Vierailu Salohalliin Vilppaan vieraaksi palautti mieleen, millaista kannattajakulttuuri voi olla parhaimmillaan Suomessakin. Seura, joukkue ja kannattajat ovat luoneet ilmiön, jossa jokainen mukanaolija täydentää toinen toisiaan.
Fanikulttuurissa oleellista on kannattajien side seuraan. Vilppaan koripallojoukkueen kannattajaryhmä Vilpas Ultras muodostuu nuorista, joilla suhde seuraan tulee sukupolvien yli. Kun isoisän pelipaita on ikuistettu halliin kattoon, on jälkipolven helpompi samaistua seuran nykyiseen kollektiiviseen identiteettiin.
Varttuneempi turkulainen urheiluväki muistaa Turun NMKY:n 1970-luvun koripallo-ottelut. Täyteen ahdetut katsomot ja joukkueen kannattajat muodostivat ikimuistoisia elämyksiä. Ilmiö syntyi uutuudenviehätyksestä ja mustien pallojonglöörien saapumisesta Suomeen.
Kun koripallohuuma meni ohi, tuli lätkä tilalle. Kupittaan katettuun jäähalliin ahtautui kerta toisensa jälkeen väkeä katsomot täyteen. Piti nähdä vaivaa, että ylipäätään sai hankittua lipun otteluun. Elämykseen riitti se, mitä tapahtui kaukalossa. Sirkan legendaarinen sinappi kera lihapiirakan täydensi lätkäillan.
Väitetään, että mestaruuksien myötä turkulainen yleisö turtui ottelutapahtumiin. Yleisömäärät putosivat ja paikallinen fanikulttuuri näivettyi. Niinpä turkulaiset innostuvat nykyään vasta, kun pelataan pudotuspelien ratkaisuotteluita Suomen mestaruudesta.
Kun ilman perinteitä tyhjästä käyntiin polkaistu käsipalloseura HC Dennis pelasi runkosarjan otteluita, niitä seurasi usein kourallinen katsojia. Ratkaisuotteluissa Suomen mestaruudesta Kupittaan urheiluhalliin ahtautui tuhansia katsojia. Iso osa näistä katsojista ei seurannut käsipalloa juuri lainkaan.
TPS Salibandyn A-junioreiden pudotuspeleissä paikalle ilmestyy aina keväällä äänekäs ja runsaslukuinen kannattajaryhmä. Pari tuhatta katsojaa on seurannut loppuotteluita. Sen sijaan saman joukkueen runkosarjan otteluissa katsomossa istuvat lähinnä pelaajien tyttöystävät, vanhemmat ja isovanhemmat.
Kun HC TPS:n nuoret pelaavat jääkiekon runkosarjaa, otteluita seuraa Turkuhallin lehtereillä pieni määrä katsojia. Sen sijaan joukkueen pelatessa taannoin Suomen mestaruudesta Artukaisiin saapuikin ratkaisuotteluun tuhansia katsojia.
Kun pelit ovat vähemmän merkityksellisiä, turkulainen yleisö jää mielellään kotiin ja kannattajaryhmätkin harvenevat Turussa lajissa kuin lajissa.
Myös orastavaa turkulaista fanitoimintaa on koettu. Jalkapallossa FC Interin ja FC TPS:n kannattajat muodostavat äänekkään ryhmän kotiotteluissa, mutta alemmilla sarjatasoilla kentällä on usein enemmän pelaajia kuin yleisöä katsomossa. Vaikka Kaarinan Pojat pelaa viihdyttävää jalkapalloa, se ei juuri näy sielläkään yleisömäärissä.
TPS-kannattajat on tuttu näky Turkuhallin takakaarteessa. Jääkiekon liigajoukkueet ovat onnistuneet parhaiten luomaan kannatuskulttuuria. ”Mutkan” mustavalkoinen fanimeri jaksaa kannustaa ottelusta toiseen, mutta puolityhjässä hallissa tunnelma jää usein vaisuksi. TPS-kannattajat ei ole rekisteröity yhdistys, mutta sen toiminta on aktiivista ja organisoitua. Erikoista on se, vaikka nyt TPS pärjää, tosikannattajia lukuun ottamatta, yleisöä käy nihkeästi katsomassa liigaotteluita.
Eräs keino olisi saada tunnelmaa otteluihin seuran omien junnujen avulla. Lapset ovat estottomia ja innostuvat helposti. Tosiasia on kuitenkin se, että heitä näkee nykyään lajista riippumatta oman seuran edustusjoukkueen peleissä harvakseltaan. Ilmiö on tuttu seurajohtajille, tosin syykin on tiedossa.
– Tähän on yksinkertainen selitys. Junnujoukkueet harjoittelevat niin paljon, että ei ole aikaa mennä katsomaan edustuksen pelejä. Omia harjoituksia ei haluta peruuttaa edustuksen pelin takia. Salibandyssä harjoitusvuorojen kulut ovat niin suuria, että niitä ei mielellään peruuteta. Ennen muinoin käytiin katsomassa, mutta edustusjoukkueet pelasivat vähemmän pelejä ja junnujoukkueet harjoittelivat vähemmän, kertoo FBC Turun toiminnanjohtaja Ville Lintunen.
