Näkökulmia voi olla erilaisia. Mielipide riippuu, keneltä kysytään. Kyse on tasa-arvosta, tai enemmänkin sen puutteesta, sanoo toinen. Täydellinen kupla, toteaa seuraava. Lopputuloksena on kaksi erilaista tarinaa. Itse kukin voi valita omansa…
Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi…kymmenen, yksitoista…Ehkä yhteensä alle neljäkymmentä katsojaa. On alkamassa jääkiekon naisten liigaottelu.
Naisten lentopallon, koripallon, jalkapallon, salibandyn ja etenkin pesäpallon pääsarjaottelut keräävät moninkertaisia yleisömääriä jääkiekkoon verrattuna. Naisten jääkiekkoliigan runkosarjan otteluiden yleisökeskiarvo lasketaan kymmenissä – ilmaisista pääsylipuista huolimatta. Oulun Kärppien keskiarvo on ollut yli sadan.
Silti naarasleijonat ovat saaneet viime aikoina enemmän julkisuutta kuin minkään muun naisten palloilulajin maajoukkue.
YLE:n teettämän selvityksen mukaan huippu-urheilevien miesten ja naisten palkkioissa naisen euro on kolme senttiä. Jääkiekossa naisen euro on vieläkin pienempi, 0,3 senttiä. Suomessa ei lätkän pelaamisesta makseta naisille, vaan naiset maksavat, että saavat pelata. Juuri siksi naisten jääkiekkomaajoukkueen pelaajia on käytetty esimerkkinä urheilun epätasa-arvosta. He ovat huonommassa asemassa miesjääkiekkoilijoihin verrattuna.
Todellisuudessa naisjääkiekko nauttii etuoikeutusta asemasta. Mieslätkän suosion imussa naisetkin ovat saaneet omansa, vaikka naisjääkiekon historia on perin lyhyt. Kunnon olosuhteet eli pöytä on katettu valmiiksi naislätkälle. Suomen lukuisat jäähallit ovat jo valmiina.
Naisten jääkiekko pääsi mukaan olympialaisiin vuonna 1998, vaikka naislätkää pelataan tosissaan vain muutamassa maassa. Ovatko ovet auenneet olympialaisiin sukupuolten tasa-arvon nimissä vai naisjääkiekon globaalisen suosion ansiosta?
MM-kisat on järjestetty vuodesta 1990. Mestaruuden on voittanut yhdeksäntoista kertaa joko Kanada tai Yhdysvallat.
Onko urheilussa tasa-arvo laajempi käsite kuin sukupuolten välinen tasa-arvo? Jos tasa-arvoa mietitään vain sukupuolten välisenä ongelmana, se johtaa nopeasti lajien ja sarjatasojen välisiin tasa-arvo-ongelmiin. Jos pelin tasolla, sukupuolesta riippumatta, ei saa olla merkitystä olosuhteisiin, niin pitäisikö alasarjajoukkueenkin päästä tasa-arvon nimissä pelaamaan isoihin jäähalleihin.
Näkökulmia voi olla erilaisia. Tasa-arvon voi nähdä monella eri tavalla. Edellä kerrottu on yksi sellainen. Seuraavaksi tarjoillaan erilainen käsitys.
Eräs iltapäivälehden toimittaja näki tilanteen näin: Tasa-arvosta on turha puhua, kun asetelma tuntuu vitsiltä ja silkalta nöyryyttämiseltä.
Kyseessä oli naisten Euro Hockey Tourin turnaus, jossa naarasleijonat joutuivat pelaamaan ottelunsa pienemmällä areenalla, kun samaan aikaan miesleijonat pelasivat omaa turnaustaan Tukholman Globenin kirkkaissa valoissa ja kymmenentuhannen ihmisen edessä.
Miksei naisleijonia tuoda Suomessa yleisön eteen, kysyy kyseinen toimittaja.
Miesten maaotteluita mainostetaan katukuvassa jo viikkoja etukäteen. Naiset vetäisivät katsojia halleihin, kunhan vain viitsittäisiin markkinoida. Naisleijonat pitäisi saada samaan kelkkaan…näin ehdottaa ongelmaa pähkäily kyseinen toimittaja.
Myös Me Naiset selvitti taannoin, miksei naisurheilu saa vieläkään ansaitsemaansa rahaa ja arvostusta. Lehti nimesi maailman parhaimmaksi jääkiekkomaalivahdiksi Noora Rädyn, koska hän on uransa aikana voittanut neljä MM-pronssia ja kaksi olympiapronssia.
Lehden mukaan lätkä on yhä valkoisten heteromiesten laji. Vahvat ennakkoasenteet määrittävät edelleen, mitkä ovat miesten ja mitkä naisten lajeja. Joukkuelajeissa elää sitkeästi sovinistinen ajatus siitä, kuinka miehet ovat parempia urheilijoita eikä naisten pelit juuri sen vuoksi kiinnosta.
Toisaalta naisten urheilua on vaikeampi innostua, koska sitä tulee televisiosta huomattavasti vähemmän kuin miesten urheilua.
YLE:n haastattelussa pitkän pelaajauran tehneen Riikka Sallisen mielestä naispelaajat ovat tänä päivänä fyysisesti parempia kuin aiemmin. He ovat nopeampia, vahvempia ja kestävämpiä. Näin joukkueen pelikin on parempaa.
Samassa Ylen haastattelussa naisleijonien pitkäaikainen joukkueenjohtaja Arto Siepin mielestä ihmiset ovat kiinnostuneet pelistä, sukupuolesta riippumatta. Kun peli ja pelaajat kehittyvät, peli muuttuu mielenkiintoisemmaksi yleisölle, kiinnostus kasvaa.
Mutta palataan vielä itse illan peliin.
Kotijoukkue häviää ottelun. Yhtä varmaa kuin voittajan saama kolme pistettä on se, että seuraavan päivän printtilehdestä löytyy otteluselostus valokuvineen edellisillan naisten liigapelistä. Kysymys kuuluu: Ratkaisivatko sarjataso ja sukupuolten välinen tasa-arvo medianäkyvyyden, ei lajin ja itse ottelun kiinnostavuus?
