Onhan se melkoinen ihme. Loimaalla asuu vain viitisentoista tuhatta asukasta ja silti varisnaissuomalaisesta pikkukaupungista on tullut pääsarjatason joukkue kolmessa eri palloilulajissa. Loimaan Palloilijat pesäpallossa, Hurrikaani-Loimaa lentopallossa ja Loimaan Korikonkarit koripallossa.
Näistä jälkimmäisen, Korikonkareiden, lähihistoria on kaikkein värikkäin. Seuran edustusjoukkueen nimikin on vaihtunut tiuhaan tahtiin. Milloin se on ollut Loimaan Korikonkarit, milloin Bisons Loimaa tai Nilan Bisons, silloisen pääsponsorinsa mukaan. Nyt Koripalloliiton 1-divisioona A:ssa pelaa joukkue nimeltä LoKoKo Bisons.
Loimaan Korikonkarit on 1960-luvulla perustettu koripalloseura, joka pelasi ensimmäisen kerran seurahistoriansa aikana I-divisioonassa kaudella 2008–2009. Keväällä 2011 pelattiin ikimuistoiset nousukarsinnat Korisliigaan. Loimaa nousi pääsarjaan voitettuaan viidennessä finaalissa Lapuan Korikobrat.
Sen jälkeen tehtiin, ei pelkästään loimaalaista, vaan suomalaista korishistoriaa. Loimaalla sattui ja tapahtui lyhyessä ajassa paljon. Ensin joukkueen nimi vaihtui Nilan Bisoniksi, lämpöpumppuja markkinoivan yrityksen mukaan. Urheilujohtajaksi valittiin Aleksi Valavuori, jonka värikäs kohujen sävyttämä pesti jäi lyhyeksi.
Jos loimaalainen koripallo sai nopeasti kohujulkisuutta, sai se myös ansaittua menestystä. Heti ensimmäisellä Korisliigakaudella irtosi nousijajoukkueelle mestaruus, joka uusittiin seuraavalla kaudella. Vuoden 2013 Urheilugaalassa Bisons palkittiin vuoden urheilumarkkinointiteosta ja Lounais-Suomen Urheilugaalassa Bisons valittiin vuoden varsinaissuomalaiseksi joukkueeksi. Joukkue ylsi vielä kerran hopealle ja pronssille. Sen jälkeen alkoivat talousongelmat.
Nimisponsori Nilanin kanssa tehty sopimus päättyi keväällä 2014. Sen jälkeen joukkue pelasi nimellä Bisons Loimaa. Kevättalvella 2016 alkoi ilmaantua rahahuolia. Seura olisi halunnut jatkaa seuraavallakin kaudella Korisliigassa, mutta sille ei myönnetty enää liigalisenssiä. Noin 100 000 euron verovelan ja maksamattomien pelaajapalkkioiden takia Biisonien taru loppui. Käräjäoikeuden päätöksellä seuran edustusjoukkue oli konkurssissa. Edustusjoukkueen vaikeudet eivät koskeneet emoseura Loimaan Korikonkareita.
Loimaalla vauhtia haettiin kakkosdivisioonasta nykyisellä nimellä LoKoKo Bisons. Eipä mennyt kauaa, kun loimaalaiset olivat jälleen valtakunnan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla.
Vaatimattomuudesta loimaalaisia ei voi syyttää, sillä tavoitteena on nousta mahdollisimman nopeasti takaisin Korisliigaan. Mieluummin vaikka jo ensi kaudeksi – huolimatta, että tämän kauden päätteeksi yksikään Korisliigajoukkue ei putoa sarjaporrasta alemmaksi. Poikkeusaikoina voidaan tehdä kuitenkin poikkeuksellisia ratkaisuja, eli Korisliigan joukkuemäärää voidaan kasvattaa ensi kaudeksi yhdellä.
Kokonaan eri asia on jälleen se, ovatko kaikki nykyiset Korisliigajoukkueet taloudellisesti liigakelpoisia vielä ensi kaudella. Sieltä voi vapautua paikka ilman täydennystäkin.
Kaarinan Ura Basket eteni nopeasti kolmannelta sarjatasolta Korisliigaan. Nousun taustalla oli suotuisat kabinettipäätökset ja Korisliigan laajentuminen. Tavoite oli asetettu seurassa myöhemmäksi, mutta kun tilaisuus tuli, nousu Korisliigaan otettiin vastaan. Mutta Kaarinassakin on huomattu, miten haastavaa on pelata koripalloa pääsarjatasolla.
Unelma paluusta Korisliigaan edellyttää, että kauden jälkeen Loimaa voittaa sarjansa. Ja miksei voittaisi, sillä LoKoKo Bisons on edennyt lähes voitosta voittoon. Tilastoihin on merkitty vasta yksi tappio. Erityistä on se, että Bisons ei tällä kaudella ollut kohdannut vielä kertaakaan tärkeintä haastajaansa Kristika Turkua, vaikka runkosarja oli jo loppusuoralla.
Tilanteeseen saatiin muutos, kun joukkueet pelasivat toisiaan vastaan back to back- systeemillä, ensin Nunnavuoren palloiluhallissa Kristikan kotikentällä ja kaksi päivää myöhemmin Loimaalla.
Joukkueiden voimasuhteisiin saatiin selvyys, kun Loimaa voitti Turun molemmissa viikonlopun otteluissa (76-81 Turussa, Loimaalla 77-65). Biisonit tulee voittamaan runkosarjan selvällä piste-erolla seuraavaan.
Loimaan kannalta tilanteesta olisi tullut mutka matkaan, jos kauden päätteeksi Kristika olisi ollut sarjataulukossa Biisoneita edellä. Kristika ei toistaiseksi tavoittele nousua Korisliigaan, mutta sille kelpaa mainiosti divarin voitto. Turussa nousu pääsarjaan on asetettu tulevaisuuteen. Seurassa ymmärretään Korisliigan realiteetit.
Runkosarjan päätyttyä pelataan vielä puolivälierät, välierät ja loppuottelut. Se joukkue, mikä voittaa kauden viimeisen ottelun, on sarjan paras – runkosarjan sijoituksesta huolimatta. Sen jälkeen arvioidaan kabineteissa, nostetaanko joku joukkue Korisliigaan. Jos nostetaan, niin ensi kaudella pääsarjassa pelaa kolmetoista joukkuetta.
Voidaan tietysti kysyä, onko siinä mitään järkeä.
