Tampereen Classic ja TPS Salibandy ovat ratkoneet useasti keskenään Suomen mestaruuden. Näin tapahtuu myös jatkossa.
Lentopallon Mestaruusliigassa vielä muutama vuosi sitten Raision Loimun kokoonpanossa oli seuran omia kasvatteja jopa kahdeksan samalla kaudella. Se on määrä, mihin muut joukkueet lentopallon pääsarjassa eivät ole yltäneet lähellekään.
Näin ei ole enää Loimussa, eipä ole muidenkaan lajien pääsarjatason joukkueissa. Hokema Oman kylän pojat alkaa olla mennyttä.
FBC Turun toiminnanjohtaja Ville Lintusella on ollut aitiopaikka seurata salibandyn kehitystä vuosikymmenien aikana. Hän on itse valmentanut samoja tyttöjunioreita alusta alkaen tämän hetken T16-vaiheeseen.
Vaikeudet syntyvät niissä lajeissa, joissa pääsarjatason pelaajien määrä on rajallinen. Tämä on alkanut nyt konkretisoitua naisten salibandyssä F-liigatasolla. Naispelaajien keski-ikä on alentunut ja pelit pääsarjatasolla päättyvät varhemmin kuin aikaisemmin. Samalla juniori-ikäisten tyttöpelaajien määrä on lisääntynyt seuran naisjoukkueissa.
TPS Salibandyn pitkäaikaiset pelaajat Sofia Leino ja Jenna Saario lopettivat ansiokkaan peliuransa 28-vuotiaina. Se on nykyisin naissalibandyssä ”nestorikäisen” pelaajan ikä. Monessa muussa lajissa urheilija on silloin parhaimmillaan tai ne vuodet ovat vasta edessä.
– Jos naissalibandyssä pystyy pelaamaan 28-vuotiaaksi pääsarjatasolla, se on nykyisin tosi hyvin. Siinä iässä opiskelut alkavat olla valmiina ja perheen perustaminen on monella mielessä. Tähän elämäntilanteeseen liittyen pelaaminen F-liigassa on haastava yhtälö. Pelaaminen huipulla 28-vuotiaaksi asti on arvostettava ja kova suoritus.
Kannattaako enää edes ylläpitää naisissa vanhempia juniorisarjoja (T16, T18 ja T21)?
– Salibandyssä on käyty keskustelua, pitäisikö tyttöjen puolella kaksi ylintä ikäryhmää yhdistää T20-sarjaksi. Se ei kuitenkaan tulisi olemaan yksinkertainen ratkaisu, sillä silloin viimeiseen juniorisarjaan kuuluisi neljä eri ikävuosiryhmää.
– Nykyisin T21-sarjan pelaajat pelaavat jo naisten sarjoissakin. Moni heistä on myös liigatason pelaaja. Poikien puolella on koettu samalainen kehitys. ASM-sarjassa oli ennen kiihkeitä otteluita, joissa katsomot olivat täynnä.
Salibandyssäkin seuraikonit alkavat olla harvinaisuuksia. Parhaimmat pelaajat hakeutuvat nuorina seuroihin, joilla on jo valmiiksi menestymisen mahdollisuuksia. Paikka maajoukkueessakaan ei enää avaudu pelaamalla edes keskikastin joukkueessa.
– Kyse on lähinnä maajoukkuetason pelaajasta, jonka elämäntilanne vielä mahdollistaa siirtymisen. Ennenkin parhaat hakeutuivat samoihin seuroihin. Useimpien kohdalla pelipaikka omille paikkakunnille kytkeytyy kuitenkin opiskeluun, työhön, perheeseen jne. He eivät edes mieti siirtymistä muualle. Suurin osa salibandypelaajista on juuri tällaisia.
Naisten F-liigassa Koovee oli lopettamassa pelaajapulaan vedoten. SaiPa päätti luopua kokonaan F-liigapaikastaan. Lappeenrannasta parhaimmat pelaajat siirtyivät Suomen mestari TPS Salibandyyn. Niinpä tuleva naisten F-liigan mestaruus on jo selvä. Enää on vain kaksi todellista vaihtoehtoa, joidenkin mielestä vain yksi: TPS Salibandy tai Tampereen Classic.
