– Mitä enemmän meillä kasvaa Malik Abudun kaltaisia nuoria ihmisiä, niin sen parempi paikka tästä maailmasta tulee meille kaikille.
Siinä FBC Turun divarijoukkueen päävalmentaja Santeri Raatarilan tärkein mielipide joukkueensa nuorimmasta pelaajastaan. Pelilliset taidot tulevat arvoasteikossa vasta tämän jälkeen.
– Valmentajana toivoisin, että hänen tyyppisiä pelaajia olisi joukkueessa mahdollisimman monta. Malik on joukkueurheilijana sosiaalisesti älykäs. Se on hyvä pohja kehittymiseen pelaajana. Hänen vahvuutensa kentällä on poikkeuksellinen kokonaisuuksien ymmärtäminen tuon ikäiseksi nuoreksi. Kiteytettynä, hän osaa pelata, hahmottaa hyvin koko viisikon toimintaa ja tekee kanssapelaajistaan parempia. Uskonpa, että Malikin kanssa ketjukavereiden on kiva pelata.
Raatarila arvostaa lahjakkaan pelaajan nöyrää asennetta muita kohtaan.
– Malik on ensimmäinen, joka on aina keräämässä palloja ja auttamassa, oli sitten edustuksen tai juniorijoukkueen harjoitukset. Hän ymmärtää, miten yksittäiset teot vaikuttavat joukkueurheilussa kokonaisuuteen myös kaukalon ulkopuolella.
Kuten kaverin nimestä voi päätellä, Abudun kotitausta ei ole perinteinen supisuomalainen. Malikin passiin on merkitty syntymäpaikaksi Irlanti.
– Äitini on kotoisin Rovaniemeltä. Isäni on syntynyt Nigeriassa. Molemmat muuttivat aikoinaan Irlantiin ja tapasivat siellä. Muutimme Suomeen, kun olin parivuotias. Voin olla halutessani kaksoiskansalainen. Isäni kanssa keskustelen yhä englanniksi. Se olikin ensimmäinen kieli, minkä aikoinaan opin. Minulla on myös kaksi pikkusiskoa ja yksi pikkuveli.
Malik peri isältään urheilijan geenit. Salibandy valikoitui lajiksi kavereiden innoittamana jo varhain. Jalkapallo sai jäädä.
– Isäni on todella urheilullinen. Itsekin olen harrastanut vähän kaikkia mahdollisia lajeja. Raunistulan alakoulussa kävin sählykerhossa, jonka jälkeen kaverini houkutteli mukaan FBC Turun harjoituksiin. Seuran hallikin sijaitsi lähellä kotiani. Pelaaminen tuntui heti hauskalta ja uusia kavereita tuli paljon. Jäin koukkuun lajiin.
Malik ei omasta mielestään ollut mikään junnutähti.
– Pelasin pitkään kakkosjoukkueessa. Siinä meni kauan ennen kuin huomasin kehittyväni. Pääsin ykkösjoukkueeseen D-junnuikäisenä, mutta en edes haaveillut pelaavani joskus seuran edustusjoukkueessa. B-juniorina kehitykseni lähti lentoon ja pääsin mukaan edustuksen harjoituksiin. Viime kaudella tuli pelattua jo kolme kokonaista ottelua.
Pelaaminen aikuisten sarjassa oli Malikille hieno kokemus.
– On ihan erilainen tunne, kun saa pelata isomman katsomon edessä ja isompien äijien kanssa. Peli on fyysisesti todella paljon kovempaa kuin vanhemmissa juniorisarjoissakin. Kaukalossa tapahtuu samoja asioita, mutta paljon nopeammin. Virheistä rokotetaan suuremmalla prosentilla. Mutta omasta mielestäni ihan hyvin pärjäsin.
Malik pelasi juniorina hyökkääjänä, mutta uusi pelipaikka edustuksesta löytyi puolustuksesta.
– Aluksi se tuntui oudolta, kun olen halunnut tehdä maaleja. Mutta hyökkäävän puolustajan rooli sopii minulle hyvin.
Luostarivuoren lukiossa viimeistä vuottaan viettävä Abudu ymmärtää myös koulutuksen merkityksen. Juuri aikuisikään ehtineen Malikin kesä menee harjoitellessa, mutta myös syksyn ylioppilaskirjoituksiin lukien.
Malik on FBC Turun miesten edustusjoukkueessa muita paljon nuorempi. Joukkue on sen verran kovatasoinen, että juniori-ikäisillä on ollut vaikeuksia mahtua Divarin kärkipaikoilla pelaavan joukkueen kokoonpanoon. Kutsu ikäluokkansa maajoukkueen testileirille on jo tullut.
– Hyvin minut on otettu joukkueessa vastaan. Porukassa olen niin kuin muutkin. Tavoite on yltää pelaavaan kokoonpanoon. Keväällä ja kesällä on tullut käytyä paljon myös punttisalilla.
Kysytään vielä valmentaja Raatarilan ajatuksia nuoren Malikin tulevaisuudesta.
– Malik on ottanut isoja steppejä, ja se on tapahtunut puhtaasti töitä tekemällä. Olemme katsoneet yhdessä paljon videoita ja Malik reflektoi hyvin omaa tekemistään. Hän on itsekriittinen ja halu kehittyä on kova. Nyt on niin tasokas joukkue, että kynnys avaukseen on aina vaan korkeampi. Tosin tilanne on totta kai positiivinen ja kynnystä on hyvä ollakin tiettyyn pisteeseen saakka.
