424 ottelua ja 114 maalia. Siinä on Shefki Kuqin komea tilasto Brittein saarilla pelatuista otteluista. Kun mukaan lasketaan ”Kosovon härän” kaikki uranaikaiset tilastoidut viralliset ottelut, lukemat ovat huikeat: 761 ottelua ja 203 maalia. Jari Litmanenkin jää niukasti maaleissa Kuqin taakse.
Maalimäärä on komea, kun ottaa vielä huomioon, että Kuqi on ollut usein vaihtomiehen roolissa. Pitkän kansainvälisen uran tehnyt Shefki on saanut Suomessa vähemmän arvostusta kuin, mitä ansaitsisi. Media on ollut enemmänkin kiinnostunut tulisieluisen pelaajan aiheuttamista kohuista kuin peliesityksistä.
Teemu Pukista kohistaan päivittäin, mutta Kotkanpojalla on vielä pitkä matka kosovolaisen pelimiehen lukemiin. Toki Pukilla on Mestaruussarjan yhden kauden ennätys, 29 maalia. Kuqin ennätys on 19 maalia kaudelta 2004-2005 Ipswich Townin pelipaidassa. Shefki ehti voittaa ennen lähtöään ulkomaille Veikkausliigan maalikuninkuudenkin.
Nyt aika on toinen. Norwich Cityn räpellys Valioliigassa ja Pukin kahden ja puolen kuukauden maaliton jakso saa nykyään enemmän palstatilaa kuin aikoinaan Kuqin tai Mikael Forsellin menestystarinat. Jälkimmäinen teki yli neljäkymmentä maalia Englannin eri sarjatasoilla.
Kuqi voitti Suomen mestaruuden pelatessaan HJK:ssa. Hän pääsi myös pelaamaan seuransa kanssa ikimuistoisia Mestarien liigan otteluita kaudella 1997-1998. Maajoukkueessa Shefki esiintyi 62 kertaa ja viimeisteli seitsemän osumaa.
Kangasniemen Palloilijat, Mikkelin Kissat, Mikkelin Palloilijat, Helsingin Jalkapalloklubi, FC Jokerit, Stockport County, Sheffield Wednesday Ipswich, Town Blackburn Rovers, Crystal Palace, Fulham, TuS Koblenz, Swansea City, Derby County, Newcastle United, Oldham Athletic ja Hibernian. Kuqin edustamien seurojen lista on poikkeuksellisen pitkä. Mukaan voidaan laskea vielä Shefkin kosovolainen lapsuusajan seura KF Trepça.
Tiuhaan seuroja vaihtavia kutsutaan Englannissa nimellä reissumies. Juuri sellainen oli Kuqikin. Hänen mielestään, jos peliaikaa ei tule, kannattaa vaihtaa maisemaa.
Kesällä 2009 Kuqi allekirjoitti sopimuksen Saksan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla 2. Bundesliigassa pelaavaan TuS Koblenzin kanssa. Samassa joukkueessa pelasi myös hänen pikkuveljensä Njazi Kuqi. Isoveljen siirtyessä Swansea Cityyn, Njazi kävi siellä näytillä, mutta jäi ilman sopimusta. Veljet kohtasivat uudestaan, kun molemmat edustivat FC Interiä, Shefki valmentajana ja Njazi pelaajana.
Shefki, Kosovon albaani, oli 12-vuotias nuorukainen, kun hän päätyi turvapaikanhakijana sodan jaloista lumiseen Suomeen. Kesti kymmenen vuotta ennen kuin perhe sai Suomen kansalaisuuden.
HJK:ssa pelatessaan Kuqilla olisi ollut matka Serbian pääkaupunkiin Belgradiin. Hän jätti kosovolaisena ottelun kuitenkin väliin, koska hänellä ei ollut vielä Suomen kansalaisuuttakaan. Muutenkin ilman Suomen passia ”Sheriffi” joutui usein kulkemaan lentokentillä eri kautta kuin muut joukkueen jäsenet.
Kosovolaisten pakolaisten tullessa Suomeen 1980-luvun lopulla aika oli tyystin toinen kuin nykyisin. Savon sydänmailla turvapaikanhakijat olivat erikoinen näky. Kasvuympäristö aluksi kielitaidottomalle Shefkille oli haastava. Vieraasta kulttuurista tullutta kaveria karsastettiin. Kuqi sai kuulla usein epämiellyttäviä huuhtoja katsomosta.
Peliuransa jälkeen Kuqi on ehtinyt olla valmentajana kolmessa eri joukkueessa, Tapiolan Hongassa, PK-35:ssä ja FC Interissä. Jokainen työsuhde päättyi potkuihin.
Vuosia kestänyt ura kansainvälisillä kentillä, kirkkaiden valojen loisteessa, samettisimmilla nurmilla ja isoissa organisaatioissa on muokannut Kosovon härkää. Hänen pelaajilta vaatima kurinalaisuus ja ammattimainen suhtautuminen jalkapalloon on Suomen olosuhteissa mahdotonta. Tulevaisuudessa “Lentävän härän” valmennuspesti löytyy ulkomailta.
