatkossa peliaika liigassa oli tiukassa. Niinpä Ranta siirtyi jälleen Mestikseen. Toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pistetehtailu kiihtyi, vaikka Mestis-seurat vaihtuivat.

Rannan seurahistoria alkoi olla jo tässä vaiheessa perin kirjava. Ja lisää uusia joukkueita ilmestyi Roopen tilastoihin. Kun lasketaan juniorisarjoista alkaen kaikki Rannan edustamat joukkueet, määrä nousee lähes pariinkymmeneen.

Olet edustanut monia seuroja. Onko lukuisten seurojen määrällä jokin tietty syy?

– Ei siihen ole mitään erityistä syytä. Usein jatko ei ole ollut itsestäni kiinni, vaikka olisin halunnutkin jatkaa seurassa. Pienet ulkomaalaiskiintiöt ja valmentajien vaihtumiset vaikuttavat aina sopimustilanteeseen. Vaikka seurat ja joukkueet ovat vaihtuneet, olen aina onnistunut tuloksellisesti. Käytännössä se ei aina ole ollut helppoa, sillä uudessa joukkueessa pitää todistaa taitonsa.

Reissu-Roopen edustamien seurojen joukossa on useita tuttuja, mutta myös eksoottisia joukkueita. Yksi tällainen on Venäjän toiseksi korkeimmalla sarjatasolla VHL:ssä pelaava joukkue Sputnik Nižni Tagil.

– Olin ollut jo useamman vuoden Mestiksen pistepörssin kärkipaikoilla, mutta paikka liigatasolla ei vaan auennut. Sain mahdollisuuden lähteä Venäjälle. Harjoituskausi meni siellä vielä hyvin. Ensimmäinen sarjapeli, joka pelattiin Kazakstanin puolella, jäi minulta väliin, kun sinne olisi tarvittu oma viisumi. Seitsemään peliin en tehnyt pistettäkään, joten edessä oli lähtö Venäjältä.

Olet edustanut Saksassa DEL2:ssa viittä eri seuraa. Millainen on saksalainen kannatuskulttuuri?

– Saksassa, oli laji kuin laji, kannatuskulttuuri on hieno. Pelin alusta loppuun ja usein myös pelin jälkeenkin fanit laulavat katsomossa.

Mitä monista ulkomailla pelatuista vuosista on jäänyt elämänkokemuksena?

– Minulla on ollut mahdollisuus nähdä ja kokea erilaisia kulttuureja. Vapaapäivinä olen päässyt näkemään erilaisia paikkoja. Saksassa paikallista kieltäkin aloin ymmärtämään.

Lopullinen läpimurto liigatasolla on jäänyt tekemättä. Mistä se on mielestäsi johtunut?

– Kun olin nuori, SM-liiga oli erilainen kuin nykypäivänä. Mestis-seuroja ei ollut vielä nostettu liigaan. Silloin vielä Helsingin Jokeritkin oli mukana liigassa. Nuorille pelaajille ei ollut tarjolla pelipaikkoja yhtä paljon kuin nykyisin.

Miten siirto Tutoon aikoinaan tapahtui?

– Viime syksynä lyhyt sopimukseni Sveitsiin päättyi ja palasin takaisin Suomeen. Pelaajamarkkinat olivat siinä vaiheessa hiljaiset. Halusin päästä kuitenkin pelaamaan ja päätin siirtyä Turkuun.

Mikä on ollut toistaiseksi urasi hienoin hetki?

– Mestaruuden voittaminen on aina uran kohokohtia. Saavutin ensin A-junioreissa hopeaa ja siihen perään myös hopeaa SM-liigassa Espoo Bluesissa. Sen jälkeen hävisin vielä Mestiksen finaalit Vaasan Sportille. Eli sain melko lyhyessä ajassa kolme hopeaa. Myöhemmin Mestiksen mestaruuden voittaminen Mikkelin Jukureissa on ollut urani toistaiseksi hienoin hetki.

Mikä on ollut kovin pettymys?

– Lahden Pelicans voitti A-nuorten Suomen mestaruuden keväällä 2007 ratkaisevan loppuottelun rangaistuslaukauksilla. Se tappio on yhä lätkäurani katkerin.

Onko sinulla ollut jääkiekossa esikuvia?

– HIFK:n junnuvuosinani kävin katsomassa paljon miesten otteluja. Esikuvani oli HIFK-legenda Jan Caloun. Aina, kun on ollut mahdollisuus, olen valinnut itsellenikin saman pelinumeron, yksitoista, kuin Calounilla.

Ranta ihastutti Saksassa näyttämällä, miten maaleja voi tehdä myös ilmaveivillä. Nähdäänkö ilmaveivi Mestiksessä?

– Sitä tuli paljon harjoiteltua ja kokeiltua junnuna jo ennen kuin Mikael Granlund teki oman kuuluisan ilmaveivimaalinsa. Mestiksessä sen tekemiseen tarvitaan aina tilaa ja aikaa. Sitä ei kai ole vielä tullut riittävästi.

Mitä harva ihminen tietää sinusta?

– Pelasin nuorempana myös jalkapalloa eräässä HJK:n kaupunkiosajoukkueessa. Helsinki Cupissa keräsin eniten ikäluokassani Vihreitä kortteja ja sain siitä palkinnoksi arvokkaan maastopyörän.

Roope Ranta on pelannut sen verran monta Mestis-ottelua, että TUTO Hockeyn toimitusjohtaja Dani Aavinen päätti muistaa pelaajaa hänen saavutuksistaan.

ETUSIVU

Yhteistyössä

Jälkipeli kurkistaa kulissien taakse.
Nostaa esiin urheilun arjen sankareita ja mielenkiintoisia tarinoita, jotka harvemmin saavat julkisuutta. Yli lajirajojen. Herkullisimmatkaan tarinat eivät katoa, vaan löytyvät Jälkipeli-sivuilta. Kerro oma ehdotuksesi, niin Jälkipeli tulee paikalle!