TPS 100 vuotta. Kun on ollut lukuisten urheilijoiden ja joukkueiden fysioterapeuttina jo vuosikymmenien ajan, Ari Alosen tuntevat kaikki. ”Allu” on ollut monessa mukana. Paljon hienoja muistoja on jäänyt kerrottavaksi jälkipolville.
Liki kolmenkymmenen vuoden ajalta jalkapallon maajoukkueiden pelaajat ovat lähes kaikki tulleet perin tutuiksi. Pidä pelaajat, erityisesti Jari Litmanen, pelikunnossa. Siinä lyhyesti tiivistettynä Alosen tärkein tehtävä Huuhkajien fysioterapeuttina.
– 1990-luvun alussa Tommy Lindholmista tuli maajoukkueen päävalmentaja. Olimme vanhoja tuttuja jo TPS:n ajoilta. Hän pyysi minua mukaan maajoukkueen fysioterapeutiksi. Olin silloin ainoa, kun nykyään pelaajien lihashuollosta vastaa kolmekin fysioterapeuttia, kertoo Alonen.
Lindholm rakensi tukijoukkonsa vahvasti turkulaisvoimin. Göran Enckelman oli maalivahtivalmentaja ja A-maajoukkueen pitkäaikainen lääkäri, Juhani Pöntinen, oli hänkin turkulaistaustainen.
– Monet maajoukkuepelaajat, etenkin turkulaiset, olivat minulle entuudestaan tuttuja. Hoidin alkulämmittelyt ja loppuverryttelyt ja teippaukset sekä joukkueen fysioterapeuttina vastasin pelaajien lihashuollosta. Tarvittaessa osallistuin myös pelaajien kanssa pienpeliharjoitteisiin yhtenä pelaajana.
Lindholmin jälkeen apuvalmentaja Jukka Ikäläisestä tuli maajoukkueen päävalmentaja. Hänen jälkeensä alkoi useamman vuoden kestänyt tanskalaisen Richard Møller Nielsenin aikakausi. Siihen jaksoon mahtuu myös Alosen maajoukkueuran eräs dramaattisimmista hetkistä. Se oli kuuluisa ottelu Unkaria vastaan Helsingin olympiastadionilla.
– Istuin Richardin vieressä. Näin kaiken aitiopaikalta. 35 000 ihmistä ja silti tuli täydellinen hiljaisuus. Olin osa joukkuetta ja elin sitä synkkää vaihetta yhdessä pelaajien kanssa. Yritin nollata itseni mahdollisimman nopeasti ja lohduttaa pelaajia. Pukukopissa tunnelma oli kuin hautajaisissa.
Vaikka Unkari-ottelu on jäänyt yhtenä harmillisena muistona Alosen mieleen, on positiivisia muistikuvia kuitenkin enemmän. Niistä yksi on voitto-ottelu Turkkia vastaan Istanbulissa.
– Katsomosta lensi isoja turkkilaisia kolikoita jo edellisenä päivänä joukkueen harjoitellessa stadionilla. Itse ottelussa tullessamme kentälle mellakkapoliisit laittoivat kilvet suojaksemme. Kolikkosade ropisi, mutta olimme kilpien alla turvassa. Ennen pelin alkua joku osui kuitenkin Jonatan Johanssonia päähän. Vasta puoliajalla pääsimme tikkaamaan haavan umpeen. Ottelua pelattiin lähes seitsemän minuuttia lisäaikaa, mutta lopussa teimme vielä kolmannen maalimme.
Vaikka valmentajat vaihtuivat, Alonen toimi A-maajoukkueen fysioterapeuttina kahdeksan vuoden ajan. Hän ehti nähdä, miten maajoukkueemme oli jo lähellä arvokisapaikkaa. Niinpä Alonen osaa nauttia nykyisestä Huuhkajien menestyksestä.
– Vaikka itse olen ehtinyt elää niitä ei aina niin positiivisia aikoja, koen kuitenkin sen kotimaisen jalkapallon prosessivaiheena. Monet nykyiset valmennustehtävissä olevat ovat eläneet hankalia aikoja. Nyt he voivat jakaa niistä tulleita vahvuuksia nykypelaajille.
Alonen aloitti maajoukkueuransa ”huipulta”, mutta on myöhemmin siirtynyt aina nuorempien ja nuorempien ikäluokkien taustoille.
– Aloitin A-maajoukkueesta ja olen tullut vuosien aikana ikähaarukassa alaspäin. Aluksi nuoremmissa ikäluokissa ei ollut fysioterapeuttia lainkaan. Ymmärrettiin, että on parempi auttaa pelaajia jo nuorempana. Nykyään olen mukana alle 16-vuotiaissakin.
Loukkaantumisilta ei voi urheilussa välttyä, joten Alosen työhön kuuluu vamman jälkeinen kuntouttaminen ja suorituskyvyn palauttaminen. Fysioterapeutin työssä ennaltaehkäisystä on kuitenkin tullut entistä tärkeämpi. Se on oivallettu maajoukkuetasolla. Se on myös Alosen arkipäivää Turun Seudun Urheiluakatemian fysioterapeuttina.
– Tehtäväkuvani on muun muassa urheilijoiden kehonhallinnan ja liikkuvuuden testaaminen, jotta heillä olisi turvallisempaa harjoitella. Kyse on ennaltaehkäisystä. He, joilla on havaittu puutteita, saavat ylimääräisiä harjoitteita. Ohjeet menevät akatemiavalmentajan ohella myös seuravalmentajalle.
Myös Alosen akatemiatyössä ennaltaehkäisy kohdistuu yhä enemmän nuorempiin ikäluokkiin.
– Osa asiakkaistani on yläasteikäisiä. Heillä fyysisen kasvun aikana voi tulla ongelmia ja harjoitusmäärien kasvu voi tuoda myös omat murheensa. Kerron, mitä pitää huomioida. Nuori urheilija saa harjoitusohjeet päivittäiseen toimintaansa. Parin kolmen kuukauden kuluttua tehdään uusintatestaukset.
Alonen on nähnyt työssään, miten monet nuoret erikoistuvat lajiinsa jo varhain. Se voi tuoda myös ongelmia.
– Monet urheilijat erikoistuvat aikaisin. Lajivalmentajien riittävä monipuolinen osaaminen on tärkeää, muuten voi tulla vaikeuksia. Valmentajan on tärkeää tietää, miten harjoittaa nuorta urheilijaa monipuolisesti omien lajiharjoitteiden ohella.
Pitkän työuran aikana eri urheilulajit motocrossista uimahyppyihin ovat tulleet Aloselle tutuiksi. Yksi laji on kuitenkin kaikkein läheisin. Jalkapallo on ollut mukana Arin elämässä jo lapsesta alkaen.
– 1960-luvun puolessa välissä seitsemänvuotiaana aloitin Turun Nappulaliigassa. Sen jälkeen monet seurat, kuten TPS, TuPa ja ÅIFK ovat tulleet tutuiksi pelaajana.
Yksi joukkue on kuitenkin ylitse muiden. Alonen on ollut työuransa alkuvuosista alkaen Turun Palloseuran miehiä. Ari aloitti heti sen jälkeen, kun turkulaiset amatöörit voittivat sensaatiomaisesti Milanon miljonäärit.
– Kasvoin jo juniorivuosien aikana Turun Palloseuraan. Vaikka edustusjoukkueessa peliaikani alkoi vähentyä ja opiskelut alkoivat, niin sain edelleen olla jalkapallon kautta mukana seurassa. Pelasin TPS:n kakkosjoukkueessa TuPa:ssa. Turkulaiset valmentajat sekä pelaajat olivat minulle kaikki tuttuja. Samoihin aikoihin tutustuin myös TPS:n jääkiekkopuoleen.
Alosen mustavalkoista sydäntä tarvittiin silloinkin, kun jalkapallolla meni taloudellisesti huonosti.
– Olin silloin mukana oman yritykseni kautta TPS:n toiminnassa. Jalkapallopuolen konkurssi koski taloudellisesti minuakin. Onneksi emme olleet yhtiökumppani Stig Erikssonin kanssa kokonaan sidoksissa vain Tepsiin. Meillä oli paljon sekä yksityis- että yritysasiakkaitakin. Olisin voinut ajatella, että tämä on nyt nähty, mutta halusin olla edelleen osa turkulaista urheiluelämää. Vaikka minulla on sinivakoinen ja mustavalkoinen sydän, apua annetaan aina pelipaidan väristä riippumatta.
