Aleksei Zhbankovilla on ikää vasta 20 vuotta, mutta pelipaita on ehtinyt vaihtua jo muutamaan otteeseen. Maajoukkuepaitakin on tullut tutuksi. Siitä todisteena on rituaali (oik. kuva), missä ensikertalaiselta leikataan hiukset.
Zhbankov Aleksei. Nimi kuulosti heti tutulta monelle lentopalloa seuraavalle. Silti, kun maajoukkueen päävalmentaja Joel Banks julkaisi EM-lopputurnausjoukkueen nimilistan, oli nuorukaisen valinta ehkä pieni yllätys. Mutta olihan mukana joukkueessa viisi muutakin ensikertalaista.
Toisen polven lentopalloilija Aleksei Zhbankov ei nuoresta iästään huolimatta ollut turnauksessa nimilistan jatkona, vaan hän sai myös paljon peliaikaa. Ja ihan ansaitusti. Nykyisin jälleen kasvattajaseuraansa Raision Loimua edustava pitkänhuiskea (206) keskitorjuja pelasi maaotteluita ennakkoluulottomasti ja vakiinnutti paikkansa Veljeksissä.
Jälkipeli haastatteli lahjakasta lentopalloilijaa muutama vuosi sitten. Zhbankov juniori ei ollut ehtinyt silloin edes aikuisikään, mutta 17-vuotiaalla pelimiehellä oli tulevaisuuden suunnitelmat jo selvillä.
Mennään ensin ajassa taaksepäin ja muistellaan, mitä Aleksei kertoi talvella 2021.
Poika Aleksei Zhbankov muistuttaa päivä päivältä enemmän isä Ruslan Zhbankovia. Vaikka nuorukaisella on vielä pitkä matka isänsä lentopallomeriitteihin, ennusmerkit viittaavat, että omena ei ole todellakaan pudonnut kauas. 17-vuotias Aleksei on ottanut isoja askeleita lentopalloilijana.
Oikein hätkähtää, kun yli kaksimetrinen nuorimies istahtaa vastapäätä. Zhbankovin ”poikaan” on tullut nopeaan tahtiin äijämäistä olemusta. Kaverin hartiat ovat saaneet leveyttä ja leukaperää koristaa jo parransänkikin. Aleksei on kuitenkin täysi-ikäinen vasta ensi kesänä.
– Olen aina ollut pidempi kuin muut samanikäiset, mutta kohdalleni ei ole osunut yksittäistä kasvupyrähdystä. Turun Seudun Urheiluakatemiassa olen saanut asiantuntevaa fyysistä valmennusta. Olen mennyt todella paljon eteenpäin, sillä koen olevani nyt vahvempi niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Hyvä niin, sillä Raision Loimussa keskitorjujana pelaavalle Zhbankoville Mestaruusliiga tarjoaa kovemman haasteen kuin koskaan aikaisemmin. Kaksi edellistä kautta Aleksei pelasi Ykkössarjaa TUTO Volleyssa.
– Mestaruusliigassa peli on paljon nopeampaa. Sarjassa on parempia ja vahvempia pelaajia. Eron huomaa etenkin, kun pelaa sarjan parhaimpia joukkueita vastaan. Omasta mielestäni olen kuitenkin sopeutunut ihan hyvin liigavauhtiin.
Isä Zhbankov tuli Suomeen Venäjältä vuonna 1999. Loimun venäläistaustainen valmentaja Vjatsheslav Platonov suositteli Zhbankovia. Loimussa Ruslan voitti pelaajana Suomen mestaruuden. Myöhemmin toimiessaan Pielaveden Sammon valmentajana tuloksena oli jälleen Suomen mestaruus.
Ruslan on ollut pelaajana ja valmentajana sekä Suomen että Venäjän sarjojen lisäksi ammattilaisena Ranskan Tourcoingissa ja turkkilaisessa Petrol Ofisissa.
Aleksei on syntynyt Savonlinnassa. Samanaikaisesti isä pelasi tovin East Volleyssa. Perhe asettui kuitenkin Raisioon Aleksein ollessa vielä ihan pieni.
– Isäni otteluista minulla ei ole muistikuvia, mutta olen jälkeen päin nähnyt pari isän peliä videotallenteelta.
Aleksein lajivalinta lienee ollut melko selvä.
– Niin kuin kaikki urheilusta kiinnostuneet pojat olen pelannut jalkapalloa ja välillä koripalloakin. Kun olin ekaluokkalainen, isä totesi, että nyt lähdetään lentopalloharjoituksiin. Siitä lähtien on tullut käytyä.
Aleksei on Loimun kasvatti ja pelaa nyt samalla pelinumerolla kuin oma isänsä aikoinaan.
– Loimun ohella pelasin juniorina myös Maskun Katajassa. Sitten tuli mahdollisuus siirtyä isäni valmentamaan TUTO Volleyhin. Aluksi siirto miesten peleihin mietitytti, jopa vähän pelotti. Huomasin kuitenkin pian, että se oli oikea valinta. Sain kahden TUTO-vuoden aikana paljon kokemusta harjoittelemalla ja pelaamalla todella hyvien pelaajien kanssa ja vieläpä oman isäni valmennuksessa.
