Mitähän entisaikojen telakkamies ajattelisi, jos voisi tutustua tämän päivän Turun Aurajokirantaan? Paljon vanhaa on jätetty jäljelle jälkipolville ihmeteltäväksi, vaikka laivojen rakentaminen ja konepajatoiminta on siirtynyt muualle. Vapautuneet tilat on otettu onnistuneesti opetus- ja kulttuurikäyttöön.
Isommassa laajuudessa Aurajokisuun telakkatoiminta alkoi jo 1700-luvun lopulla. 1800-luvulla itärannalla toimi Vulcanin telakka, joka yhdistyi joen vastarannalla toimineen Ab Crichtonin telakan kanssa. Näin syntyi fuusioyritys Ab Crichton-Vulcan Oy. Nimi oli käytössä vuoteen 1965 asti, jolloin telakan nimeksi tuli uuden omistajan mukaan Wärtsilä Turun Telakka. Yhtiö vihki käyttöönsä nykyaikaisen Pernon telakan vuonna 1976. Siihen päättyi Aurajokisuun pitkä laivarakennushistoria ja alkoi vapautuneen alueen uuden maankäytön suunnittelu.
Martin kirkon piirtäneen arkkitehti Gunnar Wahlroosin kädenjälki on olennainen osa Aurajoen rantamaisemaa. Crichton-Vulcan Oy:n funkistyylinen vaaleaksi rapattu toimistorakennus, Valkoinen talo, rakennettiin joen itärannalle vuonna 1937. Sitä ennen 1920-luvun lopulla länsipuolelle olivat valmistuneet kaksi uutta telakkahallia. Niiden väliin Wahlroos suunnitteli 1930-luvulla pitkän käytävän muotoisen rakennuksen laivaköysien tekoa varten.
Köysitehtaat ovat olleet tärkeä osa Aurajokirannan teollista toimintaa. Itärannan vanhassa viinatehtaassa toimi Manillan köysitehdas vuodesta 1929 aina 1980-luvulle asti. Wahlroosin suunnittelema Linnankadun 86 pilarin päälle rakennettu köysitehdas on pituudeltaan 270 metriä. Se oli aikoinaan Pohjoismaiden pisin rakennus.
Laivanrakennuksen päätyttyä myös Linnankadun varren telakkahallit ja niiden välissä ollut köysitehdas saivat uuden tarkoituksen. 1990-luvulla Turun ammattikorkeakoulun taideakatemia ja Turun konservatorio sijoitettiin kahteen telakkahalliin ja köysitehtaaseen. Jälkimmäinen toimii sataman puoleisessa päässä. Telakkahallien eteen muodostui erilaisiin ulkoilmatapahtumiin soveltuva Varvintori, taustanaan historiallinen Sigyn-laiva.
Purjealus antoi nimensä myös uudelle konserttisalille, Sigyn-salille, joka sijoitettiin perin erikoisella tavalla entisen telakkahallin sisälle. Vanha ja uusi arkkitehtuuri yhdistettiin mielenkiintoisesti. Köysiradan ja telakkahallien julkisivut säilytettiin miltei alkuperäisissä asuissaan. Sisätiloissa vanhat niittaamalla kootut teräsrakenteet saivat jäädä näkyviin.
Uudet tilat on suunnitellut arkkitehtitoimisto Laiho-Pulkkinen-Raunio. Rakennuksen uudistustyö voitti Vuoden teräsrakenne -palkinnon vuonna 1994.
Konservatorion toiminnan kannalta akustiikalla on iso merkitys. Musiikin opetustiloille ja konserttisalille korkeat sekä tilavat tehdashallit tarjosivat hyvän lähtökohdan. Todellisuudessa Sigyn-sali on oma erillinen tila telakkahallin sisällä. Konserttisali on ikään kuin lasikuutio hallin keskellä. Salin nousevaan katsomoon mahtuu istumapaikkoja liki 400.
Tehdashalleihin on sijoitettu Sigyn-salin lisäksi kaksi muutakin salia, Crichton-sali (200 paikkaa) ja Vulcan-sali (120 paikkaa). Eli paikan historiaa on kunnioitettu myös kiinteistön pienempien salien kohdalla.
Kiinteistössä on päiväsaikaan melkoinen kuhina, sillä taideakatemialla on käytössään teatteri-, tanssi- ja video-opetustilat. Lisäksi tarvitaan muun muassa omat maalauksen, piirustuksen, kuvanveiston ja grafiikan opetustilat. Täältä löytyvät myös puvustamo, valokuvastudio, nukketeatteri, editointi- ja animaatiotilat jne. Muun muassa entisen köysitehtaan tiloissa on konservatorion opetustiloja.
1990-luvulla käyttöön otetussa kiinteistössä on tehty vuosina 2020-2022 mittavia peruskorjauksia. Esimerkiksi tekniikkaa on nykyaikaistettu niin, että erilaisia tapahtumia voidaan järjestää mahdollisimman monipuolisesti.
KÖYSITEHDAS JA TELAKKAHALLIT (nyk. Turun ammattikorkeakoulun taideakatemia ja Turun konservatorio)
Osoite: Linnankatu 60, Turku.