TPS ja Classic ovat tällä hetkellä kaksi Suomen parasta naisten salibandyjoukkuetta. TPS voitti runkosarjan seitsemäntoista pisteen erolla Classiciin. Sarjan kolmas, PSS, jäi Tepsistä 26 pistettä. Kiinnostavuuden kannalta tasoerot ovat liian suuret.
Kaksi dynastiaa, nykyinen (vielä orastava) ja entinen, kohtasivat toisensa Turussa. Naisten F-liigan sarjataulukon kaksi parasta ottivat mittaa toisistaan. Sarjakärki TPS jyräsi sarjakakkosen Tampereen Classicin. Tasoerot naisten F-liigassa ovat liian suuret – jopa sarjan kahden parhaimman joukkueen välillä.
Sama paikka päivää myöhemmin, Kupittaan palloiluhalli ja ottelu FBC Turku vastaa Esport Oilers. Kahden erän jälkeen espoolaisille 10-0. Tasoerot miesten F-liigassakin ovat liian suuret. Miesten puolella sentään taistelu Suomen mestaruudesta käydään useamman joukkueen välillä. Naisissa kilpailuasetelma kärkipaikasta puuttuu täysin.
TPS Salibandyn naisten ”dynastian” saavutuksiin kuuluu vasta yksi Suomen mestaruus. Toinen on tulossa. Classicin naisilla mestaruuksia on yhteensä kahdeksan, joista kuusi tuli putkeen.
Salibandyssä TPS voitti tällä kaudella naisten runkosarjan ilman tappioita, joka on jo melkoinen saavutus. Jos TPS voittaa Suomen mestaruuden ilman ainuttakaan tappiota koko kauden aikana, syntyy pääsarjatasolla, ei pelkästään salibandyssä, harvemmin nähtyä historiaa – kaikki suosituimmat palloilulajit huomioon ottaen.
Mutta on ollut historian tilastoissa muitakin lajeja.
Käsipallo on eräs erikoisuus. Esimerkiksi kaudella 2016-2017 Riihimäen Cocks voittaessaan Suomen mestaruuden ei hävinnyt kauden aikana ainuttakaan ottelua. Lisäksi marginaalilajeista, amerikkalaisesta jalkapallosta ja naisten jääkiekosta, löytyy pari poikkeusta.
Naisten lentopallo onkin sitten ihan oma tarinansa. Siitä myöhemmin.
Jos erityisen pitkät voittoputket ovat harvinaisia, eivät vuosia kestäneet dynastiat kotimaan pääsarjatasolla ole poikkeuksellisia.
Jalkapallossa miesten puolella HJK on voittanut yksitoista mestaruutta lähes peräkkäin vuodesta 2009 alkaen. Lentopallossa Pieksämäen Namika voitti 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa seitsemän miesten mestaruutta putkeen.
Käsipallossa dynastiat ovat hyvin tavallisia. Cocksilla on kaksitoista Suomen mestaruutta vuodesta 2007 alkaen. Viime kaudella BK-46 palasi pitkän odotuksen jälkeen mestariksi. Sitä ennen joukkue voitti 1970-luvun lopulta alkaen melkein parikymmentä mestaruutta lähes putkeen.
Naisten lentopallossa Vaasan Vasama voitti yhdeksän Suomen mestaruutta vuosina 1986-1996.
Yksi on kuitenkin naisten puolella ylitse muiden. LP Viesti Salosta laittaa vieläkin paremmaksi. Joukkue on voittanut kymmenen lentopallon Suomen mestaruutta vuosina 2009-2021. Salolaiset saavuttivat mestaruuden kaudella 2009-2010 voittaen kaikki pelaamansa liigaottelut. Myös kausi 2010-2011 päättyi LP Viestin mestaruusjuhliin ilman tappioita.
Syksyllä 2010 Viesti teki naisten palloilulajien pisimmän voittoputken ottaessaan 51. peräkkäisen voittonsa. Kunnes keväällä 2011 Viesti rikkoi ennätyksen pisimmästä voittoputkesta kaikissa suomalaisissa palloilulajeissa, 71 voittoa putkeen. Aiemman ennätyksen, 70 voittoa peräkkäin, oli tehnyt BK-46 käsipallossa.
Lopulta Viesti pelasi peräti 114 ottelua ilman tappioita! Ennätyksellinen voittoputki alkoi talvella 2009 ja päättyi keväällä 2012.
Miesten Korisliigassa dynastiat ovat kestäneet lyhyen aikaa eli Suomen mestari on vaihtunut useasti. Naisten koripallossa dynastiat ovat pidempiaikaisempia. Forssan Alku on voittanut seitsemän mestaruutta putkeen. Catzilla on viisi mestaruutta ja hallitseva mestari Peli-Karhut Kotkasta tavoittelee kuudetta peräkkäistä Suomen mestaruutta.
Salibandyssäkin dynastiat ovat tuttuja, mutta verrattuna edellä mainittuihin lajeihin dynastiat ja voittoputket ovat nuorella lajilla olleet vielä toistaiseksi harvinaisempia. Miesten puolella salibandyssä Classicilla on kuusi mestaruutta putkeen. Eniten on SSV:llä, yksitoista, joista viisi tuli peräkkäin vuosina 2006-2011.
Ottamatta mitään pois dynastiajoukkueilta, on selvää, että voitosta voittoon eteneminen ja vuosia kestävät mestaruusputket vievät lajilta mielenkiintoa. Kun jääkiekon SM-liiga on Suomessa ainoa todellinen ammattilaissarja, pelaajat liikkuvat amatööri- ja puoliammattilaisseuroista toiseen usein muista syistä kuin ison rahan perässä.
Halu voittaa mestaruus kiinnostaa pelaajia. Tämä takaa sen, että dynastiat ajan myötä vain vahvistuvat. Kyse on lumipalloefektistä. Kun yksi valovoimainen pelaaja siirtyy uuteen joukkueeseen, moni seuraa menestysnälkäisenä perässä. Tässä kehityksessä seuran oma juniorituotanto on usein vaatimatonta. On helpompi värvätä valmiita pelaajia naapuriseurasta.
Kun taustalle saadaan toimintaa rahoittamaan isompi yhteistyökumppani tai joskus jopa varakkaampi yksityishenkilö, dynastia vahvistuu entisestään. Taustoja tekevien työmäärä pysyy kuitenkin suurena. Amatöörilajissa yhteistyökumppaneiden, työ- ja opiskelupaikkojen sekä pelaajien asuntoasioiden kartoittamisessa menee aikaa.
Lopputulos on kuitenkin aina se, että amatöörisarjoihin syntyy kahden, usein jopa kolmen kerroksen joukkueita. Nousijajoukkueen managerin ei kannata edes soittaa maajoukkuetasoiselle pelaajalle. Paikka maajoukkueessa avautuu vain pelaamalla sarjan kärkijoukkueissa.
Onneksi yksikään dynastia ei kestä ikuisesti.
