Valikko Sulje

Jonne Jantunen rakentaa omaa lätkäuraansa nyt Turussa

Jonne Jantunen on toisen polven kiekkoilija. Lahtelainen hakee nostetta lätkäuralleen Turusta. TUTO Hockey on ollut monelle nuorelle ponnahduslauta isompiin ympyröihin. (oik. Tauvon Paikka)

Jonne Jantunen oli matkalla moottoritietä pitkin Lahdesta Heinolaan. Nuorella miehellä oli perhosia vastassa, olihan illalla tiedossa Jonnen ensimmäinen Mestis-peli. Kesken matkaa pirahti puhelin. Toisessa päässä oli Heinolan Peliittojen päävalmentaja Santeri Heiskanen. Hänellä oli tärkeää asiaa.

Heiskanen ilmoitti, että Jantusen ei tarvitsekaan tulla Heinolaan, sillä edessä olisi vielä samana iltana Jonnen ensimmäinen liigapeli, Pelicans-KooKoo.

– Se oli niin sekava päivä, että en juurikaan muista siitä mitään. Soitin kyllä kotiin, että nyt tehdään liigadebyytti, muistelee Jantunen syksyn 2017 ikimuistoista päiväänsä.

Ensimmäinen liigapeli meni mainiosti. Jonnelle merkattiin tilastoihin heti ensimmäisessä liigaottelussaan kaksi syöttöpistettä. Uusi ottelu oli jo heti seuraavana päivänä Jyväskylässä. Seitsemännessä pelissä HIFK:ta vastaan tuli nuorukaisen ensimmäinen liigamaali.

Iltapäivälehdet innostuivat kertomaan otsikoissaan, miten toisen polven kiekkoilija seuraa isänsä, kiekkolegenda Marko Jantusen, jalanjälkiä. Harvassa ovatkin olleet ne lehtijutut, missä jo ensimmäisessä lauseessa ei kerrottaisi, kenestä onkaan kysymys.

Tällä kertaa tehdään poikkeus. Tämä on Jonne Jantusen tarina, joka isä sattuu olemaan eräs kuuluisa ex-kiekkoilija Lahdesta. Joka tapauksessa, Jonne on lahtelaisen seurahistorian toinen toisen polven pääsarjakiekkoilija. Isä ja poika Hakulinen olivat ensimmäiset.

– Isäni tunnettavuudesta on ollut haittaa ja hyötyä. Olen ehkä saanut enemmän näkyvyyttä sukunimeni ansiosta. Monet asettavat minulle odotuksia rinnastamalla isääni, mutta itse en ole asettanut itselleni ylimääräisiä odotuksia.

Se on selvää, että isä Markolla on ollut iso vaikutus poikansa jääkiekkoinnostukseen.

– Isä oli ensimmäinen jääkiekon esikuvani. Olen saanut faijalta palon lätkään. Muistan isäni pelejä jo lapsena. Lahdesta on tietysti eniten muistoja, mutta muistan jotain jo Ruotsin ajaltakin.

Vaikka isä synnytti lätkäkipinän, Jonne kertoo, kuka on ollut suurin vaikuttaja.

– Äitini Sari on ihan top-ykkönen, suurin tuki ja turva. Hänen vaikutuksensa on ollut suurempi kuin kenenkään muun. Lisäksi isovanhemmat ovat olleet vahvasti mukana. Markon isä Eero, lahtelainen kiekkovaikuttaja, on itsekin pelannut. Hän on käynyt katsomassa paljon otteluitani. Myös mummo, äidin puolelta, on ollut usein kyytiapuna. Minulla on ollut hyvä tukiverkko ja laajat taustajoukot.

Jonnen oma peliura alkoi, kun isä pelasi Helsingin Jokereissa.

– Pelasin Jokereiden F-junioreissa. Halusin olla aluksi maalivahti. Kun isä teki sopimuksen Pelicansin kanssa, muutimme koko perhe Lahteen ja jatkoin siellä jääkiekon harrastamista. En ollut kuitenkaan mikään junnutähti. En mahtunut edes ykkösjoukkueeseen. Välillä oli aika, kun jääkiekko ei ollutkaan kovin tärkeää.

Vaikka harjoittelu ei aina innostanut, halu pelata säilyi.

– Itselläni on ollut koko ajan kova palo lätkänpelaamiseen, mutta aina en ole ymmärtänyt fysiikkaharjoittelun merkitystä. Vasta myöhemmin olen ottanut sen ohjelmaani.

Viime kauden päätteeksi Jantusella oli mietinnänpaikka.

– Viime kaudella pelasin loukkaantumisen takia vain kolme liigapeliä. Se oli pettymys. Kun Pelicans ei käyttänyt optiotaan enkä halunnut jatkaa Heinolan Peliitoissa, halusin uralleni jotain uutta.

Se uusi löytyi Turusta. TUTO Hockey on ollut jo monelle nuorelle ponnahduslauta isompiin ympyröihin. Turussa on tarjolla isossa roolissa isoja minuutteja ja sitä kautta voi nuori pelaaja ottaa seuraavan askeleen urallaan.

– Liiga on yhä tavoitteeni. Ajalla ei ole merkitystä, siihen saa mennä kolmekin vuotta. Väkisin en aio yrittää. Toki olen miettinyt tulevaisuuttani lätkäurani jälkeen. Äiti on aina painottanut, että koulut pitää hoitaa. Minulla on merkonomitutkinto valmiina.

Jantusella on kaikki huippupelaajan elementit olemassa. Häneltä löytyy liikettä, pelisilmää, taitoa ja tyyliä, mutta fysiikan puolella on vielä hommia tehtävänä. Ensi kauden ehdottomana tavoitteena on lopullinen läpimurto miesten peleihin, näin totesi Tuton urheilutoimenjohtaja Elmo Aittola Jantusesta hänen siirtyessä Turkuun.

– Vahvuuteni on pelisilmä, pelin tunnistaminen ja syöttäminen. Fysiikkatreenejä on tehty nyt jo pidempään. Voimaa ja massaa on tullut lisää. Pisteitten valossa kausi on alkanut ihan hyvin. Mukavalta on tuntunut, kun olen saanut riittävästi peliaikaakin.

ETUSIVU