TPS 100 vuotta. Jukka Lehtovaaran jalkapallouraa kertovassa tarinassa ei voi sivuuttaa syksyn 2014 kohusiirtoa Turun Palloseurasta FC Interiin. Osa TPS:n kannattajista suhtautui nyrpeästi joukkueen kapteenin siirtymiseen paikalliskilpailijan riveihin. Jotta katkerimpien TPS-kannattajien mielipide tulisi selväksi, teetettiin isokoinen lakana, missä alatyylisesti V-sanoilla höystettynä haistateltiin ”petturi” Lehtovaaralle.
Kannattajilta unohtui kuitenkin eräs merkittävä yksityiskohta. TPS:n pudotessa Veikkausliigasta kauden 2014 päätteeksi, TPS:n silloinen toimitusjohtaja otti Lehtovaaraan yhteyttä ja ehdotti sopimuksen purkamista. Seura ei siis edes tarjonnut Lehtovaaralle mahdollisuutta jatkaa uraansa raitapaidoissa.
– Kausi 2014 päättyi liigasta putoamiseen, jolloin oli aika selvää, että Palloseuran kulurakenne tulee muuttumaan entisestään. Asiasta keskusteltiin aika nopeasti kauden päättymisen jälkeen. Harkitsin vaihtoehtojani ja kokonaisuutena näin FC Interin parhaana vaihtoehtona. Suurin tekijä oli vahva aikomus rakentaa todella kilpailukykyinen joukkue kaudelle 2015. Kaksi muutakin seuraa Suomesta tarjosi sopimusta sen jälkeen, kun olin purkanut sopimuksen TPS:n kanssa, kertoo Lehtovaara.
Jos Lehtovaaran siirto synnytti aikoinaan kohua, on hänen jälkeensä moni pelaaja siirtynyt paikalliskilpailijasta toiseen. Enää ei koeta kahden turkulaisen seuran välisiä siirtoja yhtä dramaattisena, vaan pikemminkin pelaajan peliuran kannalta luonnollisina vaihtoehtoina.
Kun parhaassa pelimiehen iässä olevalle Lehtovaaralle tarjoutui tilaisuus pelata yhä ammatikseen Veikkausliigassa ja vieläpä kotikaupungissaan Turussa, oli FC Inter helppo valinta – huolimatta siitä, että siirto synnytti ainutlaatuisen kilpailutilanteen. Interissä pelasi jo kokenut seuraikoni Magnus Bahne.
Kaksi Suomen parhaimpiin kuuluvaa maalivahtia samassa joukkueessa oli poikkeuksellinen tilanne. Toinen heistä joutuisi pettymään toisen pelatessa. Lehtovaara aloitti kauden 2015 ykkösmaalivahtina, mutta ensimmäinen kausi Interissä keskeytyi jo kolmen pelin jälkeen loukkaantumiseen. Bahne otti takaisin paikkansa ja pelasikin loistavan kauden ennen oman uransa päättymistä.
FC Interin maalivahtien kilpailutilanne ei juurikaan muuttunut Bahnen lopettaessa. Lehtovaara sai kirittäjäkseen maajoukkuestatuksen omaavan Henrik Moisanderin, joka pelasi osan kauden 2016 otteluista. Veikkausliigan viimeinen kotiottelu Rovaniemen Palloseuraa vastaan oli Lehtovaaran 190 pääsarjaottelu ja samalla myös viimeinen.
Vaikka Lehtovaaran jalkapalloura jäi melko lyhyeksi ja siinä oli loukkaantumisten johdosta pitkiäkin taukoja, ikuistettiin turkulaisen ansioluetteloon merkittäviä henkilökohtaisia saavutuksia. Samana vuonna, kun Lehtovaara pelasi ensimmäisen Veikkausliigakautensa (2007), hänet valittiin sekä Vuoden tulokkaaksi että Vuoden liigamaalivahdiksi. Jälkimmäisen tittelin Lehtovaara saavutti vielä uudestaan kahdesti (2009, 2010).
