Liigaottelu menossa. Kysymys kuuluu, miksi pitää pelata ottelu kriteerien mukaisesti olosuhteissa, mitä oikeasti ei tarvita.
Veikkausliiga nostetaan Suomen suosituimmaksi urheilusarjaksi. Liiga on asettanut tavoitteekseen tuplata yleisömäärät ja kolminkertaistaa stadionien oheismyynti. Seurojen liikevaihdon on kolmessa vuodessa lähes tuplaannuttava. Pelilupaakaan ei heru elleivät seurat täytä liigan olosuhdekriteerejä.
Kas, siinä Veikkausliigan toimitusjohtaja Jan Waldenin mahtikäskyjä vuodelta 2009. Voimiensa tunnossa pöytään iskettiin pitkän tähtäimen utopistisia suunnitelmia.
Toisin kävi. Kaikki ei mennyt ihan niin kuin aikoinaan visioitiin. Pikemminkin päinvastoin.
Eri lajien liigatason kriteerit luodaan jatkuvaan kehitykseen pohjautuen. Käytännössä yhtälö ei toimi. Niinpä olisiko aika päivittää pääsarjatason vaatimuksia lajissa kuin lajissa?
Kukaan ei voinut aavistaa, että urheiluseurojen vitsaukseksi tulisi koronakurimus. Siitäkin selvittiin, mutta nyt on huomattu, että yleisö ei palannutkaan takaisin katsomoihin. Eikä ole edes kovin todennäköistä, että palaakaan. Ongelma koskettaa kaikkia pääsarjatason palloilulajeja.
Osa syyttää koronaa, osa lisääntyneitä TV-otteluita. Vai olisiko kilpailu ihmisten vapaa-ajasta kiihtynyt? Eihän sitä varmuudella tiedä, onko niin sanotulle liveurheilulle enää jatkossa yhtä suurta kiinnostustakaan. Eli ei haikailla enää suurten paikalle tulleiden yleisömäärien perään. Nykyisin eivät ottelusta kirjoittavat toimittajatkaan tule aina paikalle, vaan seuraavat pelin kulkua suoratoistopalveluiden avulla.
Entä jos tulevaisuudessa panostetaankin enemmän TV-tuotteeseen ja myydään sitä kuluttajille. Samalla kasvatetaan uudenlaista ansaitsemistapoja. Ei laskettaisi enää lipputulojen varaan.
Kysytään FBC Turun toiminnanjohtaja Ville Lintusen mielipidettä. Hän seuraa kehitystä aitiopaikalta.
– Koko ajan meidänkin seurassa mietitään, mihin suuntaan ollaan menossa. Jos yleisö on siirtymässä enemmänkin striimilähetyksien katsojiksi, kannattaisiko panostaa juuri siihen, esimerkiksi lisäämällä lähetyksiin mainosmyyntiä. Tämä alkaa olla hyvin varteenotettava kehityssuunta.
– Ei ole kuitenkaan kovin helppoa tuoda uutta tapaa perinteiseen urheiluseuratoimintaan. Esimerkiksi se tunne, minkä pelaajat saavat paikalla olevasta yleisöstä, jäisi pienemmäksi. Talkootyönkin kannalta moni asia menisi monimutkaisemmaksi, koska lähetyksen tuottaminen vaatii ammattitaitoa. Nyt perinteisessä ottelutapahtumassa kaikille talkoolaisille löytyy tehtäviä ilman erikoisosaamista. Muutos, jos sellainen tulee, ei tule olemaan helppo.
Laadukkaissa TV-lähetyksissä on vain taivas rajana. Ei ole pakko tyytyä yhteen kiinteästi asennettuun fanikameraan.
– FBC Turulla ja TPS Salibandyllä on TV-lähetyksissä yhteinen tuotantotiimi. Parhaimmillaan on käytössä viisikin eri kamerakulmaa. Kaksi niistä on maalin takana. Tuote alkaa olla hyvätasoinen, vaikka tiimin nuoret tekijät eivät ole vielä alan huippuammattilaisia.
