Aurajokimaisema. Aurinko lämmittää mukavasti jokilaivan kesäisellä terassilla. Edessä kylmä huurteinen. Kaarinan Poikien miesten edustusjoukkueen päävalmentaja, korjaan…entinen päävalmentaja Pasi Läpinen hymyilee kilpaa kesäauringon kanssa.
Toista oli viime juhannussunnuntaina. Läpinen sai puhelinsoiton seuran johdolta.
– Ehditkö vähän istahtamaan, minulta kyseltiin. Odotin kahdenkeskistä rakentavaa keskustelua sarjatilanteen parantamiseksi. Sain kuitenkin kuulla, että seuran johtokunta oli vapauttanut minut välittömästi päävalmentajan tehtävästä. Syitäkin kerrottiin, tosin yksikään niistä ei liittynyt valmennuksellisiin asioihin, kertoo Läpinen.
Aavistitko etukäteen, että päävalmentajuutesi voisi olla katkolla?
– Kun sarjatilanne oli heikko, olisi tyhmää väittää etteikö potkut olisi käynyt mielessäni. En pitänyt sitä kuitenkaan realistisena, olenhan liittynyt seuraan jo vuonna 1979. Olen pitkänlinjan kaapolainen. Siispä en uskonut, että tällaiseen ratkaisuun olisi päädytty seuran puolesta ilman keskusteluja.
Valmentajasopimuksesi päättäminen oli siis lähinnä ilmoitusluotoinen asia.
– Prosessi olisi voinut edetä toisellakin tavalla. Esimerkiksi ensin keskustelemalla, mitä ongelman ratkaisemiseksi voitaisiin tehdä. Ehkä molemmat osapuolet olisivat todenneet, siis minä myöskin, että on parempi, jos väistyn päävalmentajapaikaltani. Se olisi ollut paljon reilumpaa. On iso ero, erotetaanko vai eroatko yhteisymmärryksessä. Koen, että minut erotettiin myös koko yhteisöstä.
Kuinka paljon potkut harmittivat potutusasteikolla 1-10?
– Kymmenen. Kun sain tiedon potkuista, se oli shokki. Tämä on ollut iso kolaus itselleni. Tosin kaverini totesi minulle, että nythän minusta vasta tuli oikea valmentaja.
Olet todennut, että kaarinalaisuus ja kaapolaisuus ei lähde miehestä koskaan.
– Kyllä se nyt valitettavasti lähti. Tai eihän se olisi lähtenyt, jos prosessi olisi edennyt eritavoin.
KaaPon miesten edustusjoukkueen tämän kauden tilasto on murheellinen. Viisitoista ottelua ja vain neljä pistettä. Maalisuhde 10–52. Joukossa on muutama rökäletappiokin. KaaPo on saanut Läpisen potkujen jälkeen kuudesta ottelusta nolla pistettä.
Pitääkö KaaPonkin tapauksessa paikkansa, että on helpompi vaihtaa valmentaja kuin koko joukkue?
– Kyllä, seura valitsi helpoimman tie. Kukaan ei ainakaan jälkeenpäin pääse sanomaan, miksi seura ei tehnyt mitään. Kun jotain oli seuran johdon mielestä tehtävä, niin erotetaan päävalmentaja. Samalla voidaan osoittaa sormella, missä oli vika, kun joukkue ei pärjännyt.
Lähtökohta tähän kauteen ei ollut Kaarinassa sellainen, mitä toivottiin. Tärkeitä viime kauden pelaajia poistui joukkueesta. Sami Rähmösen piti jatkaa, mutta hän ei tullutkaan. Se oli talvella ensimmäinen iso takaisku. Muun muassa Niklas Blomqvist ja Mikko Valtanen lopettivat sekä moni muutti muualle töiden ja opiskelujen takia. Samuli Linjos loukkasi futsalpelissä jo ennen harjoituskauden alkua. Kokemusta lähti joukkueesta paljon viime kauden jälkeen.
– Vielä ensimmäisessä ottelussa joukkue oli sellaisessa kokoonpanossa, millä olisi tullut jatkossakin pisteitä. Lähes jokainen pelaaja oli Kakkosen kokenutta kaartia. Pian muun muassa Matias Salminen, Vili Ruuskanen ja Ville-Valtteri Starck loukkaantuivat ja siitä alkoi toiminnan murentuminen. Eikä heidän loukkaantumiset olleet kauden ainoat. Niitä tuli lisää.
Kakkosen sarjataso on vaativa. Se edellyttää pelaajiltakin sitoutumista. Yhtälö on pelaajan arjessa toisinaan haastava.
– Kakkosen tasolla on useita seuroja, jotka satsaavat miesten edustusjoukkueeseen. Taso on noussut viime vuosina. Seuroilla on halu päästä eteenpäin.
Kun Läpisen valmennusura päättyi, ainakin väliaikaisesti Kaarinassa, on vaihtunut myös päiväduuni. Vuosi sitten Kotimäen yhtenäiskoulu sai jäädä, kun Läpinen valittiin Lemun koulun rehtoriksi Maskuun. Siinä pestissä Läpinen toteaa viihtyneensä superhyvin.
Entä valmentaminen jatkossa, kiinnostaako yhä?
– Valmentaminen ei ole todellakaan poissuljettu vaihtoehto. Jalkapallosta olen edelleenkin erittäin kiinnostunut.
