Kuusi ottelua ja viisi voittoa. Kristika Turku on aloittanut valtakunnan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, Divisioona A:ssa, kautensa mainiosti. Etenkin vieraspelit ovat sujuneet hyvin. Muun muassa kolmesta matkapelistä on tullut selvänumeroiset voitot. Tosin vastustajat, Tampereen Pyrintö, Oulun NMKY ja Porvoon Tarmo, eivät ehkä ole sarjan kovimpia joukkueita.
Ensimmäinen laadukas mittari Kristikan todellisesta tasosta saatiin kotiottelusta Torpan Poikia vastaan. Viime vuosina talousvaikeuksista kärsivä helsinkiläisseura on tehnyt paluun miesten edustusjoukkueen osalta koripallosarjoihin. Divisioona 1A:n ennakkosuosikkeihin kuuluva ToPo oli ottelussa Kristikaa vastaan lopulta parempi, vaikka kotijoukkue hallitsi ennakkoluulottomasti ottelun puoliväliin asti.
– Hatunnostoni, että pelkillä kotimaisilla voimilla pelataan hyvää korista. Turku osaa käyttää omia vahvuuksiaan. Kotimaiset pelaajat menevät koko ajan eteenpäin, paljolla vastuulla, kun eivät pääse selkien taakse (ulkomaalaisvahvistusten) piiloon. Eero Innamaa on ehkä sarjan paras pelaaja tällä hetkellä. Mikael Sandberg on saanut vanhoilla päivillään röyhkeyttä lisää ja heitto on yhä maaginen.
Näin edellä kerrotulla tavalla Kristika Turun otteita analysoi ToPo:n päävalmentaja Pekka Konttinen, jolla on käytössään kaksi laatuluokan ulkomaalaisvahvistusta.
Kristika Turku jatkaa tällä kaudella lähes samalla kokoonpanolla kuin viime kaudella sarjaporrasta alempana. Divisioona A:ssa joukkueiden urheilulliset tavoitteet ovat korkeammalla kuin Divisioona B:ssä. Niinpä otteluiden taso ja vauhti ovat olleet sarjaa ylempänä astetta kovempia.
Korisliigan portteja kolkutteleva Innamaa on ottanut joukkueensa parhaana korintekijänä (20,7/ottelu) entistä suurempaa roolia. Innamaa on pelannut rohkeasti. Välillä heitto uppoaa, välillä ei. Kahden pisteen heittojen onnistumisprosentti on noin 50. Sandberg on tehnyt liki saman verran pisteitä, mutta pitkälle miehelle (210) on tarttunut myös yli kymmenen levypalloa ottelua kohden.
Kristikan kokoonpanoon kuuluu kymmenkunta pelaajaa, mutta käytännössä viisikko: Tommi Lommi, Santeri Latvala, Timka Jaakkola, Innamaa, Sandberg ja Mikael Laihonen, ovat pelanneet suurimman osan peliajasta.
Miten sarjan ensimmäiset ottelut ovat mielestäsi menneet ennakko-odotuksiin nähden?
– On mennyt oli odotusten, mutta on ollut vaikea ennakoida, kuinka kova on nykyinen sarjataso verrattuna oman joukkueen tasoon. Mutta valehtelisin, jos väittäisin, että en olisi positiivisesti yllättänyt. Joukkueeni on melko uusi. Meillä ei ole vielä kokemusta, mihin tämä joukkue yltää, kertoo Kristikan valmentaja Juha Ruohonen.
Mitkä ovat olleet joukkueesi vahvuudet kauden alussa?
– Vahvuutemme on osata hyödyntää tiettyjen pelaajien hyvyyksiä. Olemme löytäneet jo viime kauden perusteella hyvän koostumuksen. Siihen olemme hakeneet palasia, jotka vahvistavat kulttuuria ja harjoittelua. Jätkillä on kivaa. He haluavat itse motivoitua ja kehittyä sekä mennä eteenpäin.
Mitä asioita tulisi parantaa?
– Meidän pitää pystyä vielä monipuolisempaan peliin. Pitää pystyä pitämään taso läpi ottelun. Joukkue jo nyt yhtenäinen, mutta voimme saada sen vielä yhtenäisemmäksi. Meillä on vakiintunut viisikko. Se on meidän hyvyys, mutta myös heikkous. Jatkossa pitää löytää enemmän erilaisia koostumuksia.
Millaiseen urheilulliseen saavutukseen olisit tyytyväinen kauden lopussa?
– Pystymme pitämään tasomme ja olemme runkosarjan päätteeksi kärkisijoilla. Edellytykset ovat olemassa. Rakenamme pohjaa ja olemme jossain vaiheessa valmiita Korisliigaan. Jos nousu tulee, otamme sen vastaan. Se toki vaatii suunnattoman määrän töitä.
Aiotaanko joukkuetta täydentää vielä kauden aikana?
– Luotto omiin pelaajiin on yhä vahva. Halusimme ottaa vastaan haasteen, miten näillä pelaajilla tulemme sarjassa pärjäämään. Mutta ei ole poissuljettu, että jossain vaiheessa tulee vahvistus. Reagoimme, jos on tarvetta.
Kristikan pelaa vielä kaksi kotiottelua tutussa Nunnavuoressa, jonka jälkeen on edessä kauan kaivattu siirto Kupittaan uuteen palloiluhalliin. Syksyn otteluiltoina Nunnavuoren parkkipaikka on täyttynyt kiitettävästi. Mielenkiintoista seurata, miten jatkossa uuden areenan lehterit täyttyvät. Alkuinnostusta on toki aina, mutta nykyisillä Nunnavuoren katsojamäärillä saattaa olla melko kolkkoa pelata 1400-hengen suurhallin parketilla.
Huolestuttaako?
– Se on iso haaste, mutta myös mahdollisuus. Tässä on niin monta vuotta valitettu olosuhteista. Enää ei voi mennä sen taakse. Nyt on pakko tehdä töitä. Haluamme kehittää toimintaamme. Koripallo elää nyt Suomessa nostetta.
