Valikko Sulje

Joona Heiskanen on toisen polven salibandypelaaja

Jälleen kerran on vastustajan maaliverkko heilahtanut. Imatran lahja turkulaiselle salibandylle, Joona Heiskanen, muutti Turkuun opiskelujensa perässä. Uusi koti löytyi FBC Turusta.

Vaikka salibandy on nuori laji, on kentillä nähty aikuisten sarjoissa jo useita toisen polven pelaajia. Se, että molemmat ovat pelanneet valtakunnan pääsarjoissa, on harvinaisempaa. Isä Jarno ja poika Joona Heiskanen kuuluvat tähän poikkeukselliseen yhdistelmään.

– Isäni pelasi ensin pitkään divaria Ruokolahden Rajussa ja myöhemmin Lappeenrannassa NST:n liigajoukkueessa sekä edusti Suomea salibandyn MM-kisoissa vuonna 2000. Kisat järjestettiin silloin Norjassa, kertoo poika Heiskanen.

1990-luvun lopulla syntyneellä Joonalla ei ole jäänyt suuremmin muistoja isänsä salibandyurasta. Mutta se on tietysti selvää, että laji siirtyi verenperintönä isältä pojalle. Jarno oli Joonan valmentaja juniorivuosina.

– Pelasin juniorina Imatran Voimassa isäni valmentamassa joukkueessa. Seuraavaksi siirryin B-juniori-ikäisenä Lappeenrantaan. Meillä oli siinä vaiheessa yhden vuoden ajan yhdistelmäjoukkue Imatran ja Lappeenrannan kanssa. Isäni valmensi vielä sitäkin joukkuettani.

Heiskasen urheiluperheessä harrastettaan liikuntaa monipuolisesti.

– Salibandyn ohella pelasin pitkään pesäpalloa. Imatrahan on pesäpallokaupunki. Kärkietenijä oli minun paikkani pesisjoukkueessa.

Heiskasen salibandyura eteni NST:n divarijoukkueessa turkulaisille tutun valmentaja Perttu Kytöhongan johdolla. Pertulla oli osansa myös Joonan Turkuun muuttamisessa, vaikka alkuperäinen syy olikin toinen.

– Lähdin Turkuun lähinnä opiskelujen takia. Turku on aina tuntunut mukavalta kaupungilta ja sopivalta opiskelupaikkakunnalta. Suoritin ennen muuttoani armeijan pois alta.

Kun tuotantotalouden insinööriopintojen aloitus Turun ammattikorkeakoulussa oli varmistunut, oli mahdollisuus myös miettiä seurasiirtoa. Siinä tutun valmentajan rooli oli ratkaiseva.

– Kytöhonka sai minut vakuuttuneeksi, että FBC Turku olisi minulle paras ja sopivin vaihtoehto. En ole katunut päätöstäni. Koska en halunnut lopettaa pelaamista, minulla oli käytännössä Turussa vain kaksi vaihtoehtoa, mutta Tepsissä olisin kuitenkin saanut vähän peliaikaa. Siellä omalle pelipaikalleni, oikeaan laitaan, oli jo valmiiksi paljon tunkua.

Ihan vieras naapuriseuran mustavalkoinen pelipaita ei kuitenkaan ole Heiskaselle.

– Viime kaudella pelasin kaksoisedustuksen avulla muutaman A-junioripelin TPS:ssä ja muut pelit FBC Turun miesten edustusjoukkueessa. Se olikin ainoa kerta, kun olen saanut pelata A-junioreiden SM-sarjaa.

Muutto maamme itärajalta Varsinais-Suomeen ei tarkoittanut vain seuranvaihtoa ja opiskelujen alkua. Heiskasen kohdalla kyse oli myös isosta elämänmuutoksesta. Nuorimies muutti ensimmäistä kerta pois kotoa ja tällä kertaa vielä kohtuullisen kauas tukijoukoistaan.

– Viime vuosi oli suuri muutos elämässäni, kun muutin ensimmäistä kertaa pois kotoa. Yksin asuminen ja ympäristön muutos vaikutti varmaan viime vuoden pelaamiseenikin. Tässä on ollut omat totuttelunsa. Salibandyn avulla on kuitenkin helpompi sopeutua uuteen ympäristöön. Pääsee helpommin piireihin mukaan.

Vaikka Joonalla oli käytännössä joukkuevalinnassaan vain kaksi vaihtoehtoa, eroaa Turun alue suuresti Heiskasen kotiseudusta.

– Turun alueella on enemmän joukkueita kuin itärajan tuntumassa. Pelaajamassa on täällä selkeästi suurempi.

Insinööriopinnoissa on menossa vasta toinen vuosi, joten Heiskanen on sitoutunut jatkossakin oman joukkueensa yhteisiin tavoitteisiin. Viime kausi jäi kaivelemaan.

– Kaikilla on nyt suuri halu näyttää, koska viime kaudesta jäi koko joukkueelle paljon hampaankoloon. Odotukset olivat suuremmat kuin mitä viime kaudella saatiin. Joukkue on selkeästi yhtenäisempi nyt kuin viime vuonna.

Ei ihme, että miestä hymyilyttää. Insinööriopiskelut Turun ammattikorkeakoulussa etenevät ja pelit kulkevat salibandykentillä

ETUSIVU