Turun kaasulaitoksen komea renessanssipalatsi muistuttaa vanhoista ajoista

VARSINAIS-SUOMI / TURKU – Eerikinkadun ja Ursininkadun kulmatontin tyhjyys on pitkään ihmetyttänyt turkulaisia. Keskeisellä paikalla sijaitseva tontti on ollut vuosikymmeniä rakentamattomana. Voisi olettaa, että alue kiinnostaisi rakentajia.

Harva nykyturkulainen edes tietää, mikä on Eerikinkadun varrella sijaitseva, renessanssipalatsia muistuttava punainen rakennus. Kyseessä on vuonna 1899 valmistunut Turun kaasulaitoksen koristeellinen päärakennus.

Sen suunnitteli Arthur Kajanus, 1800-luvun lopulla Oulusta Turkuun muuttanut arkkitehti. Hän oli koulutukseltaan myös koneinsinööri. Monipuolisen koulutuksensa ansiosta Kajanus toimi Turussa sekä kaupungininsinöörinä että kaupunginarkkitehtina, myöhemmin pelkästään kaupunginarkkitehtina. Hänen piirtämiä rakennuksia on Turussa useita. Muun muassa Portsan kaupunginosassa on monia Kajanuksen suunnittelemia kohteita.

Vielä 1800-luvun alkuvuosina Turun katuja valaistiin alkeellisesti. Ensimmäiset yleiset katulyhdyt toimivat hamppuöljyllä. Lyhty sytytettiin iltaisin, mutta niitä ei ollut vielä montaa katukuvassa. Edellytys myös oli, että jokaisella ulkonaliikkujalla piti pimeän aikana olla mukanaan oma käsilyhty.

Iso muutos tapahtui 1850-luvun puolessa välissä, kun John Barker perusti Turkuun puuvillatehtaansa. Uutta oli tehtaan kaasulaitos, jonka tuottaman kaasun avulla tehdassalit voitiin valaista. Barker olisi myynyt ylimääräistä kaasua Turun kaupungille, mutta tämä ei ollut vielä tässä vaiheessa kiinnostunut.

Eräät turkulaiset liikemiehet anoivat lupaa vuonna 1860 oman kaasulaitoksen perustamiseksi. Ajatuksena oli, että kaupunki sitoutuisi käyttämään kaasulla toimivaa katuvalaistusta seuraavan kolmenkymmenen vuoden ajan. Turun kaupunki suostui.

Kaupunki luovutti tontin uudelle kaasulaitokselle Eerikinkadun ja Birgerinkadun (nykyisin Ursininkatu) kulmasta. Kadun alkuperäinen nimi tuli Ruotsin kuninkaan Birger-jaarlista. Vuonna 1953 nimi vaihtui SDP:n perustajiin kuuluneen Nils Robert af Ursinin mukaan.

Marraskuussa vuonna 1862 syttyivät ensimmäiset Turun katuvalaistukseen tarkoitetut kaasulyhdyt. Niiden tehot olivat aivan toista luokkaa kuin vanhojen öljylamppujen. Kaasun käyttö lisääntyi myös yksityistalouksissa ja yrityksissä. Lisäksi kaasua voitiin käyttää lämmityksessä.

Kun kolmekymmentä vuotta oli kulunut kaasulaitoksen perustamisesta, toiminta siirtyi Turun kaupungin vastuulle. Paikka oli edelleen sama, Eerikinkadun ja Ursininkadun kulmatontti.

1900-luvun alkuvuosina kaasun käyttö yleistyi kotitalouksissa samalla, kun Turun asukasluku kasvoi.

Kun alkuperäinen paikka alkoi käydä ahtaaksi, tuli aika suunnitella kaasuntuotannolle uusi paikka. Kulmatontilla ei ollut laajentamismahdollisuuksia esimerkiksi kaasun varastointia varten. Ongelma ratkaistiin rakentamalla Aurajoen itärannalle Crichtonin telakan viereen aluksi vain uusi kaasukello kaasun varastointia varten.

Uuden pallonmuotoisen terässäiliön ympärille muurattiin tiilestä kuori, jonka päälle asennettiin katto. Suojamuurin suunnitteli kaupunginarkkitehti Johan Eskil Hindersson. Samalla rakennettiin pääkaasujohto uudelta kaasutehtaan alueelta vanhalle tehtaalle. Kaasukello täytettiin syksyllä vuonna 1912.

Vanha Eerikinkadun kaasulaitos jatkoi toimintaansa 1920-luvulle asti. Toiminta siirtyi kokonaan Aurajoen itärannan laajentuneisiin tiloihin 1920-luvun lopulla. Kaasukellon viereen rakennettiin pienempi säiliö varakelloksi vuonna1937.

Vaikka 1930-luvulle tultaessa Turun kaupungin viimeisetkin kaasulyhdyt vaihdettiin sähköisiin, kaasua tarvittiin edelleenkin. Monissa keskustan taloissa oli kaasuliedet. Poletteja ostettiin lähikaupasta.

Kun 1960-luvulla asutus levisi lähiöihin, sähköliedet syrjäyttivät kaasuhellat. Kaasuputkien vetäminen lähiöihin olisi tullut kalliimmaksi kuin sähköverkon laajentaminen. Turun kaasulaitos lakkautettiin vuonna 1973. Tontti myytiin Wärtsilälle.

Telakka-alueen kupeeseen entisen kaasutehtaan alueelle rakennettiin uusi asuinalue. Sitä ennen piti kuitenkin paikka puhdistaa vanhoista myrkkyjäämistä. Vanhat kaasukellot ovat yhä jäljellä kerrostalojen keskellä.

Eerikinkadun ja Ursininkadun kulmatontilla ei ole enää jäljellä kuin kaasulaitoksen päärakennus ja huonoon kuntoon päässeet varastorakennukset tontin reunalla. Paikan on vallannut asfaltilla päällystetty parkkipaikka. Jos alkuperäiselle paikalle halutaan uudisrakentaa, myös tältä alueelta pitää ensin siirtää saastunut maaperä muualle.

TURUN KAASULAITOS

Osoite: Eerikinkatu 34, Eerinkadun ja Ursininkadun kulma, Turku.

KARTTA

Historiallinen kaasukello ei ole löytänyt uusia käyttäjiä

Turussa kaasupoletteja ostettiin lähimmästä maitokaupasta. Kaasu oli halpaa ja sitä oli helppo käyttää. Poletti laitettiin hellan yläpuolella olevaan mittariin ja sen jälkeen liesi oli käyttövalmis. Näin toimittiin Turussa yli 100 vuotta, kunnes kaasulaitos lakkautettiin 1970-luvulla… LUE LISÄÄ

 

Tässä talossa pidettiin Suomen Työväenpuolueen perustava kokous, joka oli nykyisen Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen eli SDP:n edeltäjä.

ETUSIVU

SISÄLLYSLUETTELO