Loimun ensimmäinen Suomen mestarijoukkue keväällä 1982. Ylärivi vas. valmentaja Jukka Kutila, joukkueenjohtajana oli Tapani Kalivaara Raimo Körkkö, Jussi Jokinen, Eero Maja, hieroja Ilkka Valtasaari ja Eero Alatalo. Alarivissä vas. Markku Mäkilä, Kai Rumpunen, Kari Kalin, Markku Ahila, Kari Körkkö.
Metelihän siitä nousi. Oli selvää, että turkulaisseurat närkästyivät, kun naapurikaupungin lentopalloseura tunkeutui samoille reviireille. Raision Loimu oli kuitenkin pakkoraossa. Joukkue oli noussut keväällä 1977 lentopallon Mestaruussarjaan (nyk. Mestaruusliiga) ja tuttu paikka, Raision kauppaoppilaitos, ei soveltunut liigapeleille.
Kerttulan liikuntahallia ei vielä siihen aikaan Raisiossa ollut.
Samppalinnan palloiluhallin vuokraaminen Loimun ottelutapahtumiin ei ollut ongelma, mutta naapurikaupungista tulevan joukkueen säännöllinen harjoittelu samassa paikassa oli haastavaa. Niinpä loimulaisille irtosi Samppalinnasta vain kaksi vuoroa viikossa. Joukkueen loput harjoitukset pidettiin Raisiossa.
Kiistaa syntyi myös Samppalinnan mainospaikoista. Ne olivat Turun NMKY:llä ja Turun Tovereilla. Aluksi ei hyväksytty edes sitä, että Loimu olisi tuonut omat mainoksensa omiin Samppalinnan otteluihinsa. Kiista sovittiin sillä edellytyksellä, että Loimun ottelumainokset eivät peittäisi turkulaisseurojen mainoksia.
Mestaruussarja vaati myös mestaruussarjatasoisen valmentajan. Valituksi tuli nuori, vasta 29-vuotias, Jukka Kutila Vammalasta. Kutila tiedettiin päteväksi ja kunnianhimoiseksi valmentajaksi, mutta ehkä hänen mukanaan tuoma sponsori myös helpotti Loimun kannalta sopimuksen allekirjoittamista.
Pienten lasten koulunkäynnin takia Kutila jäi perheineen asumaan Vammalaan. Niinpä luokanopettajana toiminut valmentaja ajeli vuosien ajan työpäivänsä päätteeksi Raisioon ja Turkuun joukkueensa harjoituksiin. Kutilan ylläpitämä kuri oli ankara, mutta tulostakin alkoi tulla. Loimu oli tullut Mestaruussarjaan jäädäkseen.
Loimun ensimmäisessä pääsarjatason joukkueessa pelasivat Jukka Rajakangas, Simo Kauppi, Timo Vienanlinna, Jouni Päiväläinen, Kari Valtonen, Markku Mäkilä, Martti Virta, Juha Loikkanen ja Kai Rumpunen. Joukkueenjohtajana oli Tapani Kalivaara ja huoltajana Hannu Kakko. Ensimmäinen kausi Mestaruussarjassa päättyi pronssijuhliin.
Samppalinna oli siihen aikaan kelpo paikka pelata. Yleisöäkin kävi runsaasti. Parhaimmillaan oli 1 300 katsojaa seuraamassa Loimun otteluita. Tilanne muuttui, kun paloturvallisuussyistä Samppalinnaan ei saanut ottaa enempää kuin 400 katsojaa. Edessä oli siirto Ikituuri Arena-saliin. Paluu takaisin tutuksi tulleeseen Samppalinnaan oli myöhemmin mahdollista, kun saliin oli tehty ylimääräiset hätäpoistumistiet.
Syksystä 1979 lähtien Loimun Mestaruussarjajoukkue pelasi nimellä Raision Loimu -79. Sen virallinen kotipaikka oli Turku. Organisaatiomuutoksen taustalla oli tarve saada paremmat harjoitteluvuorot Samppalinnasta. Se oli mahdollista, kun joukkue oli nyt turkulainen.
Nimenvaihdos ei varmasti miellyttänyt kaikkia, ei perusloimulaisia eikä turkulaisiakaan. Uusi seura tulisi varamaan lisää vuoroja Samppalinnasta. Tämä tarkoitti käytännössä viittä vuoroa viikossa. Loimu aloitti myös junioritoiminnan Turussa.
Raision Loimu -79 oli emoseuran sisarseura ja lopullinen päätösvalta pysyi Raision Loimulla. Molemmilla oli omat johtokuntansa, mutta yhteinen toimisto ja toiminnanjohtaja. Raision Loimun toinen joukkue pelasi 2-sarjaa Raisiossa.
