Hannu Kuru lähti, mutta Niclas Lucenius jatkaa koko loppukauden TUTO Hockeyn kokoonpanossa. Molemmille pelaajille oli kyseessä kotiinpaluu. Kuru on Turun Palloseuran kasvatti ja Lucenius on saanut kiekko-oppinsa TuTo:ssa.
Kupittaan hallin ”pyöröovista” tuli sisälle myös liigakokemusta omaava Aki Kangasmäki paikkaamaan Kurun jättämää aukkoa.
Pelaajasiirtojen taustalla on aina tarkkaan harkittu seuran strategia, jota toteuttavat TUTO Hockeyn rahakirstunvartija Dani Aavinen, pelaajatarkkailusta vastaava urheilutoimenjohtaja Elmo Aittola ja edustusjoukkueen valmentaja Miika Elomo.
– TUTO Hockeyn haluaa olla taloudellisesti omavarainen ja urheilullisesti itsenäinen seura. Farmiseuraksi emme ryhdy. Päätösvalta pelaavista pelaajista on aina oltava meillä. Se ei tarkoita sitä, ettemmekö tekisi yhteistyötä toisen seuran kanssa. Meillä on tietty pelaajabudjetti, jota ei voida ylittää. Päävalmentajan ja urheilutoimenjohtajan tulee olla pelaajista yhtä mieltä. Heillä on vastuu ja valta, mutta se ei saa olla seuran strategiaa vastaan, esimerkiksi ylittämällä taloudellisia raameja, kertovat Dani Aavinen ja Elmo Aittola.
Metsis on sarja, jossa pelaa paljon tulevaisuuden tähtiä. Osa pelaajista on matkalla eteenpäin. Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla itse kukin tavoitteellinen pelaaja voi todistaa osaamistaan ja tavoitella pääsyä liigajoukkueeseen. Useissa eri joukkueissa pelannut Kristian Tuohilampi yritti vakiinnuttaa pitkään paikkaansa liigajoukkueessa. Vasta TUTO:n organisaation kautta tavoite onnistui. Tuohilampi pelaa nyt Porin Ässissä.
Harmittaako, kun osa pelaajista siirtyy jossain vaiheessa muualle lainalle tai kokonaan?
– Lopullisen päätöksen tekee aina pelaaja itse, mutta omaa tuotettamme emme ala keventämään. Eli jos, meillä on oma peli, se menee aina edelle. Esimerkiksi Hannu Kuru pelasi TPS:ssä silloin, kun meillä ei ollut omaa peliä. Meille on tärkeää, että pelaaja menee urallaan eteenpäin, sillä se lisää myös meidän vetovoimaa pelaajamarkkinoilla. Jos TUTO:sta ei pääse minnekään, eivät pelaajat tule meille.
Pelaajalle yksittäinen onnistunut lainapeli liigajoukkueessa voi olla uran jatkon kannalta tärkeä. Korvaus yhdestä liigapelistä on pelaajalle myös palkitseva verrattuna Mestiksen pieniin kulukorvauksiin. Vanha seurakin saa korvauksen sopimuksen purusta. Seuran saama imagohyöty on myös merkittävä, sillä se auttaa uusien pelaajien saamisessa.
– Andrei Hakulisen myötä saimme Topi Taavitsaisen ja edelleen Aki Juuselan ja Jasper Lindstenin. Kun pelaaja menee eteenpäin, hänen paikalle tulee aina toinen. Rahallisesti emme kilpaile yhdestäkään pelaajasta, mutta tarjoamme hyvät olosuhteet päästä uralla eteenpäin.
Pelaajaliikennettä on myös toisin päin, Liigasta Mestikseen. TUTO:ssa ei olla kuitenkaan kiinnostuneita lyhyistä lainasopimuksista.
– Farmiseuroissa pelaajia tulee ja menee. Vaikka meille tarjottaisiin huippupelaajaa, mutta emme tiedä, kuinka kauan hän on meillä, emme suostu ottamaan. Esimerkiksi Kaapo Kähkönen oli meillä koko kauden. Emme hyödy siitä, että kakkoskentässä ramppaa joka toinen päivä eri kaveri. Emme halua sotkea arkea yksittäisen pelin takia. Liigapelaaja on seuralleen investointi. Jos hän ei saa peliaikaa, investointi sulaa. Kun hän tulee meille vuodeksi, hän kasvaa täällä korkoa.
– Meille optimipelaaja on sellainen, joka pelaa meillä 3-4 vuotta, kuten Hannu Kuru. Pelaaja ehtii siinä ajassa tutolaistua ja tulla yleisölle tutuksi. Moni pelaaja ehtii saamaan neljässä vuodessa esimerkiksi opiskelunsa kuntoon.
Kun pelaajabudjetti on rajallinen ja ennakkoon sovittu, miten syksyn talkooperiaatteella pelannut Niclas Lucenius saatiin jäämään seuraan loppukaudeksi.
– Niclaksella on suuri polte pelata vielä Liigassa. Hän haluaa todistaa, että parhaat pelivuodet ovat vielä edessä. Jos haluasi pelata rahan takia, Keski-Euroopasta saisi hyvän tilin. Luceniuksen hintapyyntö meille oli kohtuullinen. Hienoa, että yrityskentältä löytyi tarvittavaa tukea, sillä budjettiylityksiin ei ole varaa.
