Tuskin viime vuoden elokuussa TPS Salibandyn toiminnanjohtajaksi siirtynyt Toni Autio aavisti, millainen ensimmäisestä kaudesta muodostuisikaan. Autio ehti nähdä ja kokea vuosi sitten keväällä, miten salibandybuumi villitsi Turun.
TPS eteni aina Salibandyliigan fiinaaleihin Tampereen Classicia vastaan. Kupittaan palloiluhalli täyttyi turkulaisista ja itse värikäs ottelutapahtuma palkittiin vuoden salibandytekona. Kausi päättyi TPS:n salibandyhistorian ensimmäisiin mitaleihin.
Kaikki talven merkit viittasivat siihen, että edessä olisi ollut vieläkin hienompi turkulainen salibandyhuipentuma. Tilanne olisi ollut tuoreelle toiminnanjohtajallekin ainutlaatuinen – tosin hieman samanlainen, minkä Autio koki jo keväällä 2010. Toni oli silloin ensimmäistä vuottaan mukana TPS-organisaatiossa, kuitenkin jääkiekon puolella. Kausi päättyi ikimuistoisiin torilla järjestettyihin mestaruusjuhliin.
Tänä keväänä ei mitaleja jaettu, ei jääkiekossa eikä salibandyssä. Kausi päättyi kuin seinään. Toiminnanjohtaja Autionkin arki muuttui totaalisesti.
– Nyt olisimme olleet vuoden valmiimpia. Kaikki viittasi siihen, että jo välierissä halli olisi ollut täynnä. Kevät pedattiin turkulaiselle salibandylle. Joukkue oli kevään myötä kuntopuntarin kärkipaikoilla. Pettymys oli äärimmäisen kova. Kovempi kuin osasin odottaa. Odotusarvo oli koko seurayhteisöllä niin suuri, että pettymys oli valtava koko seurassa. Tehty päätös oli tietysti ihan oikea. Meni jonkin aikaa, että pääsin pettymyksestä yli, mutta sen jälkeen katseet suunnattiin seuraavaan kauteen.
Mutta, jos oli kevät 2020 erikoinen, sitä se oli myös Aution aloittaessa TPS Salibandyn toiminnanjohtajana elokuussa 2019. Poikkeuksellista siinä oli se, että seura oli ollut pitkään ilman toiminnanjohtajaa. Edellisen ”kirstunvartijan” Juha Kiviniemen ja TPS:n tiet olivat erkaantuneet vuotta aikaisemmin. Seura oli koko kauden ilman virallista päällikköä.
– Olin tietoinen jo hyvissä ajoin, että tulen siirtymään TPS Salibandyn toiminnanjohtajaksi. Ensimmäiset keskustelut käytiin jo syksyllä 2018. Elokuussa 2019 hyppäsin liikkuvaan junaan. Vuosi ilman päätoimista toiminnanjohtajaa oli äärimmäinen venyminen organisaatiolta.
Urheiluseuran johtaminen on tuulinen paikka. Liigatasoinen salibandyseurakaan ei ole poikkeus. Kaikki kulminoituu varainhankintaan. Siinä toiminnanjohtajalle lankeaa iso rooli. Ristiriidoiltakaan ei voida välttyä. Seuraorganisaation sisällä on usein intoa rakentaa menestyvä joukkue, mutta siihen tarvitaan myös pelimerkkejä. Niistä vastaa pitkälti toiminnanjohtaja.
– Kun tulin mukaan elokuussa, kauden budjetti oli jo tehty. Käteni oli sidottu. Tuleva kausi on vasta ensimmäinen, mistä olen alusta alkaen vastuussa. Yhdistysmaailmassa hallitus on kuitenkin viime kädessä vastuussa, itse olen työntekijä. Minun on esitettävä heille sellainen budjetti, minkä hallitus hyväksyy tai hylkää. Urheilullinen puoli on seurassa nyt kunnossa. Siihen ei minun tarvitsekaan puuttua, ei se ole edes minun vahvuusaluettani. Haluan laittaa organisaatiota hyvään kuntoon ja luoda vieläkin paremmat puitteet.
