VARSINAIS-SUOMI / TURKU – Haepas poika lisää poletteja, että saadaan keitettyä kahvit, pyysi isäni.
Turussa kaasupoletteja ostettiin lähimmästä maitokaupasta. Kaasu oli halpaa ja sitä oli helppo käyttää. Poletti laitettiin hellan yläpuolella olevaan mittariin ja sen jälkeen liesi oli käyttövalmis. Näin toimittiin Turussa yli 100 vuotta, kunnes kaasulaitos lakkautettiin 1970-luvulla.
Muistona noista ajoista ovat entisen telakka-alueella sijaitseva kaasukello ja sen viereen rakennettu pienempi pallomuotoinen varasäiliö. Molemmat saattavat jäädä nuoremmalle väelle ehkä vieraiksi.
Mennään ensin ajassa taaksepäin.
Turun kaupungin ensimmäinen kaasulaitos perustettiin Eerikinkadun ja Ursininkadun kulmaan 1800-luvulla. Barkerin tehtaalla Aurajokirannassa oli myös oma pieni kaasulaitos. Kaasusta tuli niin suosittu, että tarvittiin lisää tilaa. Se löytyi Aurajoen itärannalta telakka-alueen kupeesta. Vuonna 1912 rakennettiin uusi kaasukello. Pallomuotoinen terässäiliö tilattiin Saksasta, mutta sen ulkokuoren suunnitteli kaupunginarkkitehti Eskil Hindersson. Säiliö rakennettiin tiilestä ja sen ulkopinta rapattiin.
Sisäänkäynnin yhteyteen sijoitettiin iso kaasumittari, joka näytti kellossa olevan kaasun määrää. Eerikinkadun kaasutehtaasta oli vedetty joen alitse putket uuteen kaasukelloon, josta edelleen vedettiin putket eri puolille kaupunkia.
Kaasukellon viereen rakennettiin pienempi varasäiliö vuonna 1937. Se valmistettiin viereisessä Chrichton-Vulkanin tehtaalla. Betonijalkojen varassa oleva pallo koostuu 24 samanlaisesta kaarevasta metallilevystä, jotka on liitetty toisiinsa taitavasti niittaamalla. Molemmat, kaasukello ja ilman kuorta jätetty metallinen varapallo, ovat siis yhä jäljellä. Sen sijaan 1950-luvulla rakennettu kolmas, suojakuoreton säiliö, on purettu.
Kaasulla toimivat katuvalot korvattiin vähitellen sähköllä. Vuonna 1929 sammutettiin viimeiset Turun kaasukatuvalot. Vasta 1960-luvulla sähköliedet alkoivat syrjäyttää kaasuhelloja. Kaupunki laajentui ja kaasuputkien vetäminen lähiöihin olisi tullut kalliiksi. Niinpä vuonna 1973 kaasulaitos lakkautettiin – 111 vuoden toiminnan jälkeen. Turku myi tontin Crichton-Vulkanin telakan ostaneelle Wärtsilälle.
1980-luvun lopulla syntyi ajatus rakentaa kaasulaitoksen alueelle korkealuokan asuinalue. Lama muutti suunnitelmat. 1990-luvulla alueelle kaasukellon ympärille nousi Metran rakennuttamana tiiviisti rakennettu kerrostalolähiö vuokra- ja asumisoikeusasuntoineen. Kaasukellon sisällekin suunniteltiin asunto- ja toimistotiloja, mutta ne eivät toteutuneet.
Kaasukellon sisällä ollut säiliö purettiin ja rakennus kunnostettiin. Metra myi kellon kaupungille, joka myi sen edelleen Turku Energialle. Uusi omistaja sijoitti siihen kaukolämpöakun. Kun lämmönkulutuksessa on kulutuspiikki, lämpöakusta puretaan energiaa.
Kaasukellon muu käyttö on jäänyt toistaiseksi suunnitteluasteelle. Ideoita on ollut runsaasti. Kaasukellon rakenteisiin on imeytynyt PAH-yhdisteitä, mikä vähentää innostusta rakennuksen uusiokäyttöön. Rakennuksen sisäilmassa ei mittauksien mukaan ole kuitenkaan ollut myrkyllisiä yhdisteitä, jotka estäisivät käytön. Kaikesta huolimatta rakennuksen yläkertaan suunnitellut toimistot ja ravintola eivät olet toistaiseksi toteutuneet.
Onpa katolle jopa suunniteltu lasikattoista näköalapaikkaa Airisto-näkymin.
Eräs iso käytännön ongelma on parkkipaikat. Osa kaasukellon mahdollisista käyttäjistä tarvitsisi pysäköintitilaa eikä niitä ole juurikaan tiiviisti rakennetulla alueella.
Eli toistaiseksi Turun Energian omistuksessa oleva kaasukello on vain harmillisesti puolikäytöllä. Yrityksen päässä otetaan mieluusti vastaan hyviä ehdotuksia, miten aitiopaikalla sijaitsevaa kohdetta voisi kehittää.
TURKU ENERGIAN KAASUKELLO
Osoite: Purserinpolku 39, Turku.