Lehtovaara on alun perin Portsan poikia. Pelit alkoivat Turun Nappulaliigassa Juhana Herttuan koulun hiekkakentällä. Linnan nappuloissa pelasi toinenkin tunnettu turkulainen jalkapalloilija Severi Paajanen.
– Urani alkoi Linnan nappuloista. Paikka löytyi nopeasti maalista. Meillä oli tosi hyvä joukkue, jota Severin isä valmensi. Lisäksi Kaupparin kanssa menestyttiin valtakunnallisesti.
Kaverusten tie kulki nappulaiän jälkeen ensin Turun Pallokerhoon, josta Lehtovaara jatkoi Turun Palloseuraan ja Paajanen FC Interiin. Ystävyys on jatkunut pelikenttien ulkopuolella peliuran jälkeenkin, vaikka paikallisderbyissä pelattiin tosissaan toisiaan vastaan. Paajanen ehti lopettaa uransa FC Interissä juuri ennen Lehtovaaran siirtymistä samaan seuraan.
– Severi on minua kaksi vuotta vanhempi. TPK:ssa ei pelattu samassa joukkueessa. Itse valitsin Tepsin oikeastaan siksi, että Petri Jakonen antoi todella hyvän kuvan seuran toiminnasta. Lisäksi Marko Rajamäki valmensi tuolloin A-junioreita. Varmaan Jakosen pakottamana hän soitti minulle ja puhui Palloseuran puolesta. Lisäksi tiesin, että Tepsin A-junioreilla on todella hyvä joukkue, mutta silloin heillä ei ollut oikein selkeää ykkösmaalivahtia. Näin siinä mahdollisuuden, vaikka olin vielä aika nuori.
Lehtovaara kävi läpi kaikki ikäkausimaajoukkueet. Hän kuului muun muassa Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkueeseen vuoden 2009 EM-lopputurnauksessa Ruotsissa. Meriittilistalle on tullut merkintä myös yhdestä A-maajoukkueen harjoitusottelusta. Murtautuminen miesten maajoukkueen vakiokokoonpanoon oli silloin haasteellista, sillä sen ajan suomalaiset maalivahdit olivat Euroopan eliittiä.
Kun nuoren parikymppisen Lehtovaaran ura oli hyvässä nosteessa, oli oletettavaa, että lahjakkaan turkulaisen ja TPS:n jo useamman vuoden ykkösmaalivahdin ura jatkuisi ulkomailla. Lehtovaara oli päässyt haistelemaan saarivaltakunnan jalkapallotunnelmia leireilemällä Fulham FC:n sekä West Ham Unitedin vieraana.
– Kiersin paljon eri seurojen leireillä. Pelasin hyvin nuorisomaajoukkueissa ja kutsuja tuli paljon. Edellä mainittujen lisäksi olin Celticin, Chelsean, Feyenoordin ja Liverpoolin testattavana. Jälkikäteen ajateltuna on etuoikeutettu olo, kun näki miten seurat ja valmennus toimivat absoluuttisella huipulla. En kuitenkaan koskaan haikaillut siirtyväni minkään seuran akatemiaan, pikemminkin tavoittelin pelipaikkaa Tepsin edustusjoukkueen maalilta.
Siirto Englantiin alkoi kuitenkin konkretisoitua, kun Valioliigaseura West Bromwich Albionin edustajat kävivät seuraamassa Suomessa Lehtovaaran otteita. Siirto ei kuitenkaan koskaan toteutunut. Hyväksytty lääkärintarkastus oli jo suoritettu ja seuratkin pääsivät siirron yksityiskohdista yhteisymmärrykseen. Sopimuksen kaikki ehdot eivät kuitenkaan tyydyttäneet Lehtovaaraa.
– Varmasti suurin tekijä oli se, että sopimuksen sisältö ei vastannut sitä, mitä olimme edustajieni kanssa toivoneet. Lisäksi urheilullinen rooli oli lähtökohtaisesti kolmosmaalivahdin asema, jossa oli suuri mahdollisuus, että tulee vuokratuksi alasarjoihin. Joku voi kutsua sitä tyhmyydeksi, toinen kunnianhimon puutteeksi, mutta mieluummin halusin pelata Suomen pääsarjaa kuin ulkomailla alasarjan pelejä.
