– Naisten edustusjoukkueen taustajoukko toimii vapaaehtoisten avulla. Ainoastaan joukkueen valmennustiimille maksetaan kulukorvauksia. Kukaan ei saa palkkaa. Pelaajillekaan ei makseta, mutta onneksi he eivät kuitenkaan itse joudu maksamaan liigatasolla pelaamisestaan.
Näin toteaa TPS Juniorijalkapallon toiminnanjohtaja Leena Allen, joka on itsekin lupautunut auttamaan TPS:n naisten edustusjoukkuetta, muun muassa olemalla mukana ottelutapahtumissa.
Tämä on yhä arkitodellisuutta naistenkin pääsarjatasolla. Ilman vapaaehtoisia liigajoukkueen toiminta olisi mahdotonta.
– Naisten ottelun käytännön järjestelyt eivät ole verrattavissa miesten Veikkausliigaotteluihin. Urheilupuiston Yläkentän katsomotilat ovat pienemmät, mutta ovat meille ihan riittävät. Pienemmällä katsojamäärällä saadaan hyvä tunnelma. Turvallisuudesta ja järjestysvalvonnasta vastaa ulkopuolinen taho. Kaikki muu toiminta on jaettu vapaaehtoisten kesken.
Jo junioritasolla tiedetään, että vapaaehtoistyö ei enää houkuta samalla tavoin kuin ennen, ei edes pelaajien vanhempia.
– Maailman meno on vaan muuttunut. Ihmisillä on paljon erilaisia harrastuksia. Mutta naisten edustusjoukkueen vapaaehtoisissa on se erikoisuus, että mukana on paljon sellaisia, joilla ei ole ollut enää vuosiin varsinaista sidettä itse joukkueeseen. Esimerkiksi Marita Saloranta on myynyt pääsylippuja jo kuudentoista vuoden ajan. Kahvilanpitäjä Jaana Tulonen ei edes muistanut, milloin on tullut toimintaan mukaan.
Suomen Palloliiton pitkän aikavälin visioissa tavoitteena on tehdä naisten jalkapallosarjasta ammattilaissarja.
– Usein puhutaan siitä, että voitaisiin ensin palkata päätoimisia valmentajia. Mutta ketä he valmentaisivat, jos meillä ei ole yhtään ammattilaispelaajaa. Nykyjärjestelmässä pelaajat pääsevät vasta illalla harjoituksiin. TPS:ssä tavoitteena on, että naispelaajista ainakin suurin osa voisi olla tulevaisuudessa puoliammattilaisia.
Naisten Liiga sai uuden nimen, Kansallinen Liiga. Palloliiton strategian mukaan sana ”nainen” haluttiin häivyttää nimestä pois. Päätös oli poikkeuksellinen maailmanlaajuisesti, sillä muualla pelataan yhä naisille nimetyissä sarjoissa. Mutta tuoko tasa-arvoon liittyvän uuden nimen vaihtaminen yhtään uutta katsojaa paikan päälle?
– Aluksi uusi nimi aiheutti hämmennystä, mutta olen tottunut siihen. Nyt tuntuu oikeasti siltä, että Palloliitto tarjoaa jotakin konkreettista seuroille. Yhtenä esimerkkinä on naisten liigan ensimmäinen yhteinen sponsori Subway. Samoin Ruudun halu näyttää naisten otteluita on merkityksellinen edistysaskel. Vaikka olemme vielä lähtökuopissa, minulla on vahva usko, että saamme asioita eteenpäin. Kun teemme kaiken hyvin, niin lopputulemana on yleisön lisääntynyt kiinnostus.
Palloliiton uusien yhteistyösopimusten rahallinen hyöty ei tule suoraan seuroille.
