Raisiossa Platonovin aikaa muistellaan lämmöllä – venäläisen valmentajalegendan siirtyminen Suomeen oli iso uutinen

Kevätalvella 1989 kuului Raision suunnalta kummia. Loimu julkaisi tiedotteen, jota lentopalloväen oli vaikea uskoa todeksi. Suomalaisseura kertoi, että Raision Loimun seuraava valmentaja olisi venäläinen elävä legenda 50-vuotias Vjatšeslav Platonov.

Uutinen herätti aikalaisissa hämmennystä, varmasti jopa epäilyjä. Niin uskomattomalta se kuulosti. Tieto uudesta ulkomaalaisesta mestarivalmentajasta lienee tullut ulkopuolisille täysin puskista. Loimun pitäessä lehdistötilaisuutta Raision kaupungintalolla, osa ehkä piti vielä silloinkin Platonovin tuloa miljoonakaupunki Leningradista pieneen Raisioon myöhästyneenä aprillipilana.

Mutta niin vain kävi, että kesäkuun alussa 1989 Platonov saapui kuin saapuikin Suomeen ja veti Raisiossa ensimmäiset Loimun harjoitukset. Venäläisvalmentajan oikea käsi, joukkueen kakkosvalmentaja Jukka Europaeus, piti huolen, että Loimun pelaajat olivat kunnossa Platonovin saapuessa.

Venäläisvalmentajan meriittilista on häkellyttävä: olympiakultaa Moskova 1980, maailmamestaruus 1978 ja 1982, Euroopan-mestaruus 1977, 1981, 1983, 1985 ja 1991, Vuoden valmentaja maailmassa 1981 ja 1991… ja tässä on vain osa Platonovin saavutuksistaan uransa aikana.

Maailmankuulu Platonov ei ollut suomalaisille, ei edes raisiolaisille, henkilönä vieras. Neuvostoliiton maajoukkueen ja leningradilaisen Automobilisti-seurajoukkueen valmentajana hän oli tuttu näky Suomen puolella joukkueiden pelatessa useita harjoitusotteluita paikallisia joukkueita vastaan. Platonovin joukkue leireili usein maassamme, majoittuen muun muassa Vierumäellä ja Rymättylän Vastamäessä. Myös Loimu kävi vastavierailulla Leningradissa.

Silti Loimun taustahenkilöille ei tullut ehkä edes mieleen udella, olisiko Platonov kiinnostunut valmentamaan pientä raisiolaisseuraa.

Tapahtumat alkoivat kuitenkin edetä, kun sydäntalvella 1989 venäläiset itse kyselivät, olisiko Loimulla kiinnostusta saada Platonov joukkueen valmentajaksi. Ajatus tuntui mahdottomalta jo pelkästään siksi, että eihän Loimulla voinut olla mitään taloudellisia mahdollisuuksia palkata näin kovan luokan valmentajaa. Eli yllättävä ehdotus ei aluksi saanut suurempaa vastakaikua Loimun puolelta.

Pian selvisi kuitenkin, että venäläiset olivat ihan tosissaan ja erityisesti ”Plato” itsekin olisi kovin kiinnostunut muuttamaan perheineen Raisioon. Eikä hintapyyntökään ollut mahdoton.

1980-luvun loppu oli aikaa, kun Neuvostoliitto oli vielä Neuvostoliitto. Platonov oli arvostettu ja ansioitunut omassa maassaan sekä luotettava henkilö. Hänellä oli etuoikeuksia, kuten mahdollisuus matkustaa ulkomaille. Pelaajalla tai valmentajalla ei ollut kuitenkaan yksinoikeutta neuvotella ulkomaalaisseuran kanssa sopimuksesta. Siitä huolehti valtion omistama Sovintersport-toimielin.

