Ei jumalauta, Kantonen!
Siinä pelikavereiden ensireaktio, kun Kasperi Kantonen asteli bussiin. Jyväskylän Happee oli lähdössä Turkuun tärkeään vierasotteluun TPS Salibandyä vastaan. Jyväskyläläiset olivat puolivälieräottelussaan selkä seinää vasten. Tappio Turussa, niin siitä alkaisi Happeen kesäloma.
Kantonen, joukkueen velikulta, päätti toisin. Se vaati hieman erikoisvalmisteluja. Kantonen oli loihtinut itselleen parturissa hiustyylin, joka ei jäänyt yhdeltäkään huomaamatta. Kiharaisen päälaen toinen puolisko oli punainen ja toinen musta. Keskeltä oli vedetty kaljuksi.
Vielä ottelun alkulämmittelyssä Kantosella oli pipo hiuksiensa suojana. Vastustajan suut loksahtivat ällistyksestä auki, kun ottelu alkoi.
– Tepsissä pelasi useita kavereitani. Halusin hiustyylilläni hieman hämmentää, mutta myös viestittää pelikavereilleni, että Happeen puolesta taistellaan.
Hyvin Kantosen temppu toimi, sillä Happee voitti ottelun jatkoajalla siirtäen ratkaisun Jyväskylään. Siellä ei tarvittu enää hirviryhmän ilopillerin ylimääräisiä tempauksia, sillä Happee pudotti TPS:n jatkosta.
Kun kysyy keneltä tahansa, millainen kaveri on Kasperi Kantonen, ensimmäiseksi vastaajalle tulee leveä hymy huuliin.
– Pelikentällä monipuolinen, työteliäs ja positiivisen yritteliäs. Mikä tekee Kasperista erityisen, on hänen iloinen persoonansa kentällä ja kentän ulkopuolella. Nuorempana sählääminen meni ehkä joskus yli – toki aina positiivista sähläämistä, mutta myöhemmin Kasperi on saanut energiaa paremmin oleelliseen, kertoo Kantosen eräs valmentajista Perttu Kytöhonka.
Positiivinen asenne tulee aidosti ja ehkä hieman perittynäkin.
– Haluan lähestyä asioita, ihmisiä ja elämää yleensä positiivisin mielin, hymyn kautta. Toivottavasti on myös tarttunut. Samanlaisia tempauksia on kuulemma vauhdikas isänikin joskus järjestänyt, kertoo Kantonen itse.
Kasperin lajivalinta oli nuorena selvä.
– Kävin ala-asteikäisenä Raision Nuorisokiekon luistelukoulussa. En oppinut sirklaamaan, joten minusta tuli salibandypelaaja. Pätee minuun, jos et osaa luistella, valitse salibandy. Kortteliliigan kautta siirryin Tepsiin ja kävin läpi seuran kaikki ikäluokat. Taisin olla joka kerta joukkueen huonoimpia. Salibandy oli minulle vain mukava harrastus, mistä sain paljon kavereita. Kävin Raision lukion, enkä edes harkinnut Aurajoen urheilulukiota.
Kantosen kehitys tuli jälkijunassa.
– Armeijan jälkeen A-juniori-ikäisenä pääsin TPS:n miesten edustuksen harjoituksiin. Silloin innostuin enemmän lajista.
Kantonen on tehnyt divaritasolla hyvin pisteitä, mutta lopullinen läpimurto liigassa on jäänyt tekemättä.
– Itse olen kuitenkin ylpeä siitä, että olen pelannut Salibandyliigassa. Lähtökodat eivät olleet hyvät. Junnunakin tuli jo paljon istuttua vaihtopenkillä, välillä katsomossakin. Eräs valmentaja on todennut minusta, että vaikka ei ole junnutähti, voi päästä liigapeleihin.
TPS:ssä pelatessaan Kantosen pelinumero 87 herätti hilpeyttä. Se oli sama, millä Miko Kailiala pelasi Tepsissä
– Kun Kailiala lähti Helsinkiin, hän piti kovaa meteliä, ettei kukaan saa ottaa hänen pelinumeroaan. Mikko Hautaniemi, joka oli suivaantunut Kailialan lähdöstä, yllytti minua ottamaan Mikon numeron.
Kaudella 2013-14 paikka TPS:n edustuksessa oli kortilla.
– En päässyt kertaakaan kokoonpanoon, en edes penkille. Välillä olin kuukauden kakkosdivarin AFC Campuksessa. Sitten siirryin lainalle Wirmon divarijoukkueeseen. Mynämäki on kiva paikka, siellä on sukujuurianikin. Wirmossa syntyi maali per ottelu. Itseluottamukseni kasvoi.
Seuraavallakin kaudella 2014-15 Divari tuli Kantoselle tutuksi, kunnes opiskelut veivät nuorenmiehen Keski-Suomeen.
– Pääsin Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakouluun. Siellä olen opiskellut viimeiset viisi vuotta. Teki hyvää saada vähän vaihtelua. Turkuun pääsee aina takaisin.
Myös Kantosen salibandyharrastaminen jatkui Jyväskylässä. Kasperi otti rohkeasti yhteyttä Happeen valmennukseen. Try out -jakson jälkeen irtosi liigasopimus. Ensimmäisen kauden jälkeen Kantosen kaulaan ripustettiin SM-pronssimitali.
– Happeessa sain mahdollisuuden näyttää taitoni. En voinut paljon parempia ketjukavereita toivoa viereeni. Tällä kaudella pelasin eniten liigapelejäni. Oli hieno kokemus siirtyä Mynämäeltä Divarista liigan huippujengiin. Suomen Cupinkin voitimme samalla kaudella.
Kaudella 2017-18 Happee oli entistä kovempi edeten aina Superfinaaliin. Kantoselle ei löytynyt joukkueesta enää sopivaa roolia, joten siirtyminen jälleen Divariin oli ajankohtaista. Paikka löytyi O2-Jyväskylän kokoonpanosta.
– Halusin vielä näyttää Divarissa osaavani pelata, enkä olla vain penkkimies. O2:ssa maaleja syntyikin mukavasti.
Pelaamiseen jyväskyläläisessä divarijoukkueessa tuli vuoden tauko, kun Kantoselle tuli mahdollisuus siirtyä naapurimaahan Ruotsiin.
– Sain opiskeluvaihtopaikan Tukholman yliopistosta. Laiton viestiä Djurgårdenin valmennukselle ja kerroin halustani tulla näyttämään taitojani. Aluksi sain peliaikaa, mutta lopulta istuin taas penkillä.
Kantosen viime kausi sujui jälleen Jyväskylässä. Kasperin saapuessa vierasotteluun FBC Turku otti ottelumarkkinoinnissa, (”Kantonen kaskessa”) kaiken irti värikkään raisiolaisen salibandypersoonan saapumisesta kaupunkiin. Kasperi oli jälleen ”kantona kaskessa”, sillä ensin hän tasoitti ottelun aivan loppusekunneilla ja teki jyväskyläläisten voittomaalin jatkoajalla.
– Sitä saivat, mitä tilasivat.
Mutta niin vain kävi, että Kantonen edustaa nyt FBC Turkua. Opiskelut olivat edenneet Jyväskylässä siihen tahtiin, että tuli mahdollisuus siirtyä takaisin kotipuoleen.
Kantosen kohdalla ei voi olla muistelematta, miten hänellä on ollut iso rooli TPS Salibandyn fanitoiminnan käynnistämisessä. Kun Kasperi ei mahtunut pelaavaan kokoonpanoon, hän ei jäänyt surkuttelemaan kohtaloaan. Kantonen otti mukaansa katsomoon rummut ja alkoi kannustamaan pelikavereitaan.
– Junioripeleissä pudotuspelien alkaessa joukkuetta vahvistettiin edustuksen pelaajilla. Minun paikkani oli jälleen katsomossa. Keräsin kavereitani mukaan kannustamaan. Kerran pääsin pelaamaakin. Muistan, miten oli hieno fiilis olla kentällä, kun fanikatsomo lauloi.
Kantonen ei ole vuosien aikana muuttunut mitenkään. Sen on huomannut FBC Turun valmentaja Santeri Raatarilakin.
– Kasperi tunnetaan joukkueen sytyttäjänä ja hänelle onkin luontaista tunnelman keventäminen. Vaikka kyseessä onkin seuramies viimeisen päälle, niin tämän lisäksi hän osaa ehdottomasti myös pelata. Kilpailu pelipaikoista on meillä tiukkaa, mutta hänellä on tiettyä omaa erityisosaamistaan muun muassa tilanteenvaihdoissa. Niissä hetkissä, kun saamme pallon tai peli alkaa virtaamaan päästä päähän, hän on todella älykäs ja taitava.