– Sponsoriraha käytetään seurojen yhteiseen hyvään, mutta sitä ei jaeta suoraan taloudellisina tukina seuroille. TV-sopimuksesta seurat eivät saa rahallisesti mitään. En tiedä TV-lähetysten katsojamääriä, mutta kyse on lähinnä molempia osapuolia hyödyntävästä imagomarkkinoinnista. Tässä on se haaste, että joutuu myymään jotain halvalla saadakseen jotain. Aina ei voi tehdä sopimuksia rahankiilto silmissä.
Naisten liigaotteluiden yleisökeskiarvo on alle 300 katsojaa ottelua kohden. Jos puhutaan edes puoliammattilaisuudesta, pitäisi lukema olla vähintään kolminkertainen.
– Sarjan nimen vaihtamisella on kyse enemmänkin arvopohjaisesta lähestymistavasta. Minulle ei ole henkilökohtaisesti ongelma, vaikka jatkossakin puhuttaisiin naisten jalkapallosta. Yleisömääränkasvu kuitenkin onnistuu vain, jos sarja on riittävän kiinnostava. Tuote pitää olla oikeanlainen. Yksittäiset mainoskampanjat, sirkushuvit ja ilmaislippujen jakaminen ovat vain laastari. Niillä voi hetkellisesti korjata yleisömääriä ylöspäin, mutta se ei ole todellista.
Suomi on Pohjoismaana menestynyt hyvin kansainvälisesti. Nyt, kun muualla on alettu panostamaan naisjalkapalloon, välimatka Suomen ja muun maailman välillä kasvaa. Suomen sarjoista pelaajia siirtyy ulkomaille ja oman liigan taso putoaa. Millaisia ajatuksia tämä sinussa synnyttää?
– Muilla mailla on etumatkaa, mutta monet maat ovat jalkapallossa muutenkin erilaisessa asemassa. Ruotsi on panostanut paljon naisjalkapalloon. Tanska ja Norjakin ovat meitä edellä. Tässä on se ymmärrettävä ongelma, että lahjakkaimmat suomalaiset pelaajat lähtevät ulkomaille. Niinpä Kansallisen liigan taso laskee.
Hanna Ruohomaa, Katja Hakala, Wilma Spets, Tiia Savolainen, Annika Haanpää, Ellen Strömborg, Iines Lehkonen, Milla-Maj Majasaari, Elli Pikkujämsä, Julia Tunturi, Ria Öling, Emma Santamäki, Jutta Rantala, Alina Schrey…Turusta muualle lähteneiden TPS-taustaisten pelaajien lista on pitkä. Jos kaikki edellä mainitut pelaisivat Turussa, olisi TPS vahvin suosikki mestariksi.
Allen näkee yhtenä naisjalkapallon ongelmana Suomessa alueellisen keskittymisen.
– Liigassa viisi joukkuetta on pääkaupunkiseudulta. Jos Palloliitto haluaa rakentaa nuorten akatemiatoimintaa alueellisesti vain tiettyihin osiin, se vaikeuttaa muualla olevien seurojen pelaajahankintoja. Kilpailuetu on väistämättä siirtynyt pääkaupunkiseudulle. Meiltäkin on paljon lähtenyt pelaajia sinne. Naisissa siirron syynä ei ole raha, vaan työ- ja opiskelupaikat. Jokainen seuraa sydäntään. Seurassamme pitää olla riittävän laadukas oma pelaajatuotanto, jotta meillä olisi jatkossakin pelaajia.
TPS:n naisten tavoite on vakiinnuttaa paikkansa pääsarjatasolla. Putoaminen alemmaksi Ykköseen olisi vakava isku.
– Tähän hetkeen se tulisi pahaan aikaan. Osa pelaajista ehkä lopettaisi, osa siirtyisi muualle ja meillä ei ole toistaiseksi vielä riittävästi omia junioreita täydentämään naisten joukkuetta. Ykkösessä medianäkyvyys ja yhteistyökumppaneiden kiinnostuskin olisi pientä.
(Tämän haastattelun jälkeen TPS:n naiset putosivat sarjaporrasta alemmaksi noustakseen myöhemmin takaisin pääsarjatasolle. Haasteet eivät ole vähentyneet)
