Ottaahan se pattiin! Kun kokoonpanoon voi nimetä vain 23 pelaajaa, joku jää aina ulkopuolelle. Italia-ottelussa tämän kohtalon koki Niko Markkula. Ja, kun kentälle avaukseen pääsee vain yksitoista pelaajaa, toinen mokoma jää penkille odottamaan tilaisuuttaan.
Huuhkajien Petteri Forsell oli kuin sitruunan syönyt. Uutta nostetta uralleen hakevalla pelaajalla oli kova hinku kentälle. Mutta kun ei, niin ei. Tämä tyytymättömyys on pelimiehen merkki, sanoisi moni.
Sen sijaan Joni Kauko pääsi, tosin vasta viisi minuuttia ennen pelin päättymistä.
Kun olet ollut pitkään puolustavan keskikenttäpelaajan roolissa, yllät harvoin lehtiotsikoihin. Näin myös Kaukon kohdalla. Poikkeuksen tekee viime kausi Kaukon pelatessa Tanskassa Esbjergissä. Turun Nappulaliigan kasvatti ihastutti maaleillaan, joista kaksi oli erityisen komeita.
Toinen maaleista syntyi niin sanotulla takavasaralla Hannu Tihisen tyyliin. Ja toinen vastustajan maalivahdin avustuksella. Maalivahdilla oli pallo ja hän siirsi sen eteensä antaakseen pitkän avauksen. Takana kytiksellä ollut Kauko nappasi pallon ja sijoitti sen tyhjään maaliin. Osuma oli tärkeä, sillä voiton myötä Esbjerg eteni jatkosarjan pudotuspeleihin. Lukas Hradeckýn tavoin Kauko valittiin Esbjergin vuoden pelaajaksi.
Täältä voit ihastella Kaukon maaleja.
Kauko on lähtöisin samoilta nurkilta, Runosmäen lähiöstä, kuin moni muukin kotimainen eturivin jalkapalloilija. Isä Kai Kaukon innostus jalkapalloon tarttui Joniin jo nelivuotiaana. Kai oli oman pojan sekä monen muun runosmäkeläisen lahjakkaan nassikan valmentaja.
Turun Nappulaliigasta ”Runosmäen Messin” tie kulki Turun Palloseuran kautta FC Interin organisaatioon. Samalla myös maajoukkueen eri ikäryhmät tulivat tutuiksi. Kauko valittiin muun muassa Vuoden U21 -pelaajaksi. Hän johti joukkuettaan omalla esimerkillään kapteenin roolissa. Seurajoukkueessa Kauko voitti FC Interin kanssa Suomen mestaruuden 2008.
Oli selvää, että lahjakas turkulainen pyrkii ennemmin tai myöhemmin ulkomaille. Se tapahtuikin, mutta hieman erikoisella tavalla.
FC Inter tarjosi kahden vuoden sopimusta, mutta Kauko valitsi, ei seuraa ulkomailta, vaan FC Lahden. Siirto synnytti Turussa hämmennystä, koska Aurajoen rannoilla siirto tulkittiin kikkailuna. Tällä tavoin voitiin välttää maksamasta siirtorahaa. FIFA:n sääntö ei ole käytössä Suomen sisäisissä pelaajasiirroissa. Siirtymällä väliaikaisesti toiseen suomalaisseuraan on mahdollista kiertää sääntöä ja siirtyä myöhemmin täysin ilmaiseksi ulkomaille.
Yhden Lahti-vuoden jälkeen Kauko siirtyikin kesällä 2013 Saksan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavaan FSV Frankfurtiin. Ura jatkui kahden vuoden sopimuksella kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla Energie Cottbusin joukkueessa.
Mahdollisesti Kaukon orastava maajoukkueura alkoi hiipua hänen pelatessa Saksan alemmilla sarjatasoilla. Osa näki työmyyrän peliuran olevan laskusuunnassa, osa paikallaan junnaamisena.
Kauko hän lähti hakemaan uutta nostetta kansainväliselle uralleen Tanskasta. Kesällä 2016 Kauko teki kahden vuoden sopimuksen Randers FC:n kanssa. Hän pelasi 29 ottelua, teki kaksi maalia ja antoi kaksi maalisyöttöä.
Vielä kerran oli edessä yksi seurasiirto, ja siitä tulikin sitten lopulta nappiosuma. Esbjerg fB tarjosi sopimusta, mutta ennen kaikkea uudenlaista roolia. Kauko siirtyi keskikentän pohjalta hieman ylemmäksi hyökkäävämpään rooliin, box to box -pelaajaksi. Tulokset alkoivat näkyä maalien muodossa sekä valmentaja Markku Kanervan kutsuna takaisin maajoukkueeseen.
Kun Tampereella Kauko siirtyi maaottelun loppuminuuteilla kentälle, Italia johti ottelua. Osa ehkä ihmetteli Kanervan valintaa. Miksi tappioasemassa valitaan pelaaja, joka monien muistissa oli puolustava keskikenttäpelaaja? Todellisuudessa Kanerva tiesi, millaisessa maalintekijän roolissa Kauko on ollut omassa joukkueessaan Tanskassa. Viime kaudella Kauko teki ennätykselliset kahdeksan maalia maan pääsarjassa.
