Sairastuvalta kokoonpanoon palannut TUTO Hockeyn pelaaja numero yhdeksän hyppää kaukaloon. Kaveri ryntää entiseen malliin kiekon perään.
Kyseessä on tietysti vauhtikone Valtteri Virtanen, oman seuran TUTO Hockeyn kasvatti. Kun Virtasen pelityyli on mennä tilanteisiin aina täysillä, toisinaan sattuu ja tapahtuu.
Ja näin tapahtuikin viime vuoden puolella marraskuussa Mestis-ottelussa Kiekko-Espoota vastaan. Perinteinen puujalka, alaraajavamma, ajatteli aluksi Virtanen itsekin. Ei ollut. Oli paljon vakavampaa.
Aitiopaineoireyhtymä…harva on edes kuullutkaan.
Kuulostaa vakavalta, joten pakko onkin ihan ensimmäiseksi varmistaa, saako tästä edes kertoa muille.
– Kyllä voi. Haluan itsekin varoittaa urheilijoita vastaavasta. Puujalka on tuttu monille, mutta jos kipu jatkuu, pitää lähteä pienellä kynnyksellä hoitoon. Itselläni oli jopa vaarana amputaatioriski.
Mitä siis tapahtui?
– Kyseessä oli reiteen iskusta tullut valtimorepeytymä. Matsin jälkeen kipu ei hellittänyt, vaan paine reidessä kasvoi. Samalla jalkani alkoi turvota, kun valtimo vuosi verta reisilihaksien väliin.
Virtanen meni kuitenkin kotiin, mutta kivut yltyivät entisestään yön aikana. Ensin soitto omalle fysioterapeutille ja sitten nopeasti hänen kanssaan päivystykseen. Onneksi Valtteri ymmärsi pyytää soittamalla apua, sillä muuten seuraukset olisivat voineet olleet yksin kotona todella pahat.
– Kun saavuttiin sairaalaan, pyöryin aulaan. Vastaavaa kipua en ollut koskaan aikaisemmin kokenut. Itse vietin yön valvonnan alla lääkehöyryissä, kun lääkärit samalla pohtivat, mitä jalalle pitäisi tehdä. Veritulppakin oli yksi mahdollinen riski.
Muutama päivä kului, mutta toipuminen ei edistynyt. Vammaa tutkittiin ja kun kyse oli melko harvinaisesta tapauksesta, lääkärit konsultoivat toisiaan. Lopulta tehtiin päätös avata reisi ja pudistaa koko alue.
Tässä vaiheessa haastattelua Virtanen esittelee leikkauksesta hoitohenkilökunnan tekemää videota. Huh! Näky saa suun loksahtamaan auki. Videon nähdessään, on maallikolle täysin käsittämätöntä, että Virtanen palasi kaukaloon jo muutaman kuukauden kuluttua leikkauksesta.
– Puhdistuksen jälkeen kipu reidessä hellitti heti. Piti kuitenkin olla äärimmäisen varovainen. Haava sidottiin kiinni hakasilla ja niiden poistojen jälkeen alkoi reiden kuntouttaminen. Iso kiitos meneekin leikkauksen tehneelle ammattitaitoiselle lääkärille sekä SSL Finlandin fysioterapeutti Anna Saunamäelle ja osteopatti Patrik Aaltoselle.
Paluu kaukaloon on ollut Virtaselle iso asia, onhan 25-vuotias pelimies todellinen kiekkohullu, joka elää ja hengittää jääkiekolle. Aito lätkäjätkä, joka laittaa joka ottelussa itsensä oman joukkueensa puolesta likoon. Pisteitäkin on kertynyt.
Ja mikä oleellisinta, kaveri on aina valmis osallistumaan ja esiintymään, oli sitten kyse joukkueen sosiaalisesta mediasta tai kaukalon ulkopuolisista PR-tapahtumista. Tämäkään ei ole sattumaa.
TUTO Hockeyn otteluissa urkumusiikki on palanut Kupittaan halliin. Rytmikkäästä musiikista vastaa Elina Haavisto, tutunnäköinen pelipaita yllään. Selkään on kirjailtu nimi Virtanen ja numero yhdeksän (9). Elina on TUTO Hockeyn tehohyökkääjä Valtteri Virtasen äiti.
Esiintymisen ilo ja into on tullut mitä ilmeisemmin äidinmaidossa, sillä poika Valtteri ei ujostele astua kameroiden eteen – oli sitten kyse koppivisailusta tai otteluhaastattelusta. Valtteri on myös tuttu näky edustamassa seuraansa erilaisissa yleisötapahtumissa.
– Äitini suvussa teatteritausta on ollut aina vahva. Esimerkiksi Piikkiön kesäteatteri on meidän suvun juttu. Siellä lavan takana on tullut pikkupojasta lähtien pyörittyä. Isäkin on aina ollut showmies, joten olen luonteeltani eräänlainen vanhempieni sekoitus.
