Mikke Levon kaksi eri persoonaa – TUTO Hockeyn luottopakin kuudes kausi Turussa alkamassa

TUTO Hockey Mikke Levon kaksi eri persoonaa. Kypärä päässä kaukalossa nähdään ihan erilainen Levo kuin päivisin Mikken työpaikalla koulussa.

Tulisieluinen, vanhan liiton pelaaja, hämmentäjä, jäähykuningas, pelkäämätön kova lätkäjätkä…ja siinä vain osa TUTO Hockeyn puolustaja Mikke Levosta käytettyjä ilmaisuja. Sanat lienevät myös totta, sillä Levo itsekin toteaa olevansa ronski ja kaikkien vihaama vasen pakki.

Tätä haastattelua tehdään Levon päivätyöpaikassa, Kaarinan Valkeavuoren koulun tiloissa. Mikke toimii päivisin kouluavustajana. Ristiriita kaukalossa kukkoilevan ja nuorten parissa kasvatustyötä tekevän Levon välillä vaikuttaisi olevan melkoinen.

Pakko onkin ensimmäiseksi kysyä, onko olemassa kaksi tyystin erilaista Levo-persoonaa?

– Kun kypärän laittaa päähän, ilmestyy ihan eri persoona. Pelaan niin paljon tunteen kautta. Nuorempana en välttämättä edes miettinyt, mitä tuli tehtyä. Kun aamulla palaan koulutöihin, olen rauhallinen ja pyrin aina olemaan iloinen sekä ylläpitämään hyvää työilmapiiriä, kertoo Levo.

Levo ei ole poikkeus, sillä TUTO Hockeyn kautta useita pelaajia on vuosien aikana toiminut kaukalon ulkopuolella vaativassa työympäristössä, koulussa.

– Toimin tarkkailuluokan pienryhmässä pääasiassa yhden oppilaan henkilökohtaisena avustajana. Olen oppilasta aamulla koulun pihalla vastassa ja päiväni päättyy, kun saatan hänet takaisin koulukyytiin. Koulupäivän aikana olen oppilaan apuna neuvomalla ja ohjaamalla tekemistä. Autan parhaani mukaan ja tykkään myös työstäni. Tässä näkee oman työnjäljen. Tunnen olevani myös tasa-arvoinen muiden opettajien kanssa.

Vaikka Levokin pelaa kiekkoa tosissaan, sopii osa-aikatyö hyvin kiekkoilijan arkeen.

– Päivätyöni sopii hyvin lätkänpelaamisen kanssa. Töissä saan ajatukset pois jääkiekosta ja jäähallilla saan ajatukset pois töistä. Koulujen joululomat ovat jopa pahoja, kun silloin elämässä on vain jääkiekkoa. Nuppini menee nopeasti jumiin.

Oriveden Fortuna, Levon kasvattajaseura, kuulostaa vähemmän tunnetulta kiekkoseuralta. Pikkupaikkakunnan kasvatti siirtyikin pian isompiin ympyröihin, ensin Tapparaan ja myöhemmin Ilvekseen.

Jääkiekko olisi valikoitunut rämäpäisen Mikken lajiksi muutenkin, mutta pojan isällä on ollut lajivalintaan oma vaikutuksensa.

– Jääkiekkoharrastukseni alkoi osin isän innoittamana. Hän on entinen turkulainen ja kävi katsomassa Tuton otteluita. Isä olisi halunnut itsekin nuorena pelata seurajoukkueessa, mutta ei päässyt. Niinpä hän on halunnut, että poika ainakin saa pelata kiekkoa oikeassa joukkueessa.

Matkat Orivedeltä Tampereelle harjoituksiin ja takaisin kotiin eivät olleet itsestäänselvyys.

– Isäni oli silloin laivalla töissä ja äidilläni ei ole ajokorttia. Välillä pääsin kimppakyydillä. Ilveksen B-junnuissa valmentajamme Ilkka Pakarinen vei minut usein harjoitusten jälkeen autollaan Tampereelta Orivedelle. Siinä meni häneltä aina tunti. Osasin arvostaa sitä jo silloin.

Levo nousi nuorena Ilveksen liigajoukkueeseen. Tutuiksi tulivat myös nuorten ikäluokkien maajoukkueet. Liigaotteluita kertyi, mutta todellinen läpimurto jäi nuorukaiselta tekemättä.

