Kirjainyhdistelmä LASB ei tarkoita yhtään mitään. Tai jokainen saa tulkita sen miten itse kukin haluaa. Sen sijaan lyhenne LaSB merkitsee jo paljon. Kyseessä on, tai paremminkin oli, Lammin Salibandy, kyläseura, joka nousi ikimuistoisella tavalla Salibandyliigaan keväällä 2016.
Nousu pääsarjaan tarkoitti samalla isoja muutoksia seuraorganisaatiossa. Kanta-Hämeen kyläseurasta tuli Päijät-Hämeen kaupunkiseura, kun LASB siirsi seuran kirjatkin Lammilta Lahteen.
Tätä edelsi seurafuusio. Lammin Salibandy, Kosken Dynamon junioritoiminta ja Hollolan Urheilijat -46 salibandyjaosto yhdistyivät. Seuran toiminta jakaantuu nyt kahteen eri yhdistykseen, LASB Edustus ry:hyn ja LASB juniorit ry:hyn, jotka molemmat toimivat saman LASB-nimen alla.
– Seurojen yhdistymisen takia mietittiin sellaista nimeä, mikä sopisi kaikille. Kokonaan uuttakin nimeä harkittiin, mutta lasbilaisuudella oli jo valmiiksi omanlaisensa kaiku. Se haluttiin pitää, ja niinpä päädyttiin nimeen LASB, kertoo seuran puheenjohtaja Maarit Rajamäki-Kivi.
Siirto Lammilta Lahteen oli pakonsanelema. Lammin Hakkalan koulun parisatapaikkainen liikuntahalli täyttyi divariotteluissa, mutta pelipaikkana se ei sovellu liigaotteluihin. Tuli siirtyä joko Lahteen tai Hämeenlinnaan. Jälkimmäisessä toimi tuttu paikallisvastustaja Steelers ja lammilaisessa joukkueessa oli jo useita pelaajia Lahden suunnalta, joten suunta oli kohti mastokaupunkia.
Aikoinaan Lammin Salibandyn toiminnasta huokui kyläseuralle tyypillinen yhteisöllisyys. Sen aisti paikan päälle peliä seuraamaan saapunut ulkopaikkakuntalainenkin. 2000-luvun alkuvuosina perustettu LaSB toimi runsaat kymmenkunta vuotta, mutta se ehti siinä ajassa luoda pikkupaikkakunnalle tyypillisen vahvan talkoohengen. Vastaavaan kehitykseen tarvitaan isommassa kaupungissa muutama vuosikymmen, eikä sekään aina riitä.
Muutto yli 40 kilometriä idemmäksi pikkukylästä Lahden kaupunkiin voi tarkoittaa sitä, että osa lammilaisesta identiteetistä katoaa. Yhteisöllisyys on kuitenkin aina ollut lasbilaisessa ajattelussa tärkeää.
Taloudellisestikin eräs LASB:n kantavista voimista on ollut talkooporukka, jonka ansiosta liigan kotiottelut saadaan Lahden Suurhallissa järjestettyä. Osa kakkosdivarista peräisin oleva ydinjoukko on yhä mukana.
Pelaaja- ja valmentajalistakin kuulostaa perin tutulta: Kalle Tyrkäs, Henri Vilén, Tino Nivala, Joonatan Surakka, Vili Näveri, Miikka Pentikäinen, Konsta Lehtonen, Vili Ahola jne…
Täältä 250 kilometrin päästä Aurajoen rannalta Turusta on vaikea arvioida, mikä on lasbilainen nykytodellisuus.
Onko alun perin lammilainen yhteisöllisyys nykyisin vain entisaikojen kadonnut myytti, seurajohtajien hokema markkinapuhe?
Otetaan selvää.
LASB kävi vierailulla Turussa pelaamalla F-liigan ottelun Turun Palloseuraa vastaan. Voittajan on helppo hymyillä, mutta joukkueen suorittamisesta huokui yhdessä tekemisen ilo ja vahva yhteisöllisyys. Esimerkiksi joukkueen huolto ja joukkueenjohto, jopa joukkueen kovin kannattajakin, tulivat yhdestä ja samasta Viitasen perheestä.
Nyt LASB on uudestaan vierailulla Turun Kupittaalla. Joukkue on FBC Turun vieraana. Huolto on tähän otteluun viime kerrasta vaihtunut. Pulloja täyttelee seuran aktiivijäsen, oranssisydän, puheenjohtaja Rajamäki-Kivi oman poikansa Alex Kiven kanssa.
Käytetään tilaisuus hyväksi ja udellaan puheenjohtajalta, mihin lasbilainen yhteisöllisyys perustuu tai onko sitä edes enää Lahteen muuttamisen jälkeen ylipäätään olemassa?
– Toki, kun siirryimme Lammilta Lahteen, se oli osalle alkuperäisille lammilaisille kynnyskysymys olla vielä mukana. Eli osa jäi pois. Elimme hetken etsikkoaikaa, mutta tuntuu siltä kuin yhteisöllisyys olisi herännyt uudestaan. Vuosien myötä myös siteet vanhaan ovat vähitellen katkenneet. Mukaan toimintaan on tullut jopa kokonaisia perheryhmiä ja muutenkin täysin uutta vapaaehtoista väkeä. Samalla olemme seurana selkeästi lahtelaistuneet.
LASB:n siirtyminen aikoinaan Lammilta Lahteen herätti närää paikallisessa lahtelaisessa salibandyseurassa. Ulkopuolisen tunkeutuminen Lahden Suurhallin jo ennakkoon varatuille harjoitusvuoroille koettiin jopa härskinä tekona.
Millainen tilanne on tällä hetkellä?
– Rehellisesti sanottuna taisimme mennä Lahteen pienenä maalaisseurana henkseleitä paukuttaen. Olihan siinä aluksi puolin ja toisin haasteita, mutta olemme menneet hyvään suuntaan. Kaikki alueen seurat olivat muun muassa mukana järjestämässä pelipaitapäivää, LASB oli järjestämässä yhdessä Pelicansin kanssa Suomen cupia ja jatkossa olemme molemmat mukana tyttöjen MM-kisojen järjestelyissä. Eli samassa veneessä ollaan ja pyritään edistämään salibandyä.
LASB:n noustessa Salibandyliigaan myös Hämeenlinnan Steelers siirtyi pääsarjatasolle Tapanilan Erän ja SSV:n yhdistymisen seurauksena. Hämeenlinnalaisjoukkueen kohtaloksi tuli kuitenkin liigasta putoaminen. Lopulta Steelers oli yksi niistä joukkueista, jotka ovat pudonneet ensin Salibandyliigasta ja sen jälkeen seuraavalla kaudella jopa Divarista.
Steelersin tavoin myös LASB pelasi hankalan debyyttikauden liigassa ja säilytti sarjapaikan vasta karsintojen kautta. Lahdessa salibandyn ohella pelataan pääsarjatasolla myös jalkapalloa, koripalloa ja jääkiekkoa. Kilpailu katsojista ja sponsoreista on kova. Lahtelaistuminen ei tapahdu hetkessä. Nyt LASB:lla on menossa kahdeksas liigakausi. Pudotuspeleihin se on yltänyt vasta kerran.
Olisiko LASB:n liigataipaleen alun isot urheilulliset haasteet ja siirtyminen Lahteen voineet jopa lopettaa kokonaan edustusjoukkueen toiminnan?
– Kyllähän tästä asiasta on jälkeen päin seuran sisällä joskus keskusteltukin. Jos olisimme pudonneet liigasta, sen seuraukset jäävät arvoitukseksi, mutta olihan se tilanne haasteellinen.
LASB:n liiganousun takeena oli yksi perhe, eli Hollolasta kotoisin oleva Kainulaisen veljessarja: Juuso, Justus, Roope ja Rasmus. Realiteettina on kuitenkin se, että parhaimmat pelaajat siirtyvät LASB:sta muualle. Nyt ja jatkossakin. LASB:n rooli on olla yhteisöllinen ja talkootyöhön perustuva kasvattajaseura junioriputkineen kovimmille liigajoukkueille. Tämä on se, minkä ansiosta lahtelaistunut seura on olemassa tulevaisuudessakin.
Miltä tämä väite kuulostaa?
– Kuulostaa todenmukaiselta. Meiltä on siirtynyt Suomen ja ihan maailman huipulle hyviä pelaajia. Lahdessa ei ole isoja vetonauloja, kuten opiskelupaikkoja eikä seuralla ole rikasta kummisetää pelaajien houkuttelemiseksi. Minusta ei ole huono vaihtoehto olla hyvä kasvattajaseura ja olla näkyvä osa salibandyä.
LASB:n miesten edustusjoukkuetta valmentaa kaksi seuraavaa kautta valmentajalegenda Seppo Pulkkinen. Aina niin positiivisen ja ihmisläheisen mielikuvan synnyttävän kokeneen valmentajan värväys kuulostaa seuran ulkopuoliselle hyvältä ratkaisulta.
Oliko Pulkkisen jo etukäteen lasbilaiselta näyttävällä persoonalla isokin merkitys, kun juuri hän tuli valituksi joukkueen valmentajaksi?
– Sepon persoona ja kokemus sopii seuran tapaan toimia, meidän yhteisöllisyyteen ja tiimityöskentelyyn. LASB:ssa voi eri henkilöillä olla hienoja titteleitä, mutta jokainen voi myydä nakkeja, lakaista lattiaa tai kantaa laitoja. Yhdessä tätä tehdään.
