– Siinä vaiheessa, kun näin Jere Urosen tulevan mopoautolla treeneihin, ajattelin, että alankohan olla jo liian vanha näihin kuvioihin.
Jeren Leena-äidin pojalleen tekemät maksamakkaraleivät ja mopoauto saivat Turun Palloseuran konkari Jarno Heinikankaan lopettamaan ansiokkaan jalkapallouransa.
Sen sijaan vasta 17-vuotias Uronen oli peliuransa alkutaipaleella. Jere oli noussut jo 16-vuotiaana TPS:n edustusjoukkueeseen. Nuorimies lunasti paikkansa nopeasti ja ennakkoluulottomasti raitapaitojen puolustuslinjasta. Uronen ehti pelata Veikkausliigapelejä vain kahdeksantoista ennen nopeaa lähtöään isompiin ympyröihin. Loppujen lopuksi Urosen lähtö ei tainnut olla nuoresta iästään huolimatta suurikaan yllätys, sillä hänen kehityksensä oli ollut nopeaa.
Uronen siirtyi talvella 2012 neljän ja puolen vuoden sopimuksella Ruotsin Allsvenskanin Helsingborgs IF:ään. Olikohan mopoautolle tarvetta ainakin aluksi lahden toisellakin puolella? Jere ehti sentään saada ylioppilastutkintonsa valmiiksi, mutta omiin lakkiaisiinsa hän ei ehtinyt. Jalkapallojutut menivät sukujuhlien edelle.
Jalkapallo ei tullut sattumalta Lausteen Nappuloista aloittaneen Jeren elämään. Urosen perhe tunnetaan hyvin jalkapallopiireissä. Isosisko Mira on TPS:n naisten edustusjoukkueen pitkäaikainen kapteeni. Isä Kari Uronen teki jalkapalloilijana uraa monissa eri sarjoissa ja sarjatasoilla muun muassa Ruotsin puolella. Hän oli myös usean vuoden ajan TPS Juniorijalkapallon toiminnanjohtaja.
Jere siirtyi Ruotsissa joukkueeseen, joka oli voittanut edellisellä kaudella Allsvenskanin mestaruuden. Kuulosti haastavalta tehtävältä murtautua tällaisen joukkueen kokoonpanoon. Etenkin, kun kentän ulkopuolella Jere oli enemmänkin ujo kuin suulas kaveri. Pikatahtiin nuorukaisesta kasvoi kuitenkin aikuinen, olosuhteiden pakosta. Onneksi turkulainen tyttöystävä Minttu, Jeren tuleva puoliso, kävi pitämässä huolta suomalaisesta puolustajalahjakkuudesta.
Mestaruudestaan huolimatta Helsingborgs IF ei ole suuri kestomenestyjä. Vaikka nuori Uronen vakiinnutti nopeasti pelipaikkansa vasempana laitapuolustajana, ei hänen joukkueensa Ruotsi-vuosien aikana juurikaan menestynyt.
Kohdalle osui myös paha loukkaantuminen. Polvivamma esti Urosen pelaamisen lähes kokonaan kaudella 2013. Hän ehti pelata loppukaudesta vain neljässä liigaottelussa. Kahdella seuraavalla kaudella seura ei edellekään menestynyt, mutta Urosen taidot noteerattiin Ruotsin ulkopuolella. Jere siirtyi vuoden 2016 alussa kolmen ja puolen vuoden sopimuksella Belgian pääsarjassa pelaavaan KRC Genkiin.
Belgiassa Urosen pelit sujuivat, mutta voittopokaalit jäivät seuralta saamatta ja suomalaisen sopimuskin oli päättymässä. Kysyntää lahjakkaalle Suomen maajoukkueen laitapakille oli siinä määrin aina Valioliigaa myöten, että Uronen sai valita. Jeren päätös saattoi yllättää monet. Hän valitsi tutun seuran, KRC Genkin.
Päätös oli fiksun miehen fiksu teko. Uusi sopimus kesti kesäkuuhun 2022 saakka. Ja mikä parasta, kaveri, joka ei ollut voittanut koskaan mitään, voittikin seuran kauan himoitsemansa Belgian mestaruuden. Sen myötä Uroselle avautuu myös päästä pelaamaan Mestareiden liigan otteluita.
Monista muista saman ikäisistä pelaajista poiketen Uronen on jo perheenisä. Jatkosopimus Belgiaan ei syntynyt pelkästään luottamalla oman joukkueen pärjäämiseen. Pelillisten syiden ohella päätöksen tekemiseen osallistui koko perhe. Perhekeskeinen Uronen korostaakin usein omaisten ja oman perheen merkitystä. Jos perhe viihtyy ja pelit kulkevat, niin miksi vaihtaa maisemaa.
Kun on yltänyt jo nuorena huipulle, on aikaa siirtyä myöhemminkin suurempiin ympyröihin. Urosen kohdalla Belgiasta saattaa tulla kuitenkin pidempiaikainen koti. Tai sitten ei. Jos Jeren kehitys jatkuu samanlaisena, edessä voi olla vieläkin suuremmat pelikentät. Oletettavaa on, että jatkossakin Urosen perheessä tehdään päätöksiä muulla perusteella kuin rahalla.
(Uronen siirtyi 2021 Belgian pääsarjan Genkistä Ranskan pääsarjaan Ligue 1 -joukkue Brestiin. Urosen sopimus Brestiin kattaa kolme seuraavaa kautta.)