Siirto Loimuun ja nousu joukkueen aloituskuusikkoon voisi tarkoittaa valmentajaisän roolin pienentymistä. Käytännössä Ruslanin merkitys on yhä suuri, osin Kerttulin urheilulukion aamuharjoitusten kautta. Ruslan toimii siellä valmentajana. Poika myös arvostaa isän antamia neuvoja. Venäjä on säilynyt yhteisenä kielenä kotiympyröissä.
– Jokaisen pelin jälkeen katsomme yhdessä ottelun. Isä kertoo, missä on parannettavaa ja otan kyllä palautteen vastaan. Se toimii niin kuin isäpoika-systeemi toimii, eli välillä on erimielisyyksiä. Isäni on hyvä valmentaja, vaikka hän vaatiikin minulta enemmän kuin muilta.
Monet Aleksein ikäiset lentopallolahjakkuudet opiskelevat, harjoittelevat ja pelaavat Kuortaneella. Zhbankov valitsi toisin.
– Minulla on täällä kaikki, mitä tarvitsen. Kotoa matkaa hallille on viisi minuuttia. Pääsen akatemian aamuharjoituksiin ja voin pelata Loimussa Mestaruusliigaa.
Omaikäisten maajoukkuetoimintakin on tullut jo tutuksi.
– Olen ollut mukana ensimmäisestä leiristä alkaen. Vuonna 2016 oli ensimmäinen kerta, kun valittiin iso ryhmä. Siitä vähitellen tippui porukkaa ja parhaat jäivät. Olin Suomen joukkueen kapteeni Bulgariassa pelatuissa EM-kisoissa.
Kovaa syöttävän ja lujaa iskevän Aleksein tulevaisuuden suunnitelmat ovat selvät.
– Olen nyt lukion toisella ja tavoitteeni on, että suoritan koulun ja armeijan pois ennen kuin lähden mahdollisesti muualle.
Se ”muualle” tarkoittaa ennemmin tai myöhemmin siirtymistä kansainvälisille kentille ja Mestaruusliigaa kovempiin sarjoihin. Aleksein tavoitteissa toistuvat sanat EM-kisat, MM-kisat, olympialaiset, Euroopan parhaimmat liigat…
– Tavoite lentopallossa on olla paras mahdollinen pelaaja, mikä itse voin olla.
Näin siis talvella 2021. Palataan nyt tähän päivään ja udellaan, missä nyt mennään.
Savo Volley julkaisi keväällä 2021 tiedotteen, jonka mukaan silloin 17-vuotias Aleksei Zhbankov siirtyi Raisiosta Pohjois-Savoon.
Miksi halusit siirtyä Savo Volleyn joukkueeseen?
– Olin ollut koko elämäni Raisiossa ja alkoi tuntua siltä, että halusin nähdä jotain uutta. Moni sen ikäinen itsenäistyvä nuori haluaa tehdä omiakin juttuja. Koronakaudella voitimme Loimussa yhden ottelun, eikä tulevaisuudestakaan ollut tietoa. Savo otti minuun yhteyttä. Siellä pelasi isoja nimiä ja Savo Volley oli eräs Suomen mielenkiintoisimmista seuroista.
Viime kausi oli osaltasi repaleinen loukkaantumisen takia. Kerro siitä.
– Nilkan nivelsiteet vaativat leikkauksen. Se tehtiin Turussa ja toipumisajan vietin kotona Raisiossa. Nyt nilkka tuntuu ihan hyvältä.
Kausi 2023-2024 on Mestaruusliigan osalta jo käynnistynyt, mutta olet ollut muiden maajoukkuepelaajien mukana edustamassa Suomea maailmalla.
Tuliko valita aikuisten maajoukkueeseen itsellesi yllätyksenä?
– Ei se ihan yllätyksenä tullut. Se on ollut tavoitteeni ja luotin siihen, että pääsen maajoukkueeseen. Ehkä positiivinen yllätys oli se, kuinka hyvin pelini lähtivät käyntiin heti ensimmäisestä ottelusta alkaen. Tosin loukkaantumiseni jälkeen tuli myös paljon tehtyä töitä päästäkseni tälle tasolle.
TV-kuvista välittyi hieman erinäköinen Aleksei Zhbankov kuin mihin oli totuttu.
– Maajoukkueen rituaaleihin kuuluu hiusten leikkaaminen kokonaan pois, kun pelaat ensimmäisen virallisen ottelun. Perinne on jo monivuotinen eli se oli etukäteen tiedossa. Parissa viikossa hiukseni olivat jo kasvaneet takaisin.
Maaotteluista tuli tappioita ja voittojakin. Millainen kokemus ensimmäinen maajoukkuevalinta oli sinulle henkilökohtaisesti?
– Se oli aivan mahtava kokemus. Sain pelata kovia joukkueita vastaan. Esimerkiksi olympiakarsintoja Japania vastaan Japanissa 14 000 katsojan edessä. Sitä korkeammalle on vaikea päästä.
Sinulla on Loimun kanssa nyt kaksivuotinen sopimus, jossa on ulkomaanoptio. Miltä lähitulevaisuus näyttää?
– Pelaaminen ulkomailla on tavoitteeni. Jos haluan pelata maailman parhaimpia vastaan, niin Italia tai Puola olisivat ensisijaiset vaihtoehdot. Siellä pelaavat huippupelaajat ja medianäkyvyyskin on suurta. Tavoite on, että kaudella 2024-2025 olisin jo ulkomailla pelaamassa.
