Ura Basketin Marius Van Andringan tarina ei ole ihan tavanomainen

Kuten nimestäkin jo olettaa saattaa, kyseessä ei ole ihan tavallisen suomalaisen koripalloilijan tarina. Kaarinan Ura Basketin Marius Van Andringa on pelaaja, jonka suonissa virtaa vahvasti gallialaista verta. Mariuksen isä on ranskalainen ja äiti suomalainen.

Jo lähtökohdat Mariuksen mielenkiitoiselle tarinalle ovat poikkeukselliset.

Kaksoiskansalainen Van Andringa kokee olevansa puoliksi yhtä lailla ranskalainen kuin suomalainen. Koulut on käyty Suomessa, mutta lomat on vietetty Ranskassa.

– Äitini oli parikymppinen, kun hän tapasi isäni Etelä-Ranskassa. Isä on arkeologi ja äiti on ammatiltaan arkkitehti. Itse synnyin Helsingissä, mutta olen viettänyt puolet elämästäni Ranskassa. Vanhemmat ovat pitäneet yhtä jo neljäkymmentä vuotta, vaikka isä asuu nyt Pariisissa ja äiti Helsingissä. Vanhempien työkuvioita on ollut vaikea yhdistää, mutta välillä olemme asuneet kaikki yhdessä, muun muassa Roomassa. Isälle ei oikein löydy töitä Suomesta ja äiti on Suomenlinnassa arkkitehtinä. Raunioiden restaurointi on hänen erikoisalaansa, kertoo Van Andringa.

Suomessa Marius puhuu suomea äidin kanssa. Kun meillä koulun kesälomat alkoivat, poika matkusti Ranskaan isovanhempiensa luo ja kieli vaihtui ranskaksi. Kaarinassa pelaavan Van Andringan päällimmäinen unelma on päästä pelaamaan toiseen kotimaahansa, isiensä maille, Ranskaan. Viime kesänä se olikin lähellä.

Korihaissa pelannut Marius oli jo tehnyt uuden sopimuksen Ura Basketin kanssa, kun ilmaantui mahdollisuus päästä pelaamaan Ranskaan. Ura Basket osti kuitenkin Mariuksen ulkomaan option pois, ja näin Van Andringan pelit jatkuvat Kupittaan palloiluhallissa ainakin yhden kauden ajan.

Marius pelaa koripalloa Korisliigassa suomalaisena. Vastaavasti pelaaminen Ranskassa ranskalaisena on osoittautunut vaikeaksi. Hänet on luokiteltu siellä ulkomaalaiskiintiöön. Ranskan kansalaisuudesta huolimatta Ranskan koripalloliitto ja koripalloliigakaan ei aluksi antanut Andringalle lupaa pelata muuten kuin ulkomaalaiskiintiössä.

Ranskan koripalloliiga hallinnoi maan pääsarjaa ja toiseksi ylintä sarjatasoa. Koripalloliiton vastuulla ovat loput sarjat kolmosesta alkaen. Liitto antoi valituskierroksen jälkeen Mariukselle luvan pelata korkeimmillaan kolmossarjaa, mutta hänen tavoitteensa on joko pääsarja tai toiseksi korkein sarjataso. Siihen Ranskan liiga on suhtautunut toistaiseksi nuivasti.

Van Andringa on pääkaupunkiseudun kasvatti. Eri palloilulajeja itsekin harrastanut äiti vei alle kouluikäisen poikansa Malmin Super-Koriksen harjoituksiin. Seurasta on tullut kovia pelimiehiä, kuten Sasu Salin ja Petteri Koponen.

– Ilmeisesti Malmin Super-Koris valikoitui kasvattajaseurakseni, koska enoni valmensi siellä.

Marius ei ehkä ollut maamme lahjakkain juniorikoripalloilija, mutta innostus lajiin oli kova sekä harjoittelumotivaatio korkealla.

– Jo ennen A-juniori-ikää päätin tulla koripalloilijaksi.

Van Andringan koripalloura eteni Torpan Poikien, Seagullsin ja Pussihukkien kautta Joensuun Katajaan. Pekka Salmisen valmennuksessa ja Teemu Rannikon johdottamana Marius kehittyi uudelle tasolle. Pelatessaan Joensuussa Korisliigaa, Marius valittiin Vuoden tulokkaaksi.

– Kataja kiinnostui minusta, koska näkivät, että minussa on potentiaalia. Olin kova harjoittelemaan. Salminen vei minua uskomattomasti eteenpäin. Rannikko ja Petri Virtanen tekivät minusta paremman. Voitimme Suomen mestaruuden. Aina puhutaan Teemusta, mutta isoin ansio menee valmentaja Salmiselle.

Vuoden tulokkaan matka vei Lapualle Korikobriin. Tavoitteena oli saada enemmän vastuuta. Unelmana oli myös päästä ulkomaille pelaamaan. Siihen tarjoutuikin tilaisuus, kun Mariuksella oli mahdollisuus siirtyä Saksaan pelaamaan. Kaikki ei mennyt ihan ennakko-odotuksien mukaan.

– St Oliver Wurstburgilla oli joukkue Saksan pääsarjassa sekä reservijoukkue kolmannella sarjatasolla. Tarkoitus oli, että harjoittelen ykkösjoukkueen kanssa ja pelaan aluksi reservijoukkueessa. Kävi kuitenkin ilmi, että valmentaja ei alun perinkään halunnut minua sinne, mutta urheilutoimenjohtaja halusi. Sopimukseni purettiin muutaman päivän päästä ja palasin Suomeen.

Jos Van Andringa olisi asunut koko nuoruutensa Ranskassa, hän todennäköisesti pelaisi jalkapalloa.

– Ranskan sukuni on jalkapalloperhettä. Siellä kaikki pelaavat futista. Isänikin aikoinaan. PSG on todella lähellä sydäntäni.

Mariuksen äiti pelasi aikoinaan koripalloa, käsipalloa ja tennistä. Nyt perheen lajivalikoimaan on tullut uusi laji, padel.

– Kaksi vuotta sitten halusin kaverini kanssa perustaa Helsinkiin padelin ulkokentät. Vappuna avattiin Lauttasaareen kolme kenttää. Yrittäjyys kiinnostaa minua.

ETUSIVU