TPS Salibandy on vuosien ajan operoinut ilman omia tyttöjunioreita. Valmiit pelaajat on hankittu muista seuroista. Mestaruusviirien runsas määrä Kupittaan palloiluhallissa kertoo, miten värväystoiminta on ollut onnistunutta. Syntyy mielikuva, että menestyäkseen F-liigassa ei edes kannata enää panostaa omaan juniorituotantoon.
– Seuroilla, joilla on vahva oma juniorituotanto, tuottaa säännöllisesti omia pelaajia F-liigaan. Seura, joka vain rekrytoi pelaajia, ei tarkoita sitä, että joukkue menestyisi aina. Sellaisen järjestelmän pyörittäminen on äärettömän raskasta. Pitää olla käytettävissä ihmisiä, jotka vuodesta toiseen pystyvät pitämään ”puhelimen kuumana”. Itse uskon enemmän oman seurani tekemiseen, joka tuottaa uusia nälkäisiä nuorten maajoukkuetason pelaajia.
Tulevat sukupolvet ovat syntyvyyden alentuessa entistä pienempiä. Esimerkiksi nuorten koulutuksessa edessä on lukioiden määrän väheneminen ja niiden lakkauttaminen. Urheilussa joukkuelajitkin tulevat olemaan isoissa vaikeuksissa, etenkin maaseudulla. Poikajunioreita vielä riittää, mutta tyttöjen ja naisten puolella salibandy tulee olemaan suurissa vaikeuksissa.
– Koen sen lajin kannalta uhkakuvana. Kun seura toimii kasvukeskuksessa, jossa on hyvät opiskelumahdollisuudet, pelaajia on voinut aina rekrytoida joukkueeseen. Muualla ruuhka-Suomen ulkopuolella tyttöjen ja naisten osalta seuran tulisi olla jatkossa enemmänkin seutukunnallinen tekijä, joka kerää pelaajia laajemmalta alueelta.
Ensi kaudella naisten F-liigassa pelaa kolme Turun alueen joukkuetta: FBC Loisto, TPS Salibandy ja Mynämäen Wirmo. Jälkimmäinen on tuottanut pelaajia myös turkulaisjoukkueille, mutta tuskin enää sarjanousun myötä.
Onko pääsarjatason pelaajien määrän riittäminen Turun alueella jatkossa haasteellista?
– Mynämäellä, kuten meilläkin FBC:ssä, on tehty vahvaa juniorityötä. On kuitenkin eri asia, riittääkö naispelaajia Turunkaan alueella pidemmällä aikavälillä.
Salibandyn F-liigan joukkueet pelaavat kotiottelunsa hyvin erilaisissa olosuhteissa. Myös ottelutapahtuman kustannukset vaihtelevat suuresti eri seurojen välillä. Turussa Kupittaan palloiluhallissa puitteet ovat komeat, mutta ottelutapahtuma tulee seuralle kalliiksi.
Naisten puolella ongelma korostuu, kun yleisömäärät ovat pieniä ja järjestelykustannukset suuria.
Onko koskaan pohdittu kuinka paljon kotiotteluiden erilaiset kustannukset vaikuttavat eri seurojen toimintamahdollisuuksiin?
– Erot ovat todellakin suuret. Kaupungit ja kunnat tukevat paikallisia seuroja hyvin eri tavoin. Toisille seura on osa kaupungin tai kunnan markkinointitoimintaa, johon kannattaa sijoittaa euroja. Niinpä toiset ovat avokätisempiä kuin toiset. Turussa on hienot ulkoiset puitteet, mutta kustannukset ovat seuroille suuret. Olisi ehkä parempi, jos olosuhteet olisivat keskinkertaisemmat, mutta toimivat – yhdistettynä siihen, että kustannukset olisivat maltilliset. Turusta puuttuu välimuotoinen muutaman sadan katsojan edullisempi halli, joka olisi suurimmalle osalle paikallisille seuroille ihan riittävän hyvä.