Kun loukkaantumisia oli sattunut uralle riittävästi, Lehtovaara päätti ripustaa nappulakengät naulaan syksyllä 2016. Sitä ennen oli hoidettu siviiliasiatkin kuntoon, joten tyhjän päälle ei tarvinnut astua.
– Muistan elävästi sen hetken, kun päätin, että ura loppuu. Minulla oli takana hyvä talvikausi 2016. Olin tehnyt paljon töitä Interin fysioterapeutti Jermu Gustaffsonin kanssa. Myös treenipelit luistivat hyvin. Kauden kenraaliharjoituksessa sateisessa Tammisaaressa minulla revähti jalka. Se turposi pelin jälkeen ja oli vaikea kävellä. Silloin päätin, että tämä saa olla tässä tämän kauden jälkeen. Minulle oli täysin luonnollinen asia, että jalkapalloura loppui. Toki olisin toivonut, että se loppuu 35-vuotiaana eikä 28-vuotiaana. Olen kuitenkin aina pitänyt jalkapalloa ja urheilu-uraa yhtenä sivuna elämässäni. Minulla on ollut myös haaveita ja tavoitteita työelämän suhteen. Uskon, että tämän takia minulle ei tullut lopettamisen jälkeen pahoja sopeutumisongelmia.
Kun viimeinen kausi on lopullisesti päätöksissä, alkoi uusi ura työelämässä henkilöstöpalveluyritys Click Oy:ssä.
– Aloitin opiskelun 2012, kun tajusin, että minusta ei ehkä tule seuraavaa Buffonia. Päivässä on aika hemmetin paljon tunteja, joita voi hyödyntää. Opiskelun ammattikorkeakoulussa pystyi yhdistämään helposti pelaamisen kanssa. Työpaikan sain ihan normaalin hakuprosessin kautta, eli hain tehtävään henkilöstöalalle ja tulin valituksi. Olen hyvin kiitollinen, että sain silloin mahdollisuuden.
Vaikka Lehtovaaran jalkapalloura päättyi hieman kesken, on viheriöiltä jäänyt mukavia muistoja. Etenkin paikallisottelut ovat olleet ikimuistoisia.
– Uran alkuvaiheessa derbyt olivat uskomattomia kokemuksia. Interin mestaruusvuonna 2008 olimme täysin vastaantulijoita, mutta muina kausina meillä oli todella kova draivi paikallispeleissä. Mixu Paatelainen, Rajamäki ja Pasi Rautiainen osasivat psyykata porukan oikeanlaiseen mielentilaan. Myöskin tuloksellisesti ottelut menivät hyvin. Kun sarja muuttui kolminkertaiseksi ja molemmista joukkueista lähti ikonisia taistelijoita, alkoi derbyistä myös intensiteetti ja tunnelma laskea.
Lähellä oli tilanne, että Lehtovaara olisi pelannut paikallisottelussa vanhaa seuraansa vastaan. Mutta olisitko oikeasti suostunut pelaamaan?
– Olisin pelannut, vaikka varmasti se olisi todella erikoista ollutkin. Olen aina antanut kaikkeni sille seuralle, jota olen edustanut ja niin olisin tehnyt myös karsinnoissa. Ennen liigan viimeistä kierrosta minulta repesi reisi, ja se vaivasi minua vielä puoli vuotta lopettamisen jälkeenkin.
Kun on edustanut molempia paikallisjoukkueita, ystäväpiiristä on tullut laaja.
– Minulla on aina ollut kavereita molempien joukkueiden pelaajistoissa ja taustoissa. Paikallispelin aikana olin aina valmis tekemään pieniä koiruuksiakin, jotta joukkueeni olisi voittanut. Pelien ulkopuolella olen aina tullut todella hyvin toimeen molempien joukkueiden pelaajien ja taustajoukkojen kanssa, toteaa Lehtovaara lopuksi.
