TUTO Hockey ja Kiekko-Espoo tarjosivat kiihkeän ottelun. Tuli mieleen vanhat hyvät ajat, kun Mestis oli Mestis. Juuri tätä jääkiekon ystävät haluaisivat lisää.
Syksyn TUTO Hockeyn ja Kiekko-Espoon kiihkeän Mestis-ottelun jälkeen turkulaiskatsojia harmitti ottelun lopputulos, mutta moni poistui silti Kupittaan hallista hymyssä suin. Molemmat joukkueet tarjosivat Mestis-kiekkoa parhaimmillaan – vähän niin kuin entisaikojen malliin.
Ottelun tiivis tunnelma ei näkynyt pelkästään yleisöstä, vaan myös pelaajista, valmentajista ja huoltajista – ihan kaikista, jotka hallissa olivat.
Tätähän se olisi jääkiekko viihdyttävimmillään. Kun Mestiksessä ei tunneta termejä ”keskialueen träppi” tai ”viivelähtö”, niin sarjassa viihdearvo on tapissa. Suomi-kiekolla olisi tarjota mainio tuote, Mestis – mikäli näin haluttaisiin.
Käytännössä pieni piiri, kourallinen pukumiehiä, on päättänyt toisin. Suojattu SM-liiga on suomalainen kruununjalokivi, joten tärkeintä on, että kotimainen pääsarja voi hyvin. On syntynyt vahva vaikutelma, että muista ei niin väliä.
Joulukuussa 2013 päätettiin, että liigakarsinnat lopetetaan ja tilalle otetaan lisenssijärjestelmä. Mestis-seurojen Vaasan Sportin, Kouvolan KooKoon ja Mikkelin Jukurien noustua kabinettipäätöksillä ylimmälle sarjatasolle syntyi viidentoista joukkueen SM-liiga, jossa monopoliasemassa ei ollut enää huolta putoamisesta. Runkosarjassa joukkueet pelaavat kuutisenkymmentä ottelua ja suurin osa joukkueista pääsee jatkoon.
Liigauudistuksen sijaiskärsijäksi joutui Mestis, mutta samalla se näivetti myös A-nuorten SM-sarjan. Jälkimmäisessä sarjassakin liigaorganisaation joukkue voi pelata täysin ”vihkoon” ilman pelkoa putoamisesta sarjasta. Urheilullisesti tilanne on täysin absurdi.
Mestis oli ennen SM-liigan sulkemista lähes täysammattilaissarja. Nyt se on kulukorvauksilla pyöritettävä amatöörisarja, jossa Kela ja nuorten häkkipäisten pelaajien vanhemmat ovat tärkeitä tukijoita. Kauas on tultu niistä ajoista, kun kotimaisen kiekkoilun kivijalka oli laadukas Mestis, kehittyvien pelaajien A-nuorten SM-sarja ja kahdentoista joukkueen SM-liiga. Kauas on ajauduttu myös naapurimaastamme Ruotsista, jota pidetään avoimen sarjakiekkoilun malliesimerkkinä.
Omituisesta tilanteesta kärsii SM-liigakin. Nyt nuoret pelaajat tulevat suoraan liigaan. Osalle heistä ylin sarjataso tulee liian nopeasti eivätkä he ole kaikki heti valmiita miesten peleihin. SM-liigasta, entisestä maailman kovimmasta kiekkoliigasta NHL-jälkeen, on tullut kasvattajasarja.
Kun ei ole mahdollista nousta Mestiksestä, ainoa motivaatio on taistella pahviviiristä hallin kattoon. Vaarana on joukkuetoiminnan näivettyminen ja seuran alasajo. Mestiksen halvaantuminen rampauttaa koko Suomi-kiekkoa, eli siitä kärsii SM-liigakin.
