Divari on ollut jälleen äärimmäisen tasainen. Ottelu ratkeavat usein yhden maalin erolla, toisinaan jopa jatkoajalla. Pitkän runkosarjan jälkeen kausi voi olla osalla nopeasti ohi, sillä liigakarsinnat pelataan lyhyillä ottelusarjoilla. Silloin pienilläkin tekijöillä on iso merkitys.
Esitetään kevään isojen pelien kynnyksellä muutama väite kommentoitavaksi FBC Turun miesten edustusjoukkueen apuvalmentaja Tommi Sjöholmille. Oman peliuransa jälkeen Tommi valmensi ensin useita vuosia seuran junioreita. Nyt on menossa ensimmäinen kausi miesten valmennustiimissä.
Vaikka Turku on perinteinen salibandykaupunki, täältä on tullut perin harvoin lajin huippumaalivahtia. FBC Turunkin ongelmana on ollut vuosien ajan voittavan maalivahdin puute. Viime kaudella oli kolmekin tasavahvaa ja tasokasta, mutta ei yhtään huippumaalivahtia.
Väite 1. Tälle kaudelle FBC Turun maalivahtien taso on noussut. Jouni Savonen ja Aleksi Sillantaka ovat pelanneet otteluita, jotka ovat mahdollistaneet voittoja omalle joukkueelleen.
– Maalivahtivalmentajamme Hannu Fäldenin jälki näkyy. Nykytilanteessa maalivahtimme kilpailevat toisiaan vastaan, eli kirittävät toisiaan. Tällä kaudella on ollut otteluita, missä maalivahti on päästänyt vain kolmekin maalia, eli on antanut mahdollisuuden joukkueelle voittaa.
– Molemmilla maalivahdeilla on omat vahvuutensa erilaisia vastustajia vastaan. Sikäli tilanne on meille optimaalinen, kun kumman tahansa voi laittaa maaliin. Maalivahdeista Savonen on ollut hyvä rankkareissa, ja tästä syystä hän on torjunut niitä, vaikka Sillantaka olisi muuten pelannut koko ottelun.
Viime kaudella ykköskenttä oli dominoiva. Kakkos- ja kolmoskentällisiltä puuttui vaadittava pelirohkeus. Jos ykköskenttä hävisi pelinsä, hävisi myös joukkue. Tällä kaudella suoritus on ollut tasaisempi, ja tuloskin on ollut laadukkaampi. Tasaisuus on kuitenkin johtanut siihen, että tällä kaudella yksikään pelaaja ei ole noussut suuremmin esiin.
Olisi ollut odotettavaa, että joku yksittäinen pelaaja olisi tällä kaudella nostanut profiiliaan. Katsomoon on syntynyt vaikutelma, että monen pelaajan perustekeminen on pysynyt lähes viime vuoden tasolla. Eli vaikka laatu on ollut ennestäänkin hyvä, ei tällä kaudella kehitystä ei ole suuremmin tapahtunut.
Väite 2. Jotta liigapaikka olisi mahdollista, pitäisi pudotuspeleissä yksittäisillä pelaajilla tapahtua selvää tasonnousua. Pitäisi löytyä pelaaja, joka niin sanotusti ottaa oman joukkueensa reppuselkään.
– En allekirjoita, sillä Hämäläinen, Hoikkala, Manninen, Kallio, Hirmasto, Heiskanen ja Räikkönen pelaavat ihan eri tasolla kuin viime kaudella. Ne runkopelaajat, jotka ovat pelanneet BeeCeessä koko divariajan, ovat nostaneet tasoa. Se on jatkumo viime kaudesta.
– En nostaisi yhtä pelaajaa joukkueen edelle. Jos olisimme vain yhden ketjun varassa, olisimme vaikeuksissa. Tänä vuonna ratkaisuja löytyy laajemmalla rintamalla, siksi olemme pudotuspeleissä vaikeasti voitettavissa oleva joukkue. Esimerkiksi alkukaudella meidän niin sanottu kolmoskenttä oli tehokkain. Kun on kolme tasavahvaa kentällistä, se on pitkässä juoksussa kilpailuetu. Tämä on enemmänkin positiivinen ongelma. Vaihtopenkiltäkin voi laittaa kentälle kenet tahansa.
FBC Turun suoritus on ollut kaudesta toiseen yhtä vuoristorataa. Viime kaudellakin komean voiton jälkeen seursi usein mahalasku. Pelin taso vaihteli suuresti myös ottelun sisällä. Lopuksi selväkin johtoasema menetettiin kolmannessa erässä tai viimeistään jatkoajalla. Vastustaja teki ylivoimalla maaleja, joista moni syntyi vasta ottelun loppuhetkillä.
Väite 3. Viime kauteen verrattuna on menty eteenpäin. Joukkue on hoitanut ottelun viime hetken paniikkia paremmin, mutta kokonaan siitä ei ole päästy eroon. Vieläkin joukkueelta puuttuu riittävä ottelun lopun ”kylmähermoisuus”.
– Minusta ei meillä ole ollut suurempaa loppuhetken paniikkia, vaikka vastustaja on tehnytkin maaleja. Olemme kuitenkin saaneet useimmiten kaksi pistettä tai koko potin. En koe tätä ongelmana.
Viime kaudella katsomoon oli aistittavissa virkamiesmäistä pelaamista. Kentällä ja vaihtoaitiossa tunnetaso oli usein vastustajaa aneemisempi. Tämä tuli erityisesti näkyviin ratkaisevassa pudotuspeliottelussa Tiikereitä vastaan. Tällä kaudella joukkueen ilme on ollut selvästi vapautuneempi, iloisempi ja rennompi. Hyvää peittoakin on äänekkäästi kannustettu – mitä viime kaudella ei juurikaan kuultu.
Väite 4. Tasoerot Divarissa joukkueiden välillä ovat hyvin pienet. Jos maalivahtipeli on ratkaisevaa, sitä on myös koko joukkueen latautuminen peliin. Tasaisista pudotuspeleistä menee jatkoon se joukkue, joka urheilutermein ilmaistuna ”haluaa voittoa enemmän”. Tämä korostuu etenkin lyhyen pudotuspelisarjan vierasotteluissa.
– Tällä kaudella on ollut hyvä meininki koko joukkueessa. Joukkuehenki on ollut hemmetin hyvä. Kitinää ei ole ollut. Meillä ei ole mitään hätää tämän suhteen. On vahva tunne siitä, että haluamme tehdä tätä toisillemme. Joukkueessa on tekemisen meininki. Joukkue haluaa voittaa, ei pelkästään itselleen, vaan myös kaikille taustatyötekijöille, jotka ovat tehneet paljon joukkueen eteen. Se on pienin kiitos, mitä heille pystymme antamaan.
Divarin pudotuspeleissä pelataan pääsystä Salibandyliigaan. Viime kaudella ÅIF ja Tiikerit nousivat yllättäen liigan parrasvaloihin. Laitetaan tähän loppuun vielä ex-päävalmentaja Perttu Kytöhongan viime kevään ajatukset mahdollisesta liiganoususta.
– Liigaan pitää nousta liigajoukkueena. Eli olisi sama, vaikka sarja alkaisi jo viikon päästä. Pystyisit heti pelaamaan uskottavasti liigajoukkuetta vastaan. Paras esimerkki hyvästä liiganousijasta on Westend Indians. Joukkueen rakenne on sellainen, että se mahdollisti pudotuspelit liigassa heti ensimmäisellä kaudella.
