Ottelun parhaana palkitaan FBC Turun numero 70 Miikka Sokka. Kuuluttajan kuulutus vaikuttaa perin tutulta. Tälläkään kertaa, ei ole epäselvyyttä ottelun tärkeimmästä pelaajasta.
Mikko ja Miikka Sokka, isä ja poika. Yhteistä molemmille on intohimo pallopeleihin. Isän kiekkopelit ovat ohitse, mutta Miikan salibandyura jatkuu. Niinpä vanhemmat, Mikko ja Mari, ovat vakionäky katsomossa, kun oma poika pelaa.
– Miikka pelasi useamman vuoden sekä jääkiekkoa että salibandyä. Kun molemmat ovat talvilajeja, niin C-juniori-iässä alkoi tilanne olla liian vaikea. Tuli lajivalinta eteen. Miikka valitsi salibandyn, muistelee isä Mikko.
Pojan lajivalinta kirpaisi aluksi kiekkoisää, mutta nyt jälkikasvun valinta miellyttää.
– Verrattuna jääkiekkoon salibandy vaikuttaa sosiaalisemmalta lajilta. Salibandypelaajat ovat omatoimisempia, esimerkiksi hoitavat hyvin opiskelutkin. Jokainen tietää, että salibandystä ei toistaiseksi saa elantoa.
Isä Mikko on Hämeenlinnassa syntynyt turkulaisen kiekkomyllyn kasvatti. Meriittilistalle merkattiin 147 liigaottelua Turun Palloseurassa ja Porin Ässissä. Divariotteluita Kiekko-76:n pelipaidassa kertyi useimmiten puolustajan paikalla viihtyneelle Sokalle 261.
Mikon valmentajaura alkoi 2000-luvun alussa TPS:n A-nuorten ja Mikko Koivun aisaparina miesten edustusjoukkueen valmentajana. Sokka ehti lyhyen aikaa valmentaa myös Forssan Palloseuraa.
Mikko ei jäänyt kiekkouran jälkeen tyhjän päälle, vaan hän kävi kauppaopiston erikoistuen taloushallintoon. Nyt leipä tulee pöytään itsenäisenä yrittäjänä.
– Miikka oli juniorina muita pienempi ja pojan rooli kiekossa pieneni. Sen sijaan salibandyssä Miikka oli joukkueessa parhaimpia. Perttu Kytöhongan valmentamana poika voitti muun muassa salibandyn Suomen mestaruuden.
Tärkeä osa Miikan kehittymisessä salibandypelaajana onkin valmentaja Kytöhongalla, joka on tuntenut palloiluperheen vesan jo pikkupojasta alkaen.
– Tunnen Miikan jo vuodesta 2004. Valmensin silloin Tepsin E-junnuja. Miikka pyöri paljon hallilla. Pyysin hänet mukaan ja Miikka pärjäsi heti, vaikka hän oli aluksi mukana jääkiekon ehdoilla. Valmensin poikaa junnuaikoina useita vuosia. Lyhyt tauko tuli, kun itse siirryin miesten valmentajaksi. Tiemme kohtasivat jälleen, kun Miikka nousi TPS Salibandyn edustusjoukkueeseen.
Miikka pelasi neljän kauden ajan liigaa Turun Palloseurassa, kunnes siirtyi opettajaopintojen perässä Raumalle. Kanaalikaupungissa kahden kauden aikana SalBan liigajoukkueessa Sokka oli joukkueensa parhaimpia pistemiehiä. Paluu takaisin Turkuun tapahtui Sveitsin kautta. Miikka pelasi kauden Kloten-Bülach Jetsin riveissä.
Miikka on pelannut FBC Turun ykkösketjun keskushyökkääjänä. Sokka on tehnyt maalejakin, mutta enemmänkin hän on kunnostautunut pelinrakentajana, pelin rytmittäjänä.
– Aluksi oletin, että Miikasta tulee maalintekijä, koska hänen laukauksensa oli junnuna poikkeuksellinen muihin verrattuna. Mutta hänestä tulikin pelintekijä, kertoo Miikan isä Mikko.
Samoilla linjoilla on myös viime kauden FBC Turun valmentaja Kytöhonka.
– Miikka on ollut pikkupojasta alkaen pelillinen johtaja. Hän on pystynyt aina olemaan hyvä silloin, kun on pitänyt olla.
Kun yhteisiä vuosia kertyi valmentaja Kytöhongan kanssa on useita, kumpikin on oppi tuntemaan toisensa.
– Miikka on joukkuepelaaja ja hänellä on myös paljon näkemystä.
Tuleva kasvatustieteen maisteri Sokka on tyytyväinen elämäntilanteeseensa. Opiskelut etenevät vauhdikkaasti. Salibandy on mahdollistanut pelaamisen huipputasolla ja silti opinnot sujuvat. Iso kiitos menee vanhempien suuntaan. Miikan mielestä on ollut etuoikeus syntyä perheeseen, jossa panostetaan liikuntaan ja arvostetaan koulunkäyntiä.
– Olen saanut urheiluun täyden tuen, myös taloudellisesti. Olen ollut onnekas, kun olen saanut harrastaa juuri sitä, mistä pidän. Aina olen saanut vanhemmiltani tarvittavat välineet ja varusteet. Isän jääkiekkotaustan kautta olen päässyt näkemään elämää halleilla jo pienestä pitäen, toteaa Miika.