Harmillinen tosiasia Turussa on se, että täällä kaupunkilaiset innostuvat voittavasta ja kiinnostavasta joukkueesta. Paikalle tullaan, jos joukkue menestyy.
– Olen tarkanmarkan mies, haluan noudattaa budjettia. Mutta jossain vaiheessa tarvitaan lisäponnistus, jos halutaan kasvua ja menestystä. Kaikissa urheilulajeissa on tämä ristiriita. Olisi kiva heittää lisää pelaajabudjettiin, mutta miten se näkyy tulopuolella. Pitää olla varma ajankohdasta, että panostuksen hyötykin tulee mukaan. Ehkä yksi kausi ilman toiminnanjohtajaa on tuonut seuran toimintaan realismia.
Koronastakin selvitään ja seuraavaa kautta pitää suunnitella. TPS:n miesten edustusjoukkueeseen ei näytä tulevan suuria muutoksia, mikä helpottaa myös toiminnanjohtajan työsarkaa. Seuran suurimman kuluerän, miesten edustusjoukkueen tulot ja menot, ovat hyvin arvioitavissa.
– Koronan myötä myös pelaajatkin ovat lähteneet mukaan talkoisiin. Ei ole tarvinnut juurikaan neuvotella, niin siltä puolelta on tultu hyvin vastaan.
Parasta Turussa tällä hetkellä on hyvät olosuhteet huippusalibandylle. Kupittaan palloiluhalli takaa laadukkaan harjoittelun ja ottelutapahtuman.
– Turussa on Suomen parhaat olosuhteet, myös asiakkaan kannalta. Sijainti on hyvä, parkkipaikkoja on ollut riittävästi. Hallissa on hyvät vessat, kioskit, anniskelualueet, viptilat ja aitiot. Toiminnan perustana ovat kuitenkin vapaaehtoiset. Samat ihmiset ovat olleet mukana jo Caribia-aikana. Tietotaito on äärimmäisen kova. Liigamattokin asennetaan paikoilleen jo 40 minuutissa.
TPS Salibandy on muutakin kuin miesten edustusjoukkue. Toiminnanjohtaja Autio vastaa koko seurasta.
– Tällä hetkellä, keväällä, seuratoiminta on pääfokus. Edustuksen toiminnasta vastaa tällä hetkellä muut ihmiset. Minun ei tarvitse puuttua siihen juuri nyt mitenkään. Myynnissäkin kyse on yleensä koko seurasta. Tämä on lähes tuhannen ihmisen yhteisö. Juuri nyt varsinainen myynti on melko pysähdyksissä. On iso kynnys ottaa yhteyttä yrityksiin, missä mahdollisesti on ollut esimerkiksi lomautuksia. Onneksi meillä on paljon jatkuvia sopimuksia suurimpien kumppaneiden kanssa.
Olet tunnetusti mustavalkoisen sydämen omaava tepsiläinen. Mutta onko siitä enemmän hyötyä kuin haittaa toiminnanjohtajan työssäsi? Onko vaara, että tunne menee järjen edelle?
– Näkisin sen hyötynä. Itselläni on laajat verkostot koko seuran sisällä, joten yhteistyö on helpompaa. Olen yrittänyt pitää tämän myös työnä.
Juhani Tammisen sanoin, urheiluseurassa voi nakkikioskin liikevaihdolla saada pörssiyhtiön julkisuuden. Kun hoitaa pestinsä hyvin, se on usein ponnahduslauta isompiin ympyröihin. Vastaavasti tyriessään, seuraukset voivat olla riesana koko loppuelämän. Kannattaako olla urheiluseuran toiminnanjohtaja?
– Olen sitä kauden aikana muutamaan otteeseen joutunut miettimään, etenkin nyt poikkeuksellisina aikoina. Olen kuitenkin ollut luottavainen siihen, että tekemällä asiat hyvin tiettyjen arvojen ja periaatteiden kautta, niin lopputulos on hyvä. TPS Salibandy tulee ensi kaudella entistä kovempana.