– Tietysti, kun monipuolinen TV-tuote alkaa olla ”liian” hyvä, se on seuralle jopa haitaksi. Paikalle tuleva yleisömäärä vähenee. Samalla myös laadukkaan liveottelutapahtuman toteuttaminen on vaikeampaa, kun yleisöä on pelipaikalla vähemmän.
Monet odottavat nykyisin ottelutapahtumalta monipuolista tarjontaa pomppulinnasta ruokailuun, mutta tämän kaiken toteuttaminen vie tekijöiltä aikaa ja rahaa. Silti ei ole varmaa, tuleeko yleisö paikalle. ”Aarnekärpäsen” voi laittaa lentämään hallin kattoon, mutta se kiinnostaa yleisöä vain kerran tai kaksi.
– Se on juuri näin. Karrikoiden ilmaistuna, kun Guns and Roses tulee esiintymään Laitilan pelloille, paikalle saadaan tuhansittain yleisöä. Ihmisten halu osallistua tällaisiin tapahtumiin ei ole mitenkään vähentynyt. Silloin, kun tarjolla on jotain ainutkertaista, se vetää yleisöä. Eri asia on toteuttaa sama ottelutapahtumassa, kun kauden aikana pelataan kymmeniä otteluita. On haastavaa saada yksittäisestä arki-illan ottelusta spektaakkelimainen tapahtuma.
– On jopa käynyt vakavasti mielessäni, pitäisikö ottelumäärää vähentää. Jos yleisöä ei kiinnosta, niin miksi pelata kymmeniä otteluita. Paremmuus saadaan selville pienemmilläkin ottelumäärillä. Harvoin yksittäinen ottelu tuottaa seuralle isompaa lisätuloa.
Pääkallo-media nosti esiin, miten F-liigassa vaaditaan tällä hetkellä vähintään 800 katsojan kapasiteettia. Siihen minimikeskiarvoon ei yllä yksikään joukkue. Kriteerin johdosta EräViikingien on kuitenkin pakko pelata Vantaan Energia Areenalla, vaikka sen peleissä käy keskimäärin 352 katsoja. Omassa 500 katsojan Mosahallissa kävisi enemmän väkeä kuin Vantaalla. Hallin täyttöaste ratkaisee tunnelman.
– Todennäköisesti kävisi juuri näin. ErVi saisi kotipesään, Mosahalliin, omanlaisensa tapahtuman täysille katsomoille. Monet liigaotteluissa tarvittavat asiat olisivat ratkaistavissa pienemmissäkin tiloissa. Niiden toteuttaminen ei ole kiinni katsomon tyhjien istuimien lukumäärästä.
Eri palloilulajeissa liitot asettavat erilaisia vähimmäisvaatimuksia katsomokapasiteetille ja ottelutapahtuman olosuhteille. Näin seuroja ja sitä kautta yhteiskuntaa painostetaan rakentamaan liigakriteerit täyttäviä, mutta ylisuuria ratkaisuja.
– Urheilussa on tultu tilanteeseen, missä arvostusta haetaan olosuhteista, vaikka ei esimerkiksi tarvita tuhatta istumapaikkaa, kun niistä kuitenkin on 800 tyhjänä. Eli uskottavuutta haetaan olosuhteista, mitä ei oikeasti tarvita. On jopa taloudellisesti päätöntä yrittää näyttää isommalta kuin mitä on.
– Kaiken toiminnan pitäisi olla suhteessa tarkoituksenmukaisuuteen. Tyhjät paikat katsomossa ovat vain kustannuserä, jos niitä ei käytännössä edes tarvita. Eli liigatasollakin voitaisiin pelata sellaisissa olosuhteissa, mitä oikeasti tarvitaan.