Lopulta sana Raisio putosi pois edustusjoukkueen nimestä. Jäljelle jäi vain Loimu-79, virallisesti Loimu-79, Turku. Hyvä menestys Mestaruussarjassa teki Loimua tunnetuksi koko Suomessa. Tosin raisiolaisia harmitti, kun usein todettiin mediassa ”Raisio Turusta”.
Keväällä 1982 tuli vihdoin täysosuma.
Loimu oli kausi toisensa perään sarjan kärkikahinoissa, mutta hopeasijaa pidemmälle joukkue ei edennyt. Keväällä 1982 Loimu oli ensin runkosarjan ja lopulta myös jatkosarjan ykkönen. Joukkue eteni loppuotteluun Pieksämäen NMKY:tä vastaan voittamalla välierissä Salon Viestin.
Samppalinna oli finaaleissa ääriään myöten täynnä, mutta seurahistorian ensimmäinen Suomen mestaruus ratkesi Loimulle vieraskentällä. Puhdas 3-0-voitto Pieksämäellä on ollut monien mukaan kautta aikain Loimun paras vieraspeli.
Ottelun jälkeen hotelli Savonsolmun saunassa juhlivat kultamitalit kaulassaan mestaripelaajat Markku Mäkilä, Kai Rumpunen, Raimo ja Kari Körkkö, Markku Ahila, Eero Maja, Kari Kalin, Jussi Jokinen ja Eero Alatalo. Loimun viralliset mestaruusjuhlat pidettiin myöhemmin Börssin yläsalissa.
Seuraavana vuonna, keväällä 1983, Loimun finaalivastustaja oli jälleen sama, Pieksämäen NMKY. Mestaruus ratkesi suoraan kolmessa ottelussa ja nyt Loimu pääsi juhlimaan Suomen mestaruutta kotiyleisönsä edessä Samppalinnassa.
Kaudella 1993-1984 Loimu oli sarjassa ylivoimainen häviten runkosarjassakin vain yhden ottelun. Välierä Pieksämäkeä vastaan pidettiin moraalisena finaalina, sillä loppuottelussa Loimun vastustaja Hesa oli kauden yllätysjoukkue.
Loimun kolmas perättäinen Suomen mestaruus tuli otteluvoitoin 3-0. Loimuun takaisin Salosta palannut Jukka Rajakangas, Kai Rumpunen ja valmentaja Jukka Kutila olivat niitä, jotka olivat mukana jo Loimun noustessa Mestaruussarjaan keväällä 1977.
Raision salikurjuuteen tuli muutos, kun Kerttulan liikuntahalli valmistui vuonna 1986. Arkkitehti Antti Mäen suunnittelema halli täytti Mestaruussarjatason vaatimukset. Monen yllätykseksi turkulainen Loimu-79 halusi kuitenkin jatkaa pelaamista Turun Samppalinnan palloiluhallissa, vaikka paineet siirtymiselle Raisioon lienee olleet kovat.
Mestaruussarjajoukkue Loimu-79 oli tehnyt useana vuonna taloudellisesti miinusmerkkisen tuloksen. Lopulta päädyttiin ratkaisuun, jossa emoseura otti vastatakseen Loimu-79:n velat, mutta joukkue siirtyi pelaamaan Kerttulaan. Vastaavasti Raision Loimun kakkosjoukkue siirtyi Turkuun pelaamaan 1-sarjaa.
Eikä tässä vielä kaikki. Nimi Raision Loimu lyheni muotoon Loimu, sillä tällä haluttiin luoda mielikuvaa koko Turun alueen lentopalloseurasta. Turkuun siirtynyt seuran kakkosjoukkue jatkoi toimintaansa nimellä Loimu-79.
Lopulta turkulaisjoukkueen toiminta alkoi hiipua pelaajapulan takia. Ensin joukkue luovutti sarjapaikkansa 1-sarjassa ja jatkoi pelaamista sarjaporrasta alempana, kunnes keväällä 1991 tehtiin päätös joukkueen siirtämisestä takaisin Raisioon. Turussa ei ollut riittävästi innostusta lentopallotoimintaan. Joukkueen nimeksi tuli yksinkertaisesti Loimu 2 ja se pelasi kotiottelunsa Raision kauppaoppilaitoksessa.
Organisaatiomuutoksen ansiosta tarvittiin enää vain yksi johtokunta. Näin Loimun tarina turkulaisjoukkueena tuli päätökseen.
Kerttulan liikuntahallin seinää koristavat Raision Loimun menestysvuosista kertovat kuusi mestaruusviiriä. Jokaiseen on ikuistettu vuosiluvun lisäksi nimi Raision Loimu – siitäkin huolimatta, että osan Suomen mestaruuksista voitti todellisuudessa turkulaisjoukkue.
(Lähde: Loimu Raisiosta, Altti Koivisto)
KATSO MYÖS: Loimu harjoittelee