Raisiosta lähti pieni ryhmä neuvottelemaan Moskovaan. Heillä ei ollut oikeutta seuran puolesta allekirjoittaa sopimusta, mutta ainahan voi tulkin avulla neuvotella. Sopimus kuitenkin syntyi.

Platonovin hämmästyttävällä siirrolla Suomeen on monta selittäjää. Moskovan neuvotteluissa isossa roolissa oli Loimun pitkäaikainen yhteistyökumppani Raisio Yhtymä. Venäläisiin teki suuren vaikutuksen yhtiön kyky ja ennen kaikkea lupaus huolehtia Platonovin perheen ruokahuollosta. Seikka, joka suomalaisille oli itsestäänselvyys, mutta sen aikaisessa Neuvostoliitossa laadukas ruokahuolto ei ollut normiarkea. Raisiossa tehtaalla oli oma myymälä, mistä saattoi hakea tarvittavat ruuat.

Positiiviseen neuvottelutulokseen vaikutti varmasti myös Platonovin intohimoinen harrastus, kalastus. Hän oli päässyt jo etukäteen tutustumaan Rymättylän rantojen kalastusmahdollisuuksiin. Suomalainen saunakin oli tehnyt Platonoviin suuren vaikutuksen. Hän arvosti suomalaista puhdasta luontoa ja maamme rauhallista ilmapiiriä.

Platonovin ensimmäisellä kaudella Loimu oli runkosarjan jälkeen toinen ja mitalisarjan päätyttyä sarjataulukossa vasta kolmantena. Joukkue eteni finaaleihin ennakkosuosikki Varkauden Tarmoa vastaan.

Suomen mestaruus ratkesi raisiolaisille vieraskentällä, vieläpä samaisessa hallissa Pieksämäellä, missä Loimun pelaajat Kari Kalin ja Jussi Jokinen olivat voittaneet kahdeksan vuotta aikaisemmin seurahistorian ensimmäisen mestaruuden vuonna 1982.

Mestaruuden voittanut joukkue oli ikärakenteeltaan ideaalinen. Mukana oli kokeneita maajoukkuetason pelaajia sekä nuoria lahjakkaita Ville Kakon tapaisia tulevaisuuden pelaajia. Kyseessä olikin eräs Loimun seurahistorian parhaimmista joukkueista.

Talven aikana Loimun taustaryhmälle selvisi, että Platonov on kauden jälkeen palaamassa takaisin Neuvostoliiton maajoukkueen päävalmentajaksi. Kaksivuotinen sopimus oli katkolla kesken kaiken. Kun purkuehdoista päästiin sopimukseen, tiedotettiin Platonovin siirrosta takaisin Venäjälle.

Loimun uudeksi valmentajaksi kahdeksi seuraavaksi kaudeksi tuli puolalainen Vodek Sadalski, joka toimi myös Suomen maajoukkueen päävalmentajana.

Tilanne muuttui, kun keväällä 1992 Neuvostoliiton lakattua olemasta Platonov otti yhteyttä ja ilmoitti halustaan muuttaa takaisin Suomeen, mahdollisesti jopa pysyvästi. Suomen Lentopalloliitto oli myös Loimun tavoin kiinnostunut venäläisvalmentajan palveluista.

Neuvotteluista tuli edellistä kertaa vaikeammat, etenkin, kun mukana oli Platonovin ja Loimun lisäksi myös Lentopalloliitto. Platonov halusi molempien valmentajaksi. Taloudelliset ehdotkin olivat tiukemmat kuin viime kerralla. Kompromissi kuitenkin lopulta löytyi Sovintersportin kanssa. Vain allekirjoitukset enää puuttuivat.

Platonov jatkaisi Barcelonan olympialaisiin asti IVY:n päävalmentajana ja tulisi kisojen jälkeen Suomeen. Hänellä oli kuitenkin eräs erikoistoive. Plato halusi muuttaa vaimonsa kanssa pysyvästi Raisioon. Tarvittaisiin tontti ja sille omakotitalo.