– Etenin urallani ehkä liiankin nopeasti. Olisi pitänyt pelata pidempään Ilveksen A-junnuissa. Omasta mielestäni en saanut liigassa kunnon mahdollisuutta.

Kun sopimusasiat ajautuivat umpisolmuun, Levo otti etäisyyttä jääkiekkoon.

– Olin muutamia kuukausia pelaamatta, enkä seurannut kiekkoa yhtään. Kaverit saivat lopulta ylipuhuttua minut pelaamaan Nokialle Suomisarjaa. Olin siellä pari kautta.

Sitten tuli ratkaiseva puhelinsoitto Turun suunnalta. Siitä yhteydenotosta seurasikin Levolle eräs isoimmista muutoksista.

– Tutosta tuli soitto ensimmäisen Nokian Pyry -kauden jälkeen, mutta en ollut vielä kiinnostunut. Toisen kauden jälkeen tuli Turusta uusi yhteydenotto ja silloin päätin lähteä. Se oli hyvä päätös. Nyt on mennyt viisi kautta Tutossa.

Levon räväkkä pelityyli upposi Kupittaan yleisöön. Kun pisteitäkin alkoi tulla, eivät muutamat ylilyönnit vähentäneet Levon suosiota. Kauden jäähytilastoihin merkittiin kuitenkin muhkeita lukemia.

– Jos menee yli, niin saatan saada valmentajalta kuraa niskaani. Yllättävän vähän sitä on kuitenkin tullut. Iso osa jäähyminuuteistani on kuitenkin ”kymppejä” eivätkä ne vaikuta samalla tavoin joukkueen pelaamiseen kuin kaksi- tai viisiminuuttinen.

Valmentaja Miika Elomo ymmärsi hyvin pelaajaansa.

– Elomosta on ollut urallani iso apu. Hänkään ei ole ihan perussuomalainen jannu. Kun minulla läikkyi yli, Elomo ei koskaan suoraan tuominnut, vaan haki aina ratkaisua, miten mennä eteenpäin. Elomon aikana sain myös A-kirjaimen peliasuni rintaan.

Levo koki varmasti erään kiekkouransa huipentuman, kun TUTO Hockeyn pukukoppiin asteli iso idoli, Matt Nickerson.

– Idolini eivät ole koskaan olleet teemuselänteet. Esimerkiksi Nickersonin pelaamista olen aina seurannut. Olen tykännyt siitä, kun kaukalossa sattuu ja tapahtuu. Tosin sellaista peliä ei nykyään enää, ainakaan Suomessa, voi pelata.

Ja sitten se ajankohtaisin uutinen. Mikke Levo teki vuoden jatkosopimuksen TUTO Hockeyn kanssa.

Mikä oli tärkein syy jatkaa Turussa, vaikka ulkomailta on tullut pitkin kautta kyselyjä halukkuudestasi lähteä muualle pelaamaan?

– Isoin syy on se, että minut on aikoinaan haluttu Tutoon. Vuosien aikana ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia seuran kanssa. Saan kaukalossa paljon vastuuta ja saan pelata paljon. Jääkiekossa itselleni tärkeintä on se, että pääsen pelaamaan. Mieluummin pelaan paljon pienemmällä korvauksella kuin istun penkillä tai pelaan jämäminuutteja isommalla palkalla.

27-vuotiaalla pelimiehellä on edessään vielä yhtä monta pelivuotta kuin on takana. Millainen on kiekkoilija Levon tulevaisuus?

– Totta kai haluaisin päästä vielä eteenpäin, etenkin, kun mennyt kausi meni itseltäni hyvin. Olisi mielenkiintoista kokeilla, pärjäisinkö liigassa. En ota kuitenkaan siitä itselleni mitään stressiä, mutta mieluummin pelaan paljon kuin olen rivimies. Alan myös suorittamaan syksyllä kouluavustajatutkintoa.

ETUSIVU

Yhteistyössä

Jälkipeli kurkistaa kulissien taakse.
Nostaa esiin urheilun arjen sankareita ja mielenkiintoisia tarinoita, jotka harvemmin saavat julkisuutta. Yli lajirajojen. Herkullisimmatkaan tarinat eivät katoa, vaan löytyvät Jälkipeli-sivuilta. Kerro oma ehdotuksesi, niin Jälkipeli tulee paikalle!