Valikko Sulje

Salon Vilpas ja Helsingin Seagulls tarjoavat loistavaa koripalloviihdettä

Kevään Korisliigan välieräottelut Vilppaan ja Seagullsin välillä ovat olleet tasaisia. Tarjolla on kotimaista koripalloviihdettä parhaimmillaan.

Vilpas Salosta ja Seagulls Helsingistä pelaavat kiihkeää välieräsarjaansa. Kaikesta huomaa, miten teemu rannikot ja tuukka kotit ovat aivan töpinöissään.

Keväiset pudotuspelit ovat eri palloilulajien seuraajille vuoden parasta aikaa. Myös itse pelaajille kauden huipentuma on ikimuistoinen hetki. Näkeehän sen jo pelaajien naamastakin, etenkin nyt, kun taistellaan Suomen mestaruudesta poikkeusolosuhteissa.

Iso kiitos niille, jotka rohkeasti päättivät, että koripallossakin pelataan pudotuspelit täysillä ottelusarjoilla. Samaan tulokseen päädyttiin salibandyssäkin. Lopputuloksena on ollut pudotuspelit, jotka ovat olleet kotimaisen salibandyhistorian jännittävimmät ja laadukkaimmat. Nyt koripallon ystävillekin on tarjolla samanlaista herkkua. Loppukahinoihin ovat edenneet valtakunnan neljä selvästi parasta joukkuetta: Vilpas, Seagulls, Pyrintö ja Karhut.

Pikkukaupunki Salo on palloilulajien kummajainen. Naapurikaupunki Turussa ihmetellään, miten asukasluvultaan neljä kertaa pienemmästä kaupungista voi tulla monikertainen lentopallon Suomen mestari LP Viesti ja Korisliigan nykyinen kestomenestyjä Vilpas Vikings. Vastaavista ei nähdä enää edes unta Aurajoen rannoilla.

Emoseura Salon Vilpas ry on perustettu jo vuonna 1908. Kun seuran edustusjoukkue nousi ensimmäistä kertaa SM-sarjaan vuonna 1996, eriytettiin koripallo pääseurasta ja tällöin perustettiin Salon Vilpas Koripallo ry. Korisliigassa pelaava joukkue on viralliselta nimeltään Vilpas Vikings.

Pitää muistaa, että Vilpas oli vielä muutamia vuosia sitten hajuton ja mauton varsinaissuomalainen koripalloseura. Joukkue nousi pääsarjaan keväällä 2009, mutta Vilppaan Korisliigan alku oli sekavan tuntuista toimintaa. Sitten Saloon saapui monelle tuntematon divarivalmentaja runsas kolmikymppinen Mikko Tupamäki.

Alku ei ollut Tupamäelläkään ruusuinen. Aluksi pudotuspelipaikka jäi haaveeksi. Tavoite mitalipeleistä aiheutti lähinnä pilkallista naurua. Vähitellen palaset loksahtelivat paikoilleen. Organisaatio kehittyi vuosi vuodelta. Usein on todettu, että Vilpas, johon Tupamäki keväällä 2011 saapui, oli täysin eri seura, jonka hän viisi vuotta myöhemmin jätti. Jyväskyläläinen maisteri muuttui sylkykupista kaupunkilaisten koripalloystävien sankariksi.

Tupamäen työn myötä Saloon kasvoi korisbuumi. Sen yksi ilmentymä on Suomen paras korisyleisö, joka tunnetaan nimellä Vilpas Ultras. Salolainen kannattajaryhmä oli aluksi kotimaisten koriskenttien kummajainen. Se herätti äänekkäällä toiminnallaan vieraspaikkakunnilla hämmennystä. Tänä keväänä Vilpas antaa muille joukkueille tasoitusta, kun joukkueen äänekäs faniryhmäkin joutuu seuraamaan otteluita kotisohviltaan.

Vilppaan välierävastustaja, Korisliigan tämän kauden nimekkäin joukkue Seagulls, on nuori seura. Se on perustettu vasta vuonna 2013. Se oli aikaa, kun pääkaupungin koripallo oli surkeassa tilassa. Harvoin on eletty aikoja, kun Helsingistä ei ole ollut ainuttakaan joukkuetta liigatasolla. ”Lokkiparvi” perustettiin Torpan Poikien divarijoukkueen pohjalta. Joukkue peri ToPon sarjapaikan 1-divisioonasta, mutta Seagulls nousi nopeasti Korisliigaan keväällä 2014. Lyhyestä historiastaan huolimatta helsinkiläiset ovat voittaneet jo kaksi SM-pronssia (2017 ja 2018).

Tämän kevään pudotuspeleihin on saatu ylimääräinen lataus pelkästään viime kauden pettymyksestä. Koronan päättäessä sarjatoiminnan Vilpas oli kärjessä. Mestaruus jäi ratkaisematta ja kauhajokelaiset saivat pitää kotipuolessaan pantteripatsaan pidempään.

Seagulls ei ole voittanut Suomen mestaruutta, mutta eipä ole Vilpaskaan. Saloon on viime vuosina tullut kaksi katkeranmakuista hopeasijaa. Sen sijaan molemmissa joukkueissa on useita pelaajia, jotka ovat uransa aikana aikaisemmin pokanneet erilaisia pokaaleja palkintokaappeihinsa. Meriittilistan kärkipäässä komeilevat 40-vuotiaat koripallokonkarit Teemu Rannikko ja Tuukka Kotti. Valmennuskin on laadukasta. Lokkien Jussi Laakso ja Vilppaan Sami Toiviainen on valittu Vuoden valmentajiksi.

Jos vuonna 1935 rakennettu Helsingin legendaarinen Kisahalli on jo aikansa elänyt, on Vilppaan kotiluola Salohalli eräs Suomen parhaimmista, vaikka onhan silläkin ikää jo yli parikymmentä vuotta. Vilppaan ensimmäinen kotiottelu uudessa hallissa tapahtui syksyllä 1998 Torpan Poikia vastaan. Avausottelun erikoisuus oli se, että kyseessä oli ToPon kotiottelu, mutta helsinkiläiset suostuivat siirtämään sen Saloon. Koska kyseessä oli virallisesti Vilppaan vierasottelu, salolaiset pelasivat vieraspelipaidoissa.

Korisliigan kokeneimman valmentaja Toiviaisen Vilpasta ei ole tällä kaudella nostettu mestarisuosikiksi. Välierävastustaja, runkosarjaa dominoinut Seagulls, sen sijaan on vedonlyönnin ykkösnimi. Joukkueiden kaksi ensimmäistä kohtaamista ovat osoittaneet, että marginaalit ovat pienet. Kumpi menee finaaliin, on epävarmaa. Varmaa on ainoastaan se, että kevät 2021 on turkulaislähtöisen ”Taikuri” Rannikon viimeinen kausi pelaajana.

Itselleni on ollut etuoikeutettua olla mukana paikan päällä Teemun ensimmäisessä ja viimeisessä ottelussaan.

ETUSIVU