Turkulaisen Mestis-joukkueen sakkokenraali Virtanen tunnetaan kiekkopiireissä lempinimellä ”Krutov”.
– Mika Suoraniemi keksi nimen, kun pelasin hetken Tepsissä. Pelipaidassani oli venäläisen Vladimir Krutovin pelinumero yhdeksän ja olin ehkä katsomosta katsottuna samanlainen patukka, joka tekee maaleja. Nimi Krutov ei kertonut silloin minulle mitään, mutta kun otin selvää kaverista, niin lempinimi kelpasi. Sillä nimellä moni kutsuu minua vieläkin.
Kun Virtasen pelityyli on mennä aina tilanteisiin täysillä, kaikenlaista voi sattua. Seurauksena on ollut pelikieltokin.
Miten itse koet saamasi pelikiellon? Oliko ansaittu?
– Ihan aiheesta tuli. Loukkaantumisen jälkeen on ollut itselläni vähän liikaakin intoa. Tilanne oli toki vahinko, mutta pelityylini on sellainen, että välillä sattuu ja tapahtuu.
Miten kiekkoharrastuksesi aikoinaan alkoi?
– Aloitin Paimion Hakassa ja sieltä siirryin TPS:n kiekkokouluun. Kun aloimme pelaamaan pitkällä kentällä, siirryin Tutoon. Välissä kävin pelaamassa TPS:n B-junnuissa vuoden verran, mutta palasin takaisin tuttuun ja rakkaaseen Tutoon.
Mikä on ollut toistaiseksi urasi hienoin hetki?
– Yksittäinen hienoin hetki oli, kun Tuton A-junnut nousi SM-sarjaan. Toinen hieno hetki oli, kun viime keväänä pudottiin Kiekko-Espoota vastaan. Itselläni oli hyvä kausi alla ja en ollut varma, missä urani jatkuu. Heti ottelun päätyttyä jäällä tajusin, kuinka tärkeä paikka tämä on minulle.
Mikä on tavoitteesi jääkiekossa?
– Lätkä ja Tuto ovat minulle sydämenasia. Haluan tehdä asiat niin hyvin kuin pystyn ja se nostaa minut sille tasolle, mihin kuulunkin, on se sitten liiga tai joku muu. Niin korkealle mennään kuin päästään.
Mitä harva ihminen tietää sinusta?
– En ehkä asetu stereotyyppiseen jääkiekkoilijan muottiin. Käyn syksyisin paljon sienestämässä, harrastan melontaa ja erähommia. Soitan ja laulan joka päivä. Aikoinaan opettelin soittamaan ukulelea. Otin mallia Youtubesta. Sen jälkeen siirryin kitaraan ja nyt opettelen soittamaan banjolla.
Jokaisella pelaajalla on omat rutiininsa. Niin myös Virtasella. Hän jää alkulämmittelyn jälkeen istumaan vielä toviksi penkille, kun joukkuekaverit siirtyvät hetkeksi pukukopin puolelle.
– Vihaan odottamista. Keksin pilkkoa odottamiseen menevää aikaa jäämällä hetkeksi penkille istumaan. Ehdin samalla moikkaamaan tuttuja kannattajiani katsomossa ja heittämään läpyt heidän kanssaan. Koen sen tärkeänä.
Kupittaan lehtereillä osataan arvostaa seuran omista nuorista ponnistavia pelaajia. Joka kerta itsensä täysillä pelaavan hyökkääjän otteet on huomioitu myös kannattajien keskuudessa. Virtasen rooli A-nuorten kapteenina ei ollut sattumaa. Nytkin Valtterin Mestis-pelipaidassa on A-kirjain merkkinä johtajuudesta.
– Sympaattinen, iloinen, periksiantamaton jäällä jokaisessa vaihdossa ja pelaaja, joka yrittää viimeiseen asti. Jaksaa myös jutustella hyvin kannattajien kanssa.
Näin toteaa Kupittaan katsomossa joka pelissä istuva TUTO Hockeyn pitkäaikainen kannattaja Kimmo Välikoski.
Marjo Sartovuokin, Valtterin fani, on samoilla linjoilla.
– Valtteriin olen tutustunut jo silloin kun hän pelasi Tuton A-junnuissa ja siitä asti fanittanut tätä huumorintajuista, hauskaa ja muut huomioon ottavaa nuorta miestä. Hän huomioi meidät fanit hyvin. Muun muassa viime kesänä ostin Valtterin pelipaidan, jonka hän yhtenä päivänä toi meille kotiin. Loukkaantuneena ollessaan hän kävi meitä kannattajia moikkaamassa katsomossa.
