– Pöytyä on pinta-alaltaan kaksinkertainen Turkuun verrattuna. Meillä välimatkat ovat pitkiä. Pienessä seurassa joutuu panostamaan siihen, että lapset ylipäätään pääsevät liikkumaan, kertoo Pöytyän Urheilijoiden pesäpallojaoston puheenjohtaja Paavo Kallio haasteista, jotka ovat erilaisia maaseudulla kuin kaupungissa.
Syrjäkylillä, päästäkseen harjoituksiin, tarvitaan usein kyytiapua.
– Kaupungissa lapsi voi hypätä bussiin, mutta täällä maaseudulla bussi pysähtyy ensimmäisen kerran Turussa tai Loimaalla.
Siksi onkin hämmästyttävää, miten Turun naapurikunnan Pöytyän Urheilijoiden jäsenmäärä on yli tuhat.
– Suurin ongelma on kuitenkin se, että meillä ei ole riittävästi lapsia. Pöytyällä syntyy 100 lasta vuodessa. Jos haluat perustaa pesäpallojoukkueen, siihen tarvitaan kymmenen prosenttia kaikista ikäluokan lapsista.
Kansallispelimme pesäpallo tunnetaan lajina, jota pelataan suurten kasvukeskusten ulkopuolella. Pöytyälläkin on ymmärretty, miten lajin elinvoimaisuuden takia pitää tehdä yhteistyötä yli kuntarajojen. Muun muassa Turku Pesis ja Pöytyän Urheilijat tekevät yhteistyötä.
– Pesäpallon tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että lähikunnat ja -kaupungit tekevät yhteistyötä. Poikien B-junioreissa meillä on yhteisjoukkue Turun kanssa. Teemme yhteistyötä nuorissa myös Mynämäen, Loimaan ja Rauman kanssa. Ykkösessä on yhteistyötä Kankaanpään ja Hyvinkään kanssa. Muutama puhelu on tullut soiteltua, että on saanut luotettavan kumppanin maineen.
Pöytyän Urheilijat tunnetaan pesäpallon ohella hiihdosta. Kunnan suurin urheilijakuuluisuus, Johanna Matintalo, on eturivin hiihtäjiämme. Salibandystä on tullut viime vuosien aikana Pöytyälläkin suosittu laji. Lajien välinen kilpailuasetelma maaseudulla poikkeaa kaupungista.
– Lajien välillä ei voida maaseudulla kilpailla. Täällä ei voi ajatellakaan tilannetta, missä valmentaja kehottaa urheilijaa valitsemaan vain yhden lajin. Voit harrastaa sekä talvi- että kesälajeja.
Eräs voimannäyte pöytyäläisestä yhteishengestä on talkoilla rakennettu liikuntahalli. Pieni kyläyhdistys toteutti 700 neliöisen monitoimihallin Leader-rahoituksen turvin. Talkootyön ansiosta halli saatiin aikaiseksi puolet halvemmalla kuin normaalisti.
– Hallissa on muun muassa kuusi pesäpallon etukenttää syöttölautasineen. Suomessa on harvoja halleja, joissa on pesäpallokentän viivat. Lattiantekijä kertoi tehneensä hallin lattioita jo parikymmentä vuotta, mutta Pöytyän halli on ensimmäinen, mihin on tullut pesäpallokentän viivat.
Pöytyän Urheilijat on perustettu heti sodan jälkeen vuonna 1945. Seuran alajaostoksi perustettiin kymmenen vuotta myöhemmin Loukonkulman Lukko. Sen tarkoituksena oli mahdollistaa kunnan itäisessä osassa hiihdon, yleisurheilun ja pesäpallon harrastaminen.
Pöytyälläkin talkootyön merkitys on suuri. Vaikka vapaaehtoisia olisi useitakin, tarvitaan aina muutama sellainen, jonka panos on ollut seuratoiminnan kannalta korvaamaton.
– Isäni Markku Kallio oli seuran aktiivinen puuhamies ja pelaaja. Seuratoiminta on tullut minulle verenperintönä. Eräs, joka pitää mainita, kun puhutaan pesäpallosta, on edesmennyt pöytyäläinen Päivi Hongisto. Hänen isänsä, tunnettu pesäpallotuomari, ja minun isäni ovat perhetuttuja. Päivi oli opettaja, joka hengitti pesäpalloa. Hän oli kotiseuransa Pöytyän Urheilijoiden aktiivi sekä toimi pitkään varsinais-suomalaisessa pesäpallossa ja valtakunnallisissa Pesäpalloliiton tehtävissä.
Pöytyän Urheilijoiden naiset pelaavat nyt Ykkösessä.
– Naapurikunnassa Karinaisissa naispesäpallolla oli aikoinaan vahva asema. Kuntaliitoksen myötä naisten toiminta siirtyi Pöytyälle. Nyt naisista 90 prosenttia on omia pelaajiamme. Aikoinaan Suomisarja oli meidän seuran ”Superpesis”, mutta koko ajan olemme menneet eteenpäin. Olisi hienoa, jos naiset jonain vuonna nousisivat pääsarjaan. Puitteet riittävät siihen Pöytyällä.
Pöytyäläisen pesäpallon vahvan aseman taustalla on laadukas juniorityö. Juniorijoukkueet ovat menestyneet valtakunnan tasollakin.
– 1993-94 -syntyneet pojat saavuttivat SM-hopeamitalit. Heistä monet pelaavat nyt Superia ja Ykköstä. Miehissä on kuitenkin tulevaisuuden kannalta mietinnän paikka. Joukkueessa on neljä omaa. Osa on lähtenyt Superiin. He palaavat ehkä joskus takaisin, mutta siihen menee vielä aikaa.
Vaikka pesäpallolla on Pöytyällä vankka asema, on Kalliola mielessä iso toive – sama, joka on monella muullakin paikkakunnalla.
– Yleisön kiinnostus pitäisi saada vieläkin suuremmaksi. Se on suoraan verrannollinen siihen, kuinka paljon oman kylän tyttöjä ja poikia pelaa. Heitä täällä maaseudulla tullaan katsomaan.
