– Olen ehkä supliikkimies kentällä ja harjoituksissa. Minulla on rento ja rempseä asenne salibandyyn, vaikka tosissaan pelataankin. Haluan luoda ilmapiiriä, missä on huumoria ja pilkettä silmäkulmassa. Ei saa puristaa liikaa mailaa.
FBC Turun uusvanha pelaaja Antti Hopeanaulan ajatukseen on monen helppo yhtyä. Se on juuri sitä, mitä jo viime kaudella hieman totisennäköiseen joukkueeseen kaivattiin. Antti ei kuitenkaan ota yksinään ”kunniaa” itselleen.
– Joukkueessa on muitakin tunnelman kohottajia. Joukkueen omissa palavereissa ja viikonlopputapahtumissa on nostettu vahvasti esiin mukavan ilmapiirin merkitystä. Junnujenkin on kivampi tulla miesten harjoituksiin, kun ei tarvitse jännittää. Uskon, että kannustava meininki on näkynyt katsomoonkin.
”Hopeanuoli” pelasi nuorena sekä jalkapalloa että salibandyä niin kauan kuin se oli mahdollista. Lopulta ”saba” vei voiton, kiitos Kortteliliigan ja kavereiden.
– Urheilusta innostuneena koin, että Tepsin salibandyssä olisi kilpailullisempi tilanne kuin Raision junnujalkapallossa. Ensin vanhemmat kuskasivat vuorotellen raisiolaisia poikia Turkuun, myöhemmin tulimme harjoituksiin mopoilla ja mopoautoilla.
Antin ura eteni mustavalkoisten juniorijoukkueissa päätyyn asti. Tosin pari kautta tuli pelattua Laineen veljesten kanssa Naantalissa. Aikuisiän kynnyksellä, viimeisenä juniorivuotena, Hopeanaula pelasi kaksoisedustuksen turvin Wirmon miesten divarijoukkueessa.
– Pääsin Tepsin miesten harjoitusrinkiin, mutta se viimeinen askel jäi tekemättä.
Niinpä pelit jatkuivat Divarissa ja FBC Turussa.
– Kaksi kautta meni keltapaidoissa. En ollut ihan siinä roolissa, mitä olisin halunnut. Wirmon valmentaja Petri Seppinen oli siirtynyt Raumalle ja sai minutkin houkuteltua sinne.
SalBa oli tippunut edelliskauden päätteeksi Salibandyliigasta Divariin. Hopeanaula sai ison roolin uudessa joukkueessaan.
– Henkilökohtaisesti menin pelillisesti eteenpäin. Pääsin pelaamaan ykköskenttään ja paljon ylivoimaa. Pisteitä kertyi kauden aikana kolmisenkymmentä.
Aamulla yliopistolle. Sieltä kodin kautta autolla Raumalle ja illalla myöhään kotiin. Kun tämä kasitien edestakainen sahaaminen toistui, syntyi ajatus palata takaisin turkulaiseen joukkueeseen.
– Haluan pelata mahdollisimman korkealla isossa roolissa. TPS:n kokoonpanoon on vaikea päästä, mutta paluu FBC Turkuun oli kuin olisin tullut kotiin. Tämä on paras ratkaisu. Tutut jätkät ottivat hymyssä suin vastaan. Vaikka Raumalla pelasin, niin näiden samojen äijien kanssa tuli vietettyä vapaa-aikaani. Nyt asun lähellä halliakin, vartissa kävelen harjoituksiin.
Kun Hopeanaulalta reissaaminen on vähentynyt, ovat matematiikan opinnotkin edenneet vauhdikkaasti. Saunailtojen viihdyttäjästä on kehittynyt pisteitä tekevä jämerä pakki ja tuleva maisteri, FBC Turun muiden maistereiden jatkoksi.