Kotimaisen lätkän tulevaisuus on pienen piirin käsissä. TUTO Hockey Oy:n hallituksen puheenjohtaja Tuomas Haanpää ei kuulu SM-liigan sisäpiiriin, mutta hän johtaa puhetta Mestiksen hallituksessa. Hänellä on aitiopaikka seurata Suomi-kiekon kehitystä. Haanpää tiedostaa, että muutos sarjajärjestelmässä on lähitulevaisuudessa väistämätön.
Minkälainen keskusteluyhteys on nykyisin SM-liigan, Jääkiekkoliiton ja Mestiksen välillä?
– Keskusteluyhteys on ollut koko ajan hyvä. Yhteinen tavoite on kaikilla sama, eli suomalaisen kiekkoilun hyvinvointi ja kansainvälinen menestys. Keinoista voidaan aina keskustella ja siinä tulee mielipiteissä hajontaa. Riippuen keneltä kysyy, näkökulmat, miten yksittäisiä asioita pitäisi viedä eteenpäin, ovat poikkeavia.
Onko minkäänlaista toivetta saada uudistettua sarjajärjestelmää niin, että urheilullisuus nousuineen ja putoamisineen palaisi Suomi-kiekkoon?
– Itse uskon siihen vahvasti. Korona-aika kosketti kaikkia seuroja. Se oli yksi asia, joka käynnisti keskustelun, että jotain on tehtävä. Sitten tuli Jokerit-tapaus ja Venäjän aggressiot. Espoo on julkisesti ottanut esiin Espoon palauttamisen liigakartalle. Nämä seikat ovat synnyttäneet keskustelua SM-liigassakin. Nykymallilla emme voi jatkaa loputtomasti.
Miten nykyinen sarjajärjestelmä vaikuttaa Mestiksen arkeen ja sen tulevaisuuteen?
– On pelaajia, jotka ovat innokkaita harjoittelemaan ja uskovat mahdollisuuksiinsa mennä eteenpäin. Mutta motivaatio katoaa, kun huomaa sen olevan mahdotonta. Sama ilmiö koskettaa seurojakin. Nekin haluavat mennä eteenpäin kasvavilla talousalueilla, mutta motivaatio katoaa, kun se on mahdotonta. Ei edes paikallisilla yrityksillä ole intressiä panostaa, jos ei ole minkäänlaista tulevaisuuden näkymää. Urheilussa jokainen kuitenkin tavoittelee unelmaansa. Jos se viedään pois, vähän jää jäljelle.
– Suomessa on laadukas pelaajatuotanto. Kotimainen pelaaja on haluttu Euroopan eri sarjoihin. Keski-Euroopan pienet sarjat, jääkiekon entiset kehitysmaat, houkuttelevat pelaajia, joihin Mestiksellä ei ole enää varaa.
Jos saisit itse päättää, niin millaisen sarjajärjestelmän laatisit Suomeen?
– Jos olisin lätkädiktaattori, kaikki sarjat pitäisivät olla avoimia. Rakentaisin Liiga Oy:n alaisuuteen kaksi erillistä sarjaa, A ja B, jotka olisivat kooltaan 10-12 joukkueen välillä. Näiden alla olisi Mestis ja samalla kartoitettaisiin Baltian tilanne, eli kuinka monta joukkuetta sieltä voisi löytyä Mestikseen. Kaikkien sarjojen välissä olisi karsinnat.
– Etuna olisi se, että A-liigan ja B-liigan välinen tasoero ei olisi niin suuri kuin nyt Liigan ja Mestiksen välillä. Nousu ja putoaminen eivät aiheuttaisi myöskään suuria taloudellisia riskejä.
– Tätä ei pidä nähdä keskusteluna sarjajärjestelmästä, vaan tässä on kyse suomalaisen jääkiekon edusta. Pitää löytää yhteinen nimittäjä, minkä takana kaikki seisovat. Sen jälkeen voidaan keskustella yhteisistä keinoista. Käytössä oleva sarjajärjestelmä on vain osa ratkaisua, ei ongelma. Jos yhteinen tahtotila löytyy, niin löytyvät ratkaisutkin.
