Näky on uskomaton. Lukemattomat jalkineet täyttävät treenisalin eteisen lattian. Sisälle ja ulos lamppaa solkenaan sporttisennäköisiä tyttöjä ja poikiakin. Turun Cheerleadingseura Smashin iltaharjoitukset ovat kiivaimmillaan.
Vielä 2000-luvun alussa vain parikymmentä innokasta TCS Smashin tyttöä esiintyi salibandyseura FBC Turun kotiotteluissa Caribian parketilla. Noista päivistä molemmat seurat ovat kasvaneet suurseuroiksi. TCS Smashin toiminnassa on nyt mukana yli 400 lasta ja nuorta. Valmentajiakin on puolisen sataa. Seurassa on 21 eri joukkuetta.
TCS Smashin kehitys pienestä harrastelijaryhmästä valtakunnan yhdeksi cheerleadingin eliittiseuraksi on ollut huima. TCS Smash on yltänyt myös Sinettiseuraksi, joka on tunnustus laadukkaasta lasten- ja nuortenurheilusta.
Virpi Huuskonen on ollut seuran toiminnassa mukana alusta alkaen.
Miten on mahdollista, että seurasta on tullut vuosien myötä turkulainen suurseura?
– Kun aloitimme, cheerleadingistä oli tulossa Suomessa trendilaji. Olemme vuosien myötä tehneet määrätietoisesti seuratyötä. Koska halusimme heti alusta alkaen kilpailla, tarvitsimme laajaa harrastajapohjaa. Meillä on myös loistavat valmentajat, joista valtaosa on meidän omia kasvatteja. Seuran päätoiminen toiminnanjohtaja pyörittää seuran kiireistä arkea.
Seuralla on asianmukaiset tilat Manhattan Sport Centerissä. Koulujen liikuntasaleista on siirrytty pari vuotta sitten tiloihin, joita lajiharjoittelun edellytyksetkin vaativat.
– Laji vaatii korkeat tilat, tanssialustat, turvamatot, akrobatian harjoittelua varten tarvitsisimme vielä jousitetun kanveesin. Nyt meillä on kolme isoa salia käytössä. Jäsenmäärä on nyt niin suuri, että mikäli sitä halutaan kasvattaa, niin pian tarvitsemme lisätilaa.
Kilpacheerleadingin suosio on kasvanut Suomessa vuosi vuodelta. Lajia voi harrastaa kilpailumielessä tai harrastusmielessä. Cheerleading on vauhdikas ja näyttävä laji. Ohjelma koostuu hypyistä, kannustushuudoista, akrobatiasta, nopeatempoisista tansseista ja pyramideista.
Cheerdance on cheerleadingin alalaji, joka sekin on monipuolinen ja vauhdikas laji. Kilpailuohjelmat sisältävät erilaisia tanssityylejä ja -tekniikoita, joista pakollisia ovat muun muassa jalanheitot, piruetit ja tanssihypyt.
Seuran eri joukkueet harjoittelevat oman sarjatasonsa ja ikäluokkansa liikkeitä. Mini-, juniori- ja aikuisharrastajat aloittavat alkeisryhmistä, joista siirrytään myöhemmin muihin joukkueisiin. Tavoitteellisimmat ryhmät harjoittelevat useita kertoja viikossa. Mukanaolo treeneissä on pakollista, koska yhden poissaolo tekee muidenkin harjoittelusta vaikeaa.
– Suurin osa seuran uusista jäsenistä tulee kavereiden ja sosiaalisen median kautta. Urheilullisen menestyksen ansiosta olemme saaneet lisää julkisuutta. Lajin voi aloittaa lapsena, mutta koska laji vaatii kovaa fysiikkaa, niin parhaimmillaan urheilijat ovat yleensä vasta yli 20-vuotiaina. Vanhimmat kilpailijat ovat meillä 30-vuotiaita.
TCS Smash on voittanut useita mitaleita lajin SM- ja EM -kisoista.
Mikä mitaleista on arvokkain?
– Itse en osaa laittaa mitaleja arvojärjestykseen, koska jokainen mitali on arvokas ja niiden taustalla on aina erilainen menestystarina. Itseäni lämmittää eniten seurahistorian ensimmäiset SM-mitalit. Se oli vahva merkki siitä, että menemme seurana oikeaan suuntaan ja meillä on mahdollisuus pärjätä jatkossakin.
Miten laji on vuosien myötä muuttunut?
– Yksikään joukkueemme ei enää esiinny urheilutapahtumissa kannustamassa. Toki on esiintymisiä, mutta kilpajoukkueet keskittyvät kilpailemiseen. Taitotaso on noussut. Siinä me suomalaiset olemme ihan maailmankärkeä.
Laji näyttää vaaralliselta.
Onko se sitä oikeasti?
– Laji ei ole vaarallista. Liikkeitä harjoitellaan paljon oikeassa järjestyksessä. Spottaamista eli turvaamista, kiinniottamista, harjoitellaan ahkerasti. Yleisimmät loukkaantumiset ovat nyrjähdykset ja venähdykset, kuten monessa muussakin lajissa. Lihashuoltoon panostetaan. Osalla joukkueella on oma fysiikka- ja psyykkinen valmentaja.
