Kuopion Welhot on liigasta putoamisen jälkeen ajautumassa tilanteeseen, missä uhkaa putoaminen Divaristakin alaspäin.
Kuopion Welhot kävi FBC Turun vieraana. Vielä viime kaudella Salibandyliigassa pelannut kuopiolaisjoukkue on valahtanut Divarin pohjille. Uhkana on nopea putoaminen kerrosta vieläkin alemmaksi, Suomisarjaan. Hissiliikettä alaspäin on vaikea pysäyttää.
– Welhoilla oli liigasta putoamisen jälkeen ilmeisesti vaikea tilanne viime kesänä päättää, onko edes järkeä lähteä pelaamaan Divaria. Se on kuitenkin kallis sarja. Tilanne on Welhojen kannalta todella harmillinen, toteaa FBC Turun toiminnanjohtaja Ville Lintunen, jolla on vuosien kokemus salibandymaailman lainalaisuuksista.
Ilmiö ei ole kotimaisissa palloilusarjoissa uusi. Liiganousun tuomasta hurmoksesta voi olla lyhyt matka koko seuratoiminnan näivettymiseen, jopa kokonaan hiipumiseen. Surullisia esimerkkejä on lajissa kuin lajissa.
Toistaiseksi yksikään salibandyn divarijoukkue ei ole julkisesti kieltäytynyt noususta. Muissa palloilulajeissa todellisuus on kuitenkin nykyisin toinen. Moni seura ilmoittaa, että pudotuspelit pelataan, mutta sarjanousua ei oteta vastaan, vaikka sellainen omalle kohdalle osuisi.
Sarjanoususta kieltäytymisen taustalla on usein järkisyyt. Ymmärretään talouden nykyrealiteetit. Monen seuran yltiöpäiset suunnitelmat sarjanousuista ovat karahtaneet karille taloudellisten ongelmien ansiosta.
SBS Pori, SalBa, Loviisan Tor, ÅIF, M-Team, AC Haki, Pirkkalan Pirkat, Josba, RuRu, NST, Rangers…Lista pääsarjassa pelanneista, mutta sieltä pudonneista salibandyjoukkueista on pitkä. Joillekin vierailu liigassa on jäänyt vain yhden kauden mittaiseksi. Osalle seuroista putoaminen liigasta on merkinnyt lopulta kokonaan katoamista salibandykartalta, osa on selvinnyt hakemalla alhaalta vauhtia.
Kysymys kuuluukin, kannattaako F-liigaan nousta?
– Liigan hännillä ja Divarin kärjessä pelaaminen ei suuremmin eroa pelaajamateriaaliltaan. Niin sanotuilla maakuntien liigajoukkueilla tilanne on putoamisen jälkeen luultavasti vaikein, sillä pelaajatilanne on ollut heillä todennäköisesti haastava jo liigassa. Kun putoamisen jälkeen vielä muutama pelaaja lähtee muualle, tilanne vain vaikeutuu entisestään. Joukkue ei välttämättä ole enää putoamisen jälkeen edes divaritasoa.
Kasvukeskuksissa tilanne on parempi.
– Usein ne liigasta pudonneet, mutta Divarissa menestyksellisesti jatkavat joukkueet, ovat isompien paikkakuntien joukkueita. Kyseiseltä alueelta löytyy riittävästi pelaajamateriaalia, jotta joukkue voi uusiutua. Pienemmillä paikkakunnilla on todennäköisesti isompia vaikeuksia.
Liigaprojektit putoamisineen ovat raskaita myös taustatyöntekijöille.
– Takki voi olla tyhjä myös taustoilla, jos liigaorganisaatiot ovat olleet pieniä. Divarin toki pystyy viemään läpi pienemmälläkin taustaryhmällä, mutta Divari on urheilullisesti julma sarja. Sieltä putoaa helposti. Divari ei anna mahdollisuutta taustoille ottaa yhden kauden ajan happea.
Usein putoamisen myötä moni uppoavan laivan pelaajista ilmoittaa uuden seuran jo melkein seuraavana päivänä. Vaikka on itse pudottamassa joukkueettaan pääsarjasta, pelaaja kokee olevansa yhä liigapelaaja.
– Tämä onkin jo periaatteellisempi kysymys. Pitää myöntää, että itse en tästä ilmiöstä seuran kannalta oikein pidä. Pelaajat saattavat nähdä tilanteen tietysti toisin.
FBC Turusta on kehittynyt kelpo divarijoukkue, joka on usein ennakoitu etukäteen yhdeksi liiganousijaksi. Jos FBC Turku nousisi pääsarjatasolle, onko se uhka vai mahdollisuus?
– Emme ole seurassa uhkien kautta nousua pohtineet, mutta toki voihan siinä nähdä meillekin teoreettiset riskinsä. Löytyisikö vaikkapa mahdollisen putoamisen jälkeen tältä alueelta riittävästi laadukkaita pelaajia Divariin? Kun olen kuitenkin nähnyt, miten kasvavien alueiden joukkueet, kuten KooVee tai M-Team ovat selvinneet, niin uskon, että Turunkin alueelta löytyy jatkossa Divariin riittävän laadukkaita pelaajia. En kuitenkaan lähtisi nousua pohtimaan uhkien vaan enemmänkin mahdollisuuksien kautta.
Entä, jos oma juniorituotantonne ei riitä tuottamaan liigakelpoisia pelaajia?
– Vaikka syntyvyys Suomessa aleneekin, Turku on kuitenkin opiskelukaupunki. Tänne hakeutuu ihmisiä tietyssä iässä. Pienempi paikkakunta on äärimmäisen riippuvainen omasta juniorityöstään. Täällä Turussa pystymme hieman luottamaan myös muualta tuleviin.
Millainen on FBC Turun asema paikallisesti pelaajamarkkinoilla?
– Turun alueella on nokkimisjärjestys viime vuosien aikana selkeytynyt. Vielä kymmenen vuotta sitten ja sitäkin aikaisemmin Turkuun ilmaantui lyhytikäisiä ”projektiseuroja”, jotka asettivat tavoitteeksi Divarin. Nyt nämä ovat kadonneet ja eri seurat ovat vakiinnuttaneet omat ruutunsa.
Jotta liiganousu olisi seuralle mahdollisuus eikä uhka, miten kannattaisi toimia?
– Seurana meidän pitää mennä eteenpäin askel kerrallaan. Ei niin, että tavoite on asetettu johonkin tiettyyn vuoteen mennessä. Mieluummin pidetään koko ajan talon nurkkia kunnossa. Sitä kautta nousu liigaan tulee jonain päivänä, jos on ylipäätään tullakseen. Ei niin, että nousujuhlien jälkeen huomataan, että ei meillä oikeasti olekaan mitään.
– Tekeminen pitää olla sillä tasolla, että nousun jälkeen ei aloiteta nollasta. Esimerkiksi liigajoukkueen budjettia ei voi yhtäkkiä moninkertaistaa. Eivät yhteistyökumppanit ala tukemaan sählyseuraa moninkertaisesti nousu myötä siksi, että se pelaakin liigassa. Ei salibandyseuran näkyvyys niin paljoa kasva. Nousun pitää olla pitkäjännitteisen työn tulos.
