– Haluan päästä taas pelaamaan. Pelaamisen takia tätä harrastetaan. Haluan pelata niin kauan, kun se on hauskaa.
Näin kommentoi Aku Kuikka, sinikeltaisten seuraikoni, siirtoaan takaisin TPS Salibandystä FBC Turkuun. Seura sai mieluisan paluumuuttajan, onhan Kuikka FBC Turun kaikkien aikojen paras pistemies.
Viime kauden päätteeksi Kuikka siirtyi hyvän divarikauden innoittamana naapuriseuraan ja vaativiin liigaympyröihin. Samanaikaisesti TPS sai myös kovanluokan turkulaisia paluumuuttajia, kuten Mikko Hautaniemen ja Miko Kailialan. Joukkueen tasokkaiden runkopelaajien määrän kasvaessa Kuikka huomasi saavansa vain vähän peliaikaa. Vaihtopenkillä veryttelypuku päällä istuminen ei kauden päättyessä enää tuntunut houkuttelevalta vaihtoehdolta.
– Keväällä mietin, mitä mahtaa tapahtua, kun valmennuskin vaihtuu. Enkä tiennyt, onko tulossa uusia pelaajia. Omalta pelipaikaltani ei ollut kukaan kuitenkaan lopettamassa, päinvastoin Joonas Koskinenkin palasi sairastuvalta takaisin. Oikean laitahyökkääjän tontille on paljon kilpailua.
Vuosi mustavalkoisissa ei mennyt kuitenkaan hukkaan.
– Kehityin pelaajana, esimerkiksi puolustamisessa ja karvaamisessa. Kovempi harjoittelukulttuuri vei eteenpäin. Harjoituksissa oli vauhtia, sillä pelaajat vaativat paljon myös toisiltaan. Olli Laine, Lauri Stenfors ja Kailiala pitivät huolen, että harjoituksissakaan ei ollut vapaamatkustajia.
Viime kausi ei ollut Kuikan ensimmäinen kerta Palloseurassa.
– Siirryin yhden kauden ajaksi Tepsiin ensimmäisen kerran jo syksyllä 2011. Olin silloin vasta 22-vuotias, mutta minulla oli takana pari hyvää divarikautta. Laji meni liigassa kuitenkin vauhdilla eteenpäin. Olisin antanut vuorotyöläisenä liikaa tasoitusta niille, jotka pääsevät harjoituksiin joka kerta.
Toisella TPS-kaudellaan Kuikka sai siviilipuolen asiansa kuntoon.
– Valmistuin tradenomiksi, siirryin päivätöihin ja päätin kokeilla liigapelejä vielä toistamiseen. Myös TPS on nykyään eri seura kuin muutamia vuosia sitten. Homma toimii ammattimaisemmin. Moni asia on tehty pelaajille valmiiksi. Mutta olen huomannut myös, miten treenaamisen taso on FBC Turussakin noussut huomattavasti parin viime vuoden aikana.
Kuulostaa oudolta todeta, että 30-vuotias Kuikka on ollut lajin pioneereja. Akulla on menossa ”ties kuinka mones” -kausi. Pihapelien kautta siirryttiin koulun liikuntasalien sählykerhoihin jo reilusti yli kaksikymmentä vuotta sitten.
– Isäni työpaikalla pelattiin sählyä. Meillä oli kotona firman mailapussi, missä oli ensimmäisiä kokomuovisia sählymailoja. Niillä sählättiin pihanurmikolla.
Aluksi Tiina Koivisto valmensi 1980-luvun lopulla syntyneitä vahtolaisia pikkupoikia, kunnes yläkouluikäisenä oli aika siirtyä turkulaisiin seuroihin. Kuikka valitsi FBC Turun – todennäköisesti kaverin innoittamana.
Eikä Kuikka ollut ainoa vahtolainen, jonka FBC Turun Ville Lintunen sai valmennettavakseen. Joukkue menestyi juniorisarjoissa. Moni nousi varsin nuorena seuran edustusjoukkueeseen ja lahjakkaimmat vahtolaiset ylsivät aina liigatasolle asti.
Nyt Toyrockin Oy:n Sales Coordinator Kuikan divariarki sujuu päivällä töitä tehden somien barbinukkien ja radio-ohjattavien ajoneuvojen parissa. Illat on varattu salibandylle ja FBC Turulle. Seuran ennätysmiehen saldo ennen uuden kauden alkua on komea: 196 ottelua, joissa tehot 191+143=334. Ei vaadi suurta ennustajaa, jos veikkaa Kuikan kasvattavan pistesaldoaan jälleen muutamalla kymmenellä.
