Tuttu vastustaja, Raision Loimu. Akaa-Volleyn siniseen peliasuun pukeutunut Sebastián Pozo Hernández iskee palloa kasvattajaseuraansa vastaan.
Tilanne alkaa olla epätoivoinen Akaa-Volleyn kannalta. VaLePa johtaa toista erää jo selvästi numeroin 18-13. On käynnissä Mestaruusliigan kevään 2024 välieräottelu Sastamalan liikuntahallissa.
Akaa suorittaa vaihdon. Jere Heiskanen tekee tilaa, kun toisen polven lentopalloilija Sebastián Pozo Hernández tulee hänen tilalleen. Pudotuspelien komeimmat viikset omaava Pozo asettuu ensimmäistä kertaa ottelussa syöttämään. Kavennuspiste Akaalle.
Ja niin vain käy, että akaalaiset tulevat ensin rinnalle ja lopulta ohi. Erä päättyy Pozon ässäsyöttöön. Ei siis ihme, että Pozo jää pelaavaan kuusikkoon myös pitkän erätauon jälkeen.
Kun VaLePa kuitenkin voittaa ottelun, näiden joukkueiden pääsy finaalisarjaan ratkeaa seuraavana päivänä Akaa Areenalla. Sen ottelun voittaja kohtaa finaalisarjassa Hurrikaani Loimaan.
Palataan ajassa taakse päin.
Jälkipeli otti selvää, mikä mies oikeasti on Sebastián Pozo Hernández, silloin 19-vuotias Raision Loimun kasvatti. Haastattelu on tehty syksyllä 2021.
– Mieluummin molemmat, Pozo Hernández. Olisi kiva, jos se nimi olisi pelipaidassakin. Samalla erottuisin muista Hernández-nimisistä pelaajista, heitä kun on paljon.
Näin toteaa toista liigakauttaan Raision Loimussa pelaava Sebastián Pozo Hernández. 19-vuotias nuorukainen on tekemässä läpimurtoaan pääsarjatasolla. Kyseessä on toisen polven lentopalloilija, jonka isä Jimmy Hernández jätti vahvan jäljen, ei pelkästään raisiolaiseen, vaan koko Suomen lentopalloon. Jälkipolven uran alku on ollut lupaava, mutta toki vielä on matkaa isän meriitteihin.
Pitkän linjan lentopallovaikuttaja Jukka Rajakangas muistaa isä Jimmyn hyvin, olihan hän itse aikoinaan ”värväämässä” havannalaisen urheilukoulun kasvattia, ”Kuuban kobraa”, Turkuun.
– Espanjassa asunut kuubalainen pelaaja-agentti, jonka kanssa olen tehnyt paljon yhteistyötä vuosien varrella, ehdotti, että hänellä olisi tarjolla lahjakas kuubalainen poika. Valmensin itse silloin Varissuon Urheilijoita. Jimmy liittyi A-juniori-ikäisten joukkueeseen. Ajatuksena kuitenkin oli, että hän voisi jatkaa Loimussa, jos taidot riittävät, muistelee Rajakangas liki parikymmentä vuotta sitten tapahtunutta erikoista siirtoa.
Hernándezin siirron Suomeen teki erikoiseksi se, että siihen aikaan ulkomaiset vahvistukset koskivat lähinnä pääsarjajoukkueita. 18-vuotias Jimmy liittyi Loimun farmijoukkueeseen, jota kutsuttiin nimellä Albatross. Kyseessä oli Varissuon Urheilijoiden junioreista koostuva joukkue, joka pelasi A-nuorten SM-sarjaa sekä aikuisten kakkossarjaa.
Vielä suurempi erikoisuus oli se, kun Hernández tuli maasta, jossa vallitsi tiukka Fidel Castron johtama diktatuuri. Siihen aikaan luvallinen siirtyminen Kuubasta ulkomaille oli äärimmäisen vaikeaa.
– Meillä oli Suomessa kaikki luvat jo kunnossa, mutta siirron hoito kesti Kuuban päässä pitkään. Aluksi Jimmy ei saanut lupaa lähteä, mutta lopulta lupa heltisi.
2000-luvun alussa maailma oli erilainen kuin nykyisin. Kännykät ja sosiaalinen media olivat vasta yleistymässä. Yhteydenpito Kuubaan oli haastavaa. Suomen pimeys ja kylmyys olivat shokki kielitaidottomalle nuorukaiselle.
– Jimmy puhui vain espanjaa. Alku olikin hänelle rankkaa. Koko ajan oli kova koti-ikävä. Jimmy oli kuitenkin sosiaalinen, vaikka olikin aika hiljainen. Ennen kaikkea hän oli hyvä joukkuepelaaja ja urheilullinen kaveri.
Myös Loimun nykyinen toiminnanjohtaja Jani Nieminen muistaa nuoruusvuosien joukkuekaverinsa Jimmyn hyvin. Nieminen toimi Albatross-joukkueen kapteenina.
– Jimmy asui Turun kristillisellä opistolla, paitsi ei vielä ensimmäisenä yönä. Silloin hän tuli meille kotiin yöksi. Siinä sitä sitten väännettiin viestintää sanakirjan kanssa ensimmäinen ilta, kun yhteistä kieltä ei ollut. Kyllä Jimmyn siirrosta tuli pieni kohukin jossain piireissä, kun hankittiin ulkomaalaisvahvistus junnuihin. Tavoite oli tietysti liigassa ja sinne Jimmy nousikin aika nopeasti.
Hernández ei ollut vielä valmis pelaaja muuttaessaan Suomeen. Nuoren kuubalaisen kehitys oli kuitenkin nopea ja tie aukeni Raision Loimun liigajoukkueeseen. Jimmystä tuli kannattajien suosikkipelaaja. Ura jatkui Loimun jälkeen Joensuussa (Mutalan Riento), jossa Jimmyn urakehitys entisestään kiihtyi. Joensuun jälkeen Hernández siirtyi vielä Loimaan Hurrikaaniin. Maajoukkueen päävalmentaja Mauro Berruto valitsi Suomen kansalaisuuden saaneen Hernándezin A-maajoukkueen leiriryhmään, mutta yhtään virallista maaottelua Jimmy ei Suomipaidassa kuitenkaan pelannut.
Omena ei pudonnut kauas Hernándezin perheessä. Liikunnallinen Sebastián seurasi isänsä jalanjälkiä, vaikka lentopallon ohella oli muitakin vaihtoehtoja.
– Harrastin myös jalkapalloa ja judoa, mutta lentopallo on ollut aina minulle tärkein. Futista kokeilin, kun kesällä ei ollut oikein lentopalloharjoituksia. Jalkapallossa ei kuitenkaan tapahdu riittävästi. Itse sain valita. Isä ei koskaan painostanut lentopalloon, eikä isä ole koskaan edes valmentanut minua.
Sebastián on Loimun kasvatti. Alakouluikäisenä aloitettu lentopallon harrastaminen muuttui tavoitteellisemmaksi Sebastiánin ollessa yläasteella. Edessä oli iso muutos. Poika Hernández pakkasi reppunsa ja siirtyi Kuortaneelle, monien muiden lahjakkaiden lentopalloilijoiden tavoin. Erityistä oli kuitenkin se, että muuttaessaan pois kotoa Sebastián opiskeli vielä yläasteen yhdeksännellä luokalla. Into päästä harjoittelemaan ja pelaamaan lahjakkaimpien kotimaisten lentopalloilijoiden kanssa oli kova.
Sebastián opiskeli Kuortaneella kolmen vuoden ajan, joista kaksi vuotta meni lukiossa. Sen jälkeen oli aika palata kotipuoleen, ja mikä oli palatessa, kun taskussa oli liigasopimus Loimuun.
– Pärjäsin hyvin poissa kotoa. Osasin tehdä itselleni ruokaakin. Toisen lukiovuoden jälkeen maajoukkueen junioriturnaukset loppuivat ja pelaajat lähtivät Kuortaneelta eri puolille Suomea. Osa, kuten itsekin, pääsin liigaan pelaamaan. Nyt opiskelen Kerttulin urheilulukiossa ja viimeinen vuosi on menossa.
Mikä on tavoitteesi lähitulevaisuudessa ja kauempana tulevaisuudessa?
– Voittaa jokainen jäljellä oleva ottelu ja sama homma vielä ensi kaudella. Sen jälkeen tavoite on pyrkiä ulkomaille pelaamaan.
Mikä on ollut toistaiseksi urasi hienoin hetki?
– EM-kisat.
Mikä on ollut kovin pettymys?
– Viime kausi. Sain koronan takia paljon peliaikaa, mutta voittoja ei tullut. Kausi päättyi nopeasti, mutta sain ajoissa keskittyä seuraavaan kauteen.
Mitkä ovat vahvuutesi ja mitä pitää vielä kehittää?
– Opin virheistä. Mietin aina, mikä meni vikaan. Tykkään myös harjoitella omatoimisesti. Pelinlukua pitää kehittää, eli ymmärtämään, mitä vaihtoehtoja on vastustajalla. Pitää osata ennakoida, mitä vastustaja tulee tekemään.
Mikä on epämieluisin harjoitus?
– Lenkkeily. Se on ihan kauheaa, kun siinä ollaan hapoilla. Sitten kun se on ohi, on hyvä fiilis.
Mitä harva ihminen tietää sinusta?
– Huh! Huh! … Nyt tiedän. Joskus pienenä löin palloa usein vasemmalla kädelläni, olen molempikätinen. Myöhemmin se vaihtui oikeaan, mutta voin tarvittaessa iskeä vasemmalla.