Loimu perusti markkinointiryhmän vetämään talohanketta. Seura sai rakennusmateriaalit pääosin mainossopimuksin ja lahjoituksin. Raision kaupunki luovutti tontin uudelta omakotialueelta ja palkkasi töihin yhden kirvesmiehen puoleksi vuodeksi. Rakentamisessa loimulaisten talkooporukka oli suureksi avuksi. Lentopalloliitto maksoi osan Platonovin palkasta. Tehty valmentajasopimus liiton kanssa oli peräti nelivuotinen.

Toinen merkittävä siirtouutinen oli luottopelaaja 30-vuotiaan Kari Kalinin paluu takaisin Loimuun Saksasta.

Ennakko-odotukset olivat jälleen suuret, mutta ne eivät ihan toteutuneet. Platonovin toisen kauden aluksi Loimu joutui tyytymään pronssimitaleihin. Sen jälkeen edessä olikin joukkueen nuorennusleikkaus.

Keväällä 1994 tuli vielä pronssia, mutta sukupolvenvaihdoksen läpi käynyt Loimu ei ollut enää jatkossa ennakkosuosikki. Huhuttiin jopa Platonovin siirtymisestä muualle, kun Loimu jäi runkosarjassa kahdeksanneksi.

Lopulta keväällä 1994 Platonovin sopimus Loimun kanssa päättyi eikä uudesta edes keskusteltu. Näin venäläisvalmentajan yhteensä neljä vuotta kestänyt pesti Raisiossa päättyi. Myös Lentopalloliitto purki venäläisvalmentajan sopimuksen – pari vuotta ennen sopimuskauden päättymistä. Maajoukkueen menestys ei tyydyttänyt.

Loimulaisten keskuudessa Platonovin arvostus valmennusuran jälkeenkin on ollut suuri. Hän on itse sanonut, että ei ole kokenut koskaan vastaavaa Venäjällä.

Platonov, 67, menehtyi vuonna 2005 Pietarissa pitkällisen sydänsairauden jälkeen. Hän on saanut muistopatsaan Pietarin Nikolskojen hautausmaalle. Suvun Raisiossa sijaitseva talo on yhä Platonovin jälkipolven käytössä.

(Lähde: Loimu RaisiostaAltti Koivisto)

Loimun mestarijoukkue 1990. Ylärivi vas. Huoltaja Hannu Kakko, Jari-Matti Hörkkö, Ari Tikakoski, Kimmo Saari, Petri Talikka, joukkueenjohtaja Tapani Kalivaara, Jussi Jokinen, valmentaja Vjatšeslav Platonov, kakkosvalmentaja Jukka Europaeus ja Marko Rantanen. Alarivissä vas. Pekka Lahtinen, Kari Kalin, Petri Elonen, Jouni Koskela, Ville Kakko ja hieroja Kari Laaksonen.
Loimun pronssijoukkue 1993. Ylärivi vas. Petteri Häyrinen, Thomas Svenlin, Kimmo Saari, Kari Kalin, valmentaja Vjatšeslav Platonov, Jussi Jokinen, Risto Kovanen, Petri Talikka, Ari Tikkakoski, kakkosvalmentaja Jukka Europaeus ja joukkueenjohtaja Tapani Kalivaara. Alarivissä vas. Petri Elonen, Marko Rantanen, Ville Kakko, Jouni Koskela, hieroja Kari Laaksonen ja huoltaja Hannu Kakko.

ETUSIVU

Yhteistyössä

Jälkipeli kurkistaa kulissien taakse.
Nostaa esiin urheilun arjen sankareita ja mielenkiintoisia tarinoita, jotka harvemmin saavat julkisuutta. Yli lajirajojen. Herkullisimmatkaan tarinat eivät katoa, vaan löytyvät Jälkipeli-sivuilta. Kerro oma ehdotuksesi, niin Jälkipeli tulee paikalle!