Mynämäen urheilukeskuksen Hanakat Areenan katsomot ovat täynnä. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Mynämäen Vesan naisten Superpesisjoukkue Vesattaret pelaa ensimmäistä kauttaan pääsarjatasolla. Vastustajana on huippujoukkue Porin Pesäkarhut
Yksikään toinen mynämäkeläinen aikuisten palloilujoukkue ei ole aikaisemmin yltänyt vastaavaan. Mynämäelle on saatu synnytettyä melkoinen pesäpallobuumi naisten joukkueen ympärille.
”Tulevaisuuden tavoitteena on, että naisten joukkueemme vakiinnuttaisi paikkansa Superissa. Hyvänä vuotena voisimme olla neljän tai viiden joukkueen joukossa.” (puheenjohtaja Juha Lehto)
Eletään kesää 2019.
Aurinko porottaa jälleen pilvettömältä taivaalta. Mynämäen urheilukeskuksen Hanakat Areenan katsomot eivät ole täynnä. Mynämäen Vesan naisten Vesattaret pelaa Suomisarjan otteluaan. Vastustajana on Majuttaret, tyttöpesäpalloilun erikoisseura Mailajuniorit Kankaanpäästä.
Eletään kesää 2024.
Urheilussa kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan. Välillä mennään ylös, toisinaan alas. Näin kävi myös vajaan 8000 asukkaan Mynämäellä. Syytkin ovat perin inhimilliset.
Kansallispelimme pesäpallo nauttii Suomessa erityisasemastaan, sillä laji tunnetaan pienempien paikkakuntien urheiluna. Pesäpallolla on ollut Mynämäelläkin aina vahva asema, vaikka välillä on eletty hiljaisempia aikoja. Paikallinen seura, Mynämäen Vesa, on perustettu jo vuonna 1920, joten takana on yli 100 vuotta kuntalaisten liikuttamista. Nykyisin seurassa keskitytään pesäpalloon. Vesalla on joukkueita aikuisten ja junioreiden sarjoissa.
Vaikka Mynämäki pelasi tovin pääsarjatasolla, olivat kaikki pelaajat amatöörejä.
”Emme maksa pelaajille mitään, mutta eivät hekään joudu maksamaan. Olemme kokonaan amatöörijoukkue. Tytöt käyvät päivällä töissä ja pelaavat iltaisin.”
Kaikesta kuitenkin näki, miten Mynämäellä tehtiin töitä pesäpallon eteen tosissaan. Pääsarjaan nousun myötä olosuhteisiinkin saatiin uudistuksia niin, että Superpesisottelut olivat Mynämäellä mahdollisia.
”Emme lähde ostamaan pelaajia. Järki pitää olla. Ei saa mennä menestys edellä unohtamalla talouspuolen. Me asumme maalla ja käytämme maalaisjärkeä. Nousijajoukkue saa mahdollisuuden näyttää, miten se pärjää sarjaporrasta ylempänä.”
Lopputulos oli kuitenkin se, että Vesattarien taival Superpesiksessä jäi lopulta lyhyeksi. Todellisuus on se, että Varsinais-Suomeen ei mahdu kahta Superpesis-joukkuetta. Vesattarien tuttu ”paikalliskilpailija” Pöytyän Urheilijat pelaa nyt pääsarjatasolla, tosin sekin vaatimattomalla menestyksellä.
Mynämäellä tulivat arjen realiteetit vastaan. Oli aika ottaa pari askelta taakse päin, jotta toiminta saatiin jälleen vastaamaan todellisuutta. Nyt naisten Suomisarjassa pelaava edustusjoukkue Vesattaret on yhtä kuin seuran B-tytöt. Näin omille kasvateille halutaan antaa mahdollisuus kasvaa ja kehittyä aikuisten otteluihin. Niinpä tuttu hokema, oman kylän tytöt, toteutuu Mynämäellä nykyään oikeasti pelikentällä.
On tärkeää pelata usean vuoden tauon jälkeen seuran omilla kasvateilla ja katsojille tutuiksi tulleilla pelaajilla.
Majuttarista ei ollut vastusta Suomisarjan Lounaislohkon kärkijoukkue Mynämäen Vesattarille. Ottelu päättyi kotijoukkueen voittoon numeroin 2-0 (6-3, 11-7). Vaikka yleisöä ei ollut samalla tavoin paikalla kuin Superpesis-kausilla, oli pesäpalloväkeä silti runsaasti lehtereillä. Itse Suomisarjan ottelutapahtuma kioskipalveluineen ja kuulutuksineen oli talkooporukalta edelleen tasokasta toimintaa.
