Valikko Sulje

Legendaarinen manageri Tom Sandell kertoo mielipiteensä suoraan – lajikonkarilta löytyy myös kompetenssia

F-Liigan brändityöryhmän hulvattomat visiot herättävät ihmetystä. Legendaarinen manageri Tom Sandell on saanut aikaan pöhinää kertomalla mielipiteensä suoraan Salibandyliigan…anteeksi…F-Liigan tulevaisuudesta.

Tom Sandell ei suuremmin esittelyjä kaipaa. Tai ehkä sittenkin. Nuorempi sukupolvi ei tunne tätä kotimaisen salibandyn pioneeria, joka tarttui sählymailaan ennen kuin moni nykyinen pelaaja on edes syntynyt.

”Topi” Sandell tunnetaan pääkaupungin yhtenä salibandyn uranuurtajana, mutta myös värikkäänä persoonana. Pyydettäessä häneltä irtoaa aina mielenkiintoinen mielipide. Usein ei tarvitse kysyäkään, niin Sandell ilmaisee kyllä itsekin mielipiteensä.

Sandellin ajatuksille löytyy myös kompetenssia. Stadilaisella on vankka kokemus siitä, millaista on tehdä työtä lajin ruohonjuuritasolla. Hän tietää, mitkä ovat lajin realiteetit, arkitodellisuus, kun kasataan menestyvää joukkuetta ja sen budjettia. Siviilityönään myynnin ja markkinoinnin ammattilaisena Sandell ymmärtää yritysmaailman intressit. Niinpä liiton visionäärien suureelliset suunnitelmat saa lajikonkarin sanansäilän helposti heilahtamaan.

Jälkipeli haastatteli Sandellia Salibandyliiton brändityöryhmän julkaistua F-Liigan hulppeat visiot maailmanvalloituksesta. Miehelle ilmestyi heti hymy huulille, kun Jälkipeli uteli ensimmäiseksi hänen päällimmäisiä ajatuksiaan uudesta lintulogosta ja kunnianhimoisista tavoitteista.

Mennään kuitenkin ensin ajassa vuosikymmeniä taaksepäin. Millainen mies olikaan 1990-luvun ja vielä 2000-luvun alun eräs legendaarisimmista salibandyn managereista? Eletään aikaa, kun pääkaupunkiseutu dominoi vahvasti kotimaista salibandymaailmaa. Maakunnista tulleet joukkueet saivat tyytyä tavoittelemaan himmeimpiä mitaleja.

Sandellin aika, etenkin 1990-luvulta 2000-luvun alkuvuosiin, olivat tietyllä tavoin lajin kultaisia vuosia. Itse peli oli erilaista, mutta salibandy sai nuoreksi lajiksi hämmästyttävän paljon julkisuutta. Se oli myös aikaa, kun seurojen välinen nokittelu oli värikästä ilman sosiaalista mediaakin, toisinaan jopa aggressiivista kuittailua. Kun SSV:n Kurt ”Kurre” Westerlund, Oilersin Henri ”Hexi” Arteva ja HIFK:n Sandell sanailivat keskenään, kipinät lensivät.

Ennen manageriksi ryhtymistä Sandellin tilastoihin on merkitty useampi salibandyottelu. Pakkina pelannut Topi siirtyi kaukalon laidalle perustamansa VFT:n eli Vantaa Floorball Teamin manageriksi. Seura voitti 1990-luvulla kerran Suomen mestaruuden vuonna 1997 ja oli kahdesti hopealla. Sen jälkeen joukkue siirtyi edustamaan HIFK:ta.

Punanutuissakin menestys jatkui muun muassa Suomen mestaruudella vuonna 2000 ja vuonna 2001 Suomen seurajoukkueiden ensimmäisellä Eurooppa cupin voitolla ruotsalaisista (nykyinen Champions League). Menestystä tuli myös Suomen mestaruuksilla molemmissa seuroissa niin A-junioreissa kuin naisissa.

Sandell muistaa, miten silloin kaukalossa viiletti isoja tähtiä.

– Missä ovat lajin suuret persoonat? Janne Tähkää seurattiin. Mitä hän tekee, millainen rankkari tulee tällä kertaa, tuleeko ilmaveivi? Joka kerta, kun Tähkä veti rankkarin, se oli erilainen ja meni aina maaliin. Tätä yleisö tuli katsomaan. Nyt on entistä nuorempia poikaviikareita, mutta kuka on kentän stara.

Sandell ihmettelee, miten salibandyn näkyvyys ja pelitapahtumien kehitys on viimeiset viisitoista vuotta polkenut paikoillaan.

– Jos ajattelen itseni tavallisena katsojana, en lajifriikkinä, ja haluaisin tietää, mikä joukkue pärjää, kuka on tähtipelaaja tai mitä lajia koskevia päätöksiä on tehty ja mihin ne ovat johtaneet, on ikään kuin musta aukko. Esimerkiksi, jos haluaisin nähdä Salibandyliigan illan maalit, niitä on tavallisen katsojan vaikea löytää. Salibandy ei tule vastaan juuri lainkaan eri medioissa. Käytän useita erilaisia uutisportaaleja ja kanavia, mutta Salibandyliiga ei hyppää millään tavalla houkuttelevasti esiin, esimerkiksi Urheiluruudussa.

Sandell on ottanut voimakkaasti mielipiteillään kantaa Salibandyliiton brändityöryhmän tulevaisuuden suunnitelmiin.

– Logon ja nimen muuttamisen ensivaikutelma oli teennäinen muutos, tyhjää sananhelinää. Itseäni kiinnostaisi tavoitteiden toteuttamismenetelmät ja niiden toteuttamisaikataulut. Ja ennen kaikkea, miten seurat hyötyvät uudesta F-Liigasta. Tuleeko esimerkiksi joku F-Liigan apuraha liigajoukkueille?

Sandell kaipaa brändin luomiseen alan kovia ammattilaisia.

– Kiinnostaisi tietää, miten koko brändityöryhmä on koottu. Missä siellä ovat oikeat brändiammattilaiset? Ei ole brändiammattilainen, jos on keksinyt hyvän ”lintupelin” Apple Storeen. Se on hyvä tapa menestyä pelimaailmassa, mutta nyt on kyse salibandystä ja huippu-urheilusta. Mukana pitäisi olla brändinluojien kovia ammattilaisia, ei rahaa tehneitä investeroita.

Millaisia ajatuksia sinulle syntyy F-Liigan halusta laajentua Aasian markkinoille?

– Onhan esimerkiksi Singaporessa paikallisesti kova into, mutta se taso on sitä, mitä oli meillä yli kolmekymmentä vuotta sitten. Siitä on pitkä matka päästä eteenpäin. Markkinatutkimuksen avulla voisi selvittää, onko kiinnostusta. Jos lähetystä seuraa 40 miljoonaa katselijaa, se ehkä kannattaa. Jos siellä on 37 katsojaa, niin silloin ei kannata tehdä yhtään mitään.

Sandell ottaa esimerkin jääkiekkomaailmasta.

– Olen seurannut, miten KHL-joukkue Jokerit on yrittänyt laajentua Kiinan markkinoille yritysmaailman suhteilla, ja hyötyä siitä. Kaikki Kiinaan liittyvät operaatiot on lakkautettu. Ja nyt halutaan viedä sinne reikäpallo, hyvin pohjoismainen laji. Siellä ovat ihan eri kulttuuri, eri kielet ja ilmasto. Vähän realismia. Ehkä tunnettavuuden ja kansainvälisyyden voisi hakea lähempääkin.

F-Liigan tavoitteena on olla muutaman vuoden kuluttua ammattilaissarja ammattilaisorganisaatioineen. Onko se realistista?

– Kun seuratoiminta on muutaman ansiokkaan ”ritarin” takana, on iso riski avainhenkilöiden väsymiselle. Etenkin, jos heillä on siviilityökin. Onneksi vaikuttaa siltä, että pelaajapalkkioissa hullut vuodet ovat takana. Jääkiekossa ja jalkapallossa on aina mahdollisuus päästä ammattilaiseksi ulkomaille. Jos pelaat salibandyä yli kolmikymppiseksi, niin sinulla on vain iso läjä Fatpipen verkkareita, mutta ei mitään säästöjä.

F-Liigan tavoitteiden toteuttamiselle on asetettu takaraja vuoteen 2028 mennessä.

– Liiton tavoitteiden toteuttamiseen on aikaa enää noin kaksi tuhatta päivää. Jos menemme ajassa taaksepäin yhtä monta päivää, niin voidaan kysyä, mitä laji oli vuonna 2013. Mitään suuria muutoksia ei ole tapahtunut. Matto on sentään saatu pelipaikkakunnille, sekin jo aiemmin. Laji on polkenut paikoillaan. Kiire tulee, jotta F-liigan tavoitteet täyttyisivät. Pitää ottaa huomioon myös koronan vaikutukset, jotka tulevat näkymään vielä pitkään.

Salibandyä on yritetty saada olympialajiksi. Se edellyttäisi pelaajamäärän karsimista.

– On lajeja, missä on jouduttu tekemään muutoksia pelaajamäärän pienentämiseksi. Salibandyn kohdalla kyse olisi aivan eri pelistä. Suomen Salibandyliiton ei pitäisi panostaa taloudellisesti olympia-aatteeseen. Se olisi kansainvälisen liiton IFF:n tehtävä. Suomessa siihen ei kannata laittaa euroakaan jäsenistön tai avustusrahaa.

Olet kritisoinut paljon suomalaisen salibandyn ja Salibandyliigan tilaa. Myös Salibandyliitto on saanut osansa. Oletko saanut paljon henkilökohtaista palautetta?

– Onhan jotkut liiton pomot kadonneet Facebook-kaveristani, kun eivät kestä kritiikkiä. Ovat ihan itse poistaneet itsensä. Osa on jäänyt ja ovat jopa vastanneetkin. Henkilökohtaisesti saan paljon yksityisviestejä salibandyyn liittyviltä henkilöiltä, jotka eivät uskalla itse asemansa puolesta sanoa ääneen mielipiteensä. Niistä on hyvä vetää johtopäätöksiä lajin tilasta.

ETUSIVU