Valikko Sulje

Marius Van Andringan ikimuistoinen ottelu, vaikka hän ei muista siitä mitään

Ura Basketin Marius Van Andringa (10) koki kovia harjoitusottelussa Lapuan Kobria vastaan. Ottelusta tuli ikimuistoinen Mariukselle huolimatta siitä, että hän ei muista koko pelistä mitään. Huomattavasti paremmin kulki Korisliigan runkosarjan pelissä Kobria vastaan (kuva).

Bonjour, Monsieur Van Andringa. Ça va?

– Pääni on kunnossa, mutta niska on edelleen jumissa. Sitä hoidetaan joka päivä, vastaa kovia kokenut Ura Basketin Marius Van Andringa.

Syyskuun kolmastoista päivä perjantai ennen Korisliigan alkua on ikimuistoinen ottelu Mariukselle, vaikka hän ei itse muista siitä mitään. Tapahtumien kulku on selvinnyt hänelle vasta jälkikäteen ottelunauhoitusta katsoen sekä pelikavereiden kertomana.

– Vaikka tälli oli kova ja tilanne vakava, niin jälkeenpäin on naurettu monta kertaa kavereiden kanssa tapahtunutta. Nytkin naurattaa, kun kertaan tapahtumia sinulle.

Kaksikielinen Van Andringa omistaa kahden maan passit. Mariuksen isä on ranskalainen ja äiti suomalainen. Korisliigakokemusta on kertynyt jo useammasta joukkueesta. Van Andringa on pelannut muun muassa Lapuan Kobrissa, kyseisen harjoitusottelun vastustajajoukkueessa.

– Jälkeen päin olen katsellut videolta, miten sain iskun päähäni. Kaaduin ensin maahan ja nostaessani päätäni Kobrien jenkkipelaajan Jordan Cappsin kantapää osui naamaani. Sen jälkeen minulta osui takaraivo uudestaan lattiaan.

Erikoista ottelussa oli se, että Mariuksen tälli ei ollut ainoa. Kobrien takamies Julien Lewis löi eri törmäystilanteessa päänsä niin, että hän alkoi puoliajalla voimaan pahoin. Hänetkin vietiin ambulanssilla Turkuun sairaalahoitoon.

– Pääsin ylös lattialta pienin avuin. Huuli oli auki ja vähän tuli verta. Pukukopissa kerroin lääkäri Petri Kalliolle, miten muistini alkaa kadota. Kuulemma kysyin, millä autolla olen tullut ja missä asun. Ihmettelin pelipaitaani, mikäs joukkue tämä on.

Van Andringa oli pelannut muutama vuosi sitten Lapualla. Ura Basketin pukuhuoneeseen oli tullut myös huolestuneena Mariuksen vanha tuttu Kobrien huoltaja.

– Kysyin häneltä, miksi minulla on Uran paita päällä. Olin edelleen siinä luulossa, että pelaan yhä Lapualla. Tiedostin koko ajan, että olen koripalloilija. Tiuskin pukuhuoneessa olevalle joukkueemme ”tuntemattomalle” fysioterapeutillemme ja kysyin useita kertoja lääkäri Kalliolta, anteeksi, olemmeko tavanneet.

Ambulanssi kiidätti iskun päähänsä saaneen Van Andrigan Turun yliopistolliseen keskussairaalaan. Mariuksella ei ollut mitään käsitystä missä ollaan ja miksi. Kännykkä oli mukana vuodeosastolla.

– Osasin katsoa kännykkäni avulla kartasta, missä olen. Turussa, mutta en ymmärtänyt miksi. Muistin vanhempieni lisäksi vain kaksi henkilöä, joille molemmille soitin.

Toinen näistä henkilöistä oli Ura Basketin kapteeni Eero Sahlberg, Mariuksen pitkäaikainen ystävä jo lapsuudesta asti.

– Jos ollaan rehellisiä, niin kyllä se pelotti. Oli valtava huoli kaveristani. Onneksi lääkäri viestitti koko joukkueelle, että kaikki on hyvin. Mariukselta on mennyt muisti väliaikaisesti, muistelee Sahlberg ystävänsä kohtaloa.

Marius soitti sairaalasta useita kertoja Eerolle.

– Soitin illan aikana Eerolle 34 kertaa, viiden minuutin välein ja kysyin aina samat kysymykset: missä olen, mitä on tapahtunut. Eero vastasi minulle 34 kertaa, ei hätää, olet sairaalassa. Koska en halunnut häiritä Eeroa pidempään, totesin, että nähdään myöhemmin, ja soitin taas uudestaan muutaman minuutin kuluttua esittääkseni samat kysymykset.

Ja se toinen henkilö, jonka Marius muisti, oli tyttöystävä, joka ei tiennyt ottelutapahtumista mitään.

– Soitin myös tyttöystävälleni kysyäkseni, mikä tämä meidän juttu oikein on. Hän sanoi, että olemme tapailleet enemmän tai vähemmän muutaman kuukauden verran. Soitin uudestaan viiden minuutin päästä ja kyselin taas, mikä tämä meidän juttu oikein on, ollaanko me nähty.

Päästä otetuista kuvista näkyi, että kaikki on kunnossa. Toipuminen kesti kuitenkin useamman päivän.

– Pari yötä meni sairaalassa, ja sitten matkustin kotiin Helsinkiin. Koko viikko meni täysin sumussa. En muista koko perjantaipäivästä mitään. Pari viikkoa kului, ennen kuin olin toipunut kokonaan.

Nyt Marius muistelee vedet silmissä vastaustaan, kun hän oli tokkurassa sairaalassa udellut Eerolta Ura Basketin pelikavereiden nimiä. Marius tunnisti monen suomalaispelaajan nimen, koska oli pelannut heitä vastaan vuosia sitten juniorina. Kun lähimuisti oli mennyt, Mariuksen mielipide omasta nykyjoukkueestaan oli tyly.

– Jumalauta, meillä on ihan paska joukkue.

ETUSIVU