TUTO Volleyn Matias Tihumäki (vas.) on ollut pitkään loukkaantuneena. Silti hän elää yhdessä joukkueensa kanssa olemalla mukana harjoituksissa ja vieraspelimatkoillakin. Otteluissa Tihumäki kannustaa kentän laidalla pelikavereitaan.
– Odota hetki! Pitää käydä tässä välissä joukkuepalaverissa. Tulee sakkoa, jos myöhästyn.
Näin toteaa kesken haastattelun TUTO Volleyn hakkuri Matias Tihumäki. Erikoista tässä on se, kun kaveri ei pysty tällä hetkellä edes pelaamaan. Kertoo kuitenkin kaiken olennaisimman. Tihumäki elää täysillä oman joukkueensa mukana.
Kun joukkuepalaveri on ohi, Tihumäki palaa takaisin haastateltavaksi.
Ikää vasta runsas parikymmentä vuotta, mutta paljon on sattunut ja tapahtunut Tihumäen lentopallouralla. Taskussa on jo kaksi Suomen mestaruutta VaLePan paidassa, mutta kohdalle on osunut myös pari pahaa loukkaantumista.
Nykyisin TUTO Volleyta edustava parimetrinen Tihumäki on ollut tuttu näky turkulaisjoukkueen otteluissa – vaihtopenkillä. Ei kuitenkaan peliasu yllään, vaan Matias on toiminut enemmänkin oman joukkueensa tsempparina. Viimeksi kiihkeässä Akaa-ottelussa Tihumäki tuskin malttoi istua penkillään. Joku voisi todeta, että antaa näin esimerkillistä mallia myös juniori-ikäisille pelaajille.
Pakko onkin ensimmäiseksi kysyä, miltä tuntuu, kun et pääse pelaamaan?
– Harmittaahan se. Käyn silti pelikavereiden kanssa treeneissä. Pelkästään omassa joukkueessa oleminen on hauskaa. Olen sanonutkin jätkille, että jos en pääse enää pelikuntoon, ryhdyn 23-vuotiaana vesimieheksi eli huoltajaksi.
Kun loukkaantunut pelaaja on nuori, käykö toipumisjakson aikana paljonkin mielessä, että nyt muut menevät kehityksessä eteenpäin?
– Olen sitä itsekin miettinyt, mutta on myös sellaisia pelaajia, jotka ovat nousseet maajoukkueeseen esimerkiksi 25-vuotiaana. VaLePa:ssa kehitykseni lähti rakettimaisesti nousuun, kunnes se tyssäsi loukkaantumiseen. TUTO Volleyssa kävi samalla tavoin. En ole kuitenkaan huolestunut omasta kehityksestäni.
Miten normaalit arjen askareet sujuvat kuntoutusjaksosta huolimatta?
– Pystyn olemaan kokopäiväisesti normaalissa työelämässä. Joukkueen harjoituksissa en ole lyönyt kertaakaan, mutta olen ollut takakentällä hihamiehenä. Puolustukseni ainakin kehittyy.
Tihumäki on alun perin keikyäläisen FC-57:n kasvatti. Huittisista tie vei ensin VaLePaan ja sen jälkeen monien muiden nuorten lahjakkaiden lentopalloilijoiden tavoin oli edessä siirtyminen Kuortaneen urheilulukioon ja sen 1-sarjan joukkueeseen. Kaudella 2020-2021 Tihumäki palasi takaisin VaLePan hakkuriksi.
Vaikka vammalalainen mestarijoukkue on vilissyt kovanluokan hakkureita, otti Matias nopeasti oman paikkansa. Tuloksena oli heti Suomen mestaruus ja peräjälkeen tuli vielä toinenkin.
Tihumäen voittaessa ensimmäisen Suomen mestaruuden, hän oli vielä pienessä roolissa. Tilanne oli toinen vuotta myöhemmin. Matias oli yksi joukkueensa ratkaisupelaajista.
Sitten alkoi loukkaantumiskierre.
Kerro, mitä tapahtui, kun loukkaannuit ensimmäisen kerran.
– Finaalien seitsemännessä ottelussa pelasin elämäni peliä. Olin jo lyönyt palloa lujaa monta kertaa lattiaan, mutta vaarattomassa peipissä olkapääni lähti sijoiltaan. Jälkeen päin on tullut mieleeni, että paremmalla lämmittelyllä olisin ehkä välttynyt loukkaantumiselta. Sen jälkeen olen oppinut lämmittelemään paremmin kuin moni muu.
Tihumäelle nuorten maajoukkueen eri ikäluokat ja arvokisat ovat tulleet tutuiksi, mutta ehkä loukkaantumisen myötä miesten maajoukkuekutsu on jäänyt tulematta. Siirto Turkuun kuitenkin toteutui. TUTO Volley hankki Tihumäen seuran toiselle liigakaudelle 2022-2023.
Turussa ensimmäinen syksy alkoi osin toipilaana, mutta kevätkaudella Tihumäen pelit sujuivat. Matias teki useita tärkeitä pisteitä omalle joukkueelleen. Kunnes kevään pudotuspeleissä tuttua joukkuetta VaLePaa vastaan tapahtui jälleen loukkaantuminen.
Kerro siitä ja mitä tapahtui sen jälkeen.
– Tällä kertaa kyse oli huonosta tuurista, tapaturmasta. Puolustin ja rojahdin kenttään tavoitellessani palloa. Kyynärpääni osui lattiaan ja samalla sama olkapää muljahti uudestaan. Tällä kertaa edessä oli leikkaus.
Osa toipilaana olevista pelaajista jää usein joukkueen arjen toiminnan ulkopuolelle. Moni seuraa kuntoutuksen aikana otteluitakin katsomosta. Tihumäki tekee juuri päinvastoin. Kaikesta näkee, että hän haluaa olla kiinteä osa joukkuetta, vaikka ei ole ollut mitään mahdollisuutta päästä pelaamaan. Onpa Matias ollut mukana usein myös joukkueen vieraspelimatkoillakin.
– Minulla tämä kaikki perustuu intohimoon lajia kohtaan. Koen myös, että peliurani on vasta edessä. Omaan muutenkin positiivisen elämänasenteen. Yksilölajeissa tilanne olisi pahempi kuin joukkuelajeissa. Joukkueelta saan voimaa ja elämäniloa.
Joulutauko antaa aina aikaa kuntoutukselle. TUTO Volleyn kausi jatkuu vierasottelulla ValePaa vastaan tammikuun kuudes päivä. Tuplaviikonloppuna TUTO kohtaa heti perään kotonaan Savo Volleyn. Tammikuun neljäs peli (20.1.) on ottelu Akaa Volleyta vastaan Turussa.
Onko minkäänlaista tietoa, milloin voisit palata takaisin pelaavaan kokoonpanoon?
– Toipumisessa mennään aikataulussa, joten alkukeväästä pitäisi päästä pelaamaan. Ei ole kiirettä.
