POHJOIS-KARJALA / ILOMANTSI – Kantelemusiikki, runonlausunta, ortodoksisuus, vaara- ja järvimaisemat eläimineen, tutut perinneruuat ja käsityöt…Kun tähän lisätään vielä paikallinen sotahistoria, on listattu kaikki se tärkein olennainen, mikä liittyy pohjoiskarjalaisuuteen.
Tämän saman totesi aikoinaan myös Suomen kansalliseepoksen Kalevalan sekä Kantelettaren kokoaja Elias Lönnrot matkatessaan nuorena 1800-luvulla Pohjois-Karjalassa runojen ja laulujen keruumatkoillaan. Erään matkan kohokohta oli, kun Lönnrot tapasi ilomantsilainen Mateli Kuivalattaren. Lönnrot kirjoitti muistiin hänen kertomiaan lauluja ja loitsuja usean päivän ajan. Kuivalatar on ollut tärkein Kantelettaren karjalaisten runojen laulajista.
Ilomantsi on juuri oikea paikka muistella karjalaista runonlaulajien muistoja ja myös karjalaista rakennusarkkitehtuuria. Karjalaisia perinteitä vaalivat paikalliset kotiseutuihmiset yhdessä Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö kanssa perustivat 1960-luvulla vaaran laelle Parppeinvaaran runokylän. Sinne rakennettu Runonlaulajan pirtti oli museoalueen ensimmäinen perinnerakennus.
Paikan erikoinen nimi tulee täällä asuneesta Parppein suvusta, joka tunnetaan myös kanteleensoittajista ja runonlaulajista. Runonlaulajan pirtissä järjestetään kesäkaudella monipuolista ohjelmaa, kuten runonlaulua ja kantelemusiikkia sekä järjestetään erilaisia näyttelyitä. Runopirtissä on nähtävänä myös laaja erikielisten Kalevala-kokoelma. Samalla Aulis Kalman suunnittelema hirsirakennus on malliesimerkki karjalaisesta rakennustyylistä.
Runonlaulajan pirtin viereen on pystytetty Mateli Kuivalattaren syntymäkodin aitta, jonka portailla kerrotaan runonlaulajan laulaneen Lönnrotille runojaan vuonna 1838. Aitassa on näyttely Kuivattaren elämästä. Museoalueen Korhosen aitat ovat 1990-luvulla Hattuvaarasta tänne siirrettyjä. Nekin edustavat karjalaista rakennusperinnettä.
Parppeinvaaran runokylä sopii kohteena myös lapsiperheille, sillä Luontopirtti Mesikkä esittelee dioraamoissaan paikallista luontoa ja eläimistöä sekä pohjoiskarjalaista metsästystaitoja. Ilomantsilaisen metsästäjä ja opettaja Heimo Rautava lahjoitti laajan täytettyjen eläinten opetuskokoelmansa kaikkien nähtäväksi. Luontopirtin nimi Mesikkä tarkoittaa karhua. Yksi sellainen, kesy karhunpentu, oli sodan aikana kenraalimajuri Erkki Raappanan komentopaikalla Rukajärvellä.
Suomen itäisin kunta, Ilomantsi, on aina sijainnut luterilaisen ja ortodoksisen kulttuurialueiden rajalla. Vielä nykyisinkin Ilomantsi on maamme ortodoksisinta aluetta. Parppeinvaaran runokylään on pystytetty ortodoksinen Kaikkien Pyhien Tsasouna, hirrestä tehty rukoushuone. Se on paikallisen ortodoksisen seurakunnan käytössä. Sisätilat on koristeltu paikkakuntalaisten ikonimaalareiden maalaamilla teoksilla.
Monelle syyksi vierailuun Parppeinvaaran runokylään riittää Rajakenraalin maja. Kelohirsinen rakennus toimi alun perin kenraalimajuri Raappanan asuin- ja komentokämppänä Rukajärven suunnalla vuosina 1941-1944. Täältä voi lukea siitä lisää.
Ympäri vuoden avoinna oleva Parppeinpirtti on karjalaistyylisessä hirsitalossa toimiva ravintola. Tarjolla on karjalaista perinneruokaa, kuten karjalanpaisti ja karjalanpiirakoita.
PARPPEINVAARAN RUNOKYLÄ
Osoite: Parppeintie 4 C, Ilomantsi.
LUE MYÖS: Suomen Itäpiste – tätä idemmäksi ei ole asiaa
LUE MYÖS: Möhkön ruuki sijaitsee aivan Venäjän rajan tuntumassa
LUE MYÖS: Rajakenraalin maja toimi sotasankari Raappanan asuin- ja komentokämppänä
LUE MYÖS: Sadan enkelin kirkko on täysin poikkeuksellinen luterilainen pyhättö
LUE MYÖS: Ilomantsin Sotatie on mielenkiintoinen kohde sotahistoriasta kiinnostuneille
LUE MYÖS: Taistelijan talo on rakennettu kunnianosoituksena sotiemme veteraaneille