Pelikaverit valitsivat. Tai sitten valmentajat valitsivat. Lopputulos on ollut aina sama: Jussi Hoikkala on FBC Turun miesten edustusjoukkueen tehtäväänsä sitoutunut kippari. Ollut jo useamman vuoden ajan.
Tällä kaudella, kun joukkue on uudistunut, on Hoikkalakin aistinut muutoksen.
– Nykyinen joukkue on huomattavasti äänekkäämpi. Kopissa jutellaan enemmän. Olemme myös toistemme kanssa enemmän tekemisissä. Kavereita oikeasti kiinnostaa, mitä toinen tekee. Niin se vaan muuttuu, kun joukkueeseen tulee muutama suupaltti. Valmentaja rakentaa raamit, mutta pelaajat tekevät joukkueen.
Hoikkala on kokenut myös kapteenin roolissaan pieniä muutoksia.
– Oma kapteenitehtäväni on helpottunut. Nyt meillä viisi-kuusi äijää pitää ääntä ja ottaa vastuuta joukkueen tekemisistä. Pystyn huomattavasti enemmän itsekin keskittymään pelaamiseen. Pyrin olemaan kapteeni, joka ei räyhää turhasta. Mutta, kun puhun, niin silloin kannattaa kuunnella.
Hoikkalan salibandyura nytkähti liikkeelle alakouluikäisenä. Perhe oli muuttanut Lietoon, kun Jussi oli vielä pikkupoika. Tuttu mies salibandymaailmasta oli alkuinnostajana sählyyn.
– Kailialan Miko keräsi lietolaisesta kaveripiiristään omaa joukkuettaan ja pyysi minuakin mukaan. ”Miklu” oli kaikissa palloilulajeissa saakelin hyvä. Olin silloin koulussa neljännellä tai viidennellä luokalla.
Ihan heti ei Kailialan rekrytointi Hoikkalan kohdalla onnistunut.
– Olin ajatellut aloittaa lätkän pelaamisen. Ehdin jo käydä pari kertaa harjoituksissa Turussa, mutta siirryin pian salibandyn puolelle. Silloin perustettu SBS Lieto on yhä olemassa.
Ehkä Suomi-kiekko menetti suuren lahjakkuuden, mutta lajinvaihto on ollut onnistunut. Hoikkalalla on takanaan jo pitkä salibandyura, mutta FBC Turku ei ole aina ollut Hoikkalan edustama seura.
– Muutaman Lieto-vuoden jälkeen siirryin ensin Tepsiin. Pari vuotta meni siellä, kunnes siirryin C-juniori-ikäisenä FBC Turkuun.
Hoikkala olisi paria ”harharetkeään” lukuun ottamatta eräs pitkäaikaisimmista sinikeltaista seuraa edustaneista pelaajista. Jos mukaan lasketaan isä-Hoikkala, seuran monivuotinen huoltaja eri ikäryhmissä, on parivaljakko kulkenut yhdessä pitkän taipaleen reikäpallon perässä.
– BeeCee-jaksoon tuli katkos, kun siirryin A-juniori-ikäisenä takaisin Palloseuraan.
Kun armeija oli suoritettu, Hoikkala otti kaverinsa innoittamana suunnan kohti Saksan liigaa. Pelipaikka löytyi entisen Itä-Saksan puolelta Chemnitzistä. Saattoi olla, että maan itäisen osan alhainen elintaso ja kommunismiajan elämäntyyli tuli turkulaiselle yllätyksenä.
– Meitä oli kolme kaveria Turusta pelaamassa Saksan pääsarjassa. Tasoltaan se vastasi Suomen kakkosdivaria. Ajattelin aluksi viihtyä siellä pidempäänkin, mutta se ei ollut kuitenkaan niin erikoista ja antoisaa. Ihan mielenkiintoinen kokemus sinällään, mutta jo vuoden kuluttua palasin Suomeen ja nykyiseen joukkueeseeni FBC Turkuun.
Hoikkalan palatessa ulkomaan retkeltään kotiin, FBC Turku pelasi Kakkosessa, mutta nousi pian takaisin Divariin. Jussi on siis kerran ollut nostamassa joukkuettaan, mutta ei pudottamassa. Tosin hänkään ei ole voittanut vielä kertaakaan nykymuotoisen Divarin pudotuspeliä.
Siviili-Hoikkalalla pysyy vasara kädessä ja vähän muukin työkalu. Siitä on todisteena talonrakennusalan tutkinto. Kun sählyn pelaamiselta ehtii FBC Turun kipparin voi bongata Ruissalon Aura Golfin viheriöltä. Toisinaan mies on itsekin pelaamassa kolopalloa, mutta enemmänkin Hoikkala huolehtii kenttien kunnosta. Jos putti epäonnistuu, ei kannata kuitenkaan syyttää Hoikkalaa huonosta alustasta. ”Ratamestarin” mukaan syntipukki on aivan toinen.
– Greeni on todennäköisesti Antti Hopeanaulan hoitama. Hän on nimittäin täällä apupoikana kesätöissä